Lapsen lihavuus ei ole lapsen syytä.

Työskentelen ylipainoisten lasten kanssa ja olen pöyristynyt miten lihavuus lisääntyy lasten keskuudessa. Yhtä pöyristyttävää kun kuunnella vanhempia jotka syyttävät pientä lastaan siitä, kun tämä on ylipainoinen ja ”perso makealle”. On perheitä, joita ei kiinnosta. Itsekkin ovat ylipainoisia. Eivät tajua tilanteen vakavuutta vaikka lääkäri määrää lapsen erikoissairaanhoidon seurantaan. Ala-aste ikäisillä lapsilla on diabetes 2 alkamassa ja veriarvot kuin ikäihmisillä.

Kun kysyy 10 vuotiaalta lapselta, paljonko olet ruudun äärellä päivässä, vastaus saattaa olla 8h viikonloppuisin. Kun kysyy äidiltä/isältä, voisiko hän lähteä ulkoilemaan lapsen kanssa, vastaus on ettei jaksa kun on stressiä ja töitä.
Tuntuu turhauttavalta kun yrittää nätisti vanhempia herätellä eikä mitään muutosta tule. Olen niin surullinen ja keinoton. Mielestäni joskus lyhyt huostaanotto olisi paikoillaan, jos lapsen terveys alkaa olla vaarassa ja mitään ei tapahdu.

On toki perheitä jotka ottavat asian vakavissaan ja tulosta tapahtuu. Tämän vuoksi jaksan tätä työtä. Se lapsen ylpeys kun ollaan saatu pituuskasvun myötä paino tippumaan ja kehun lasta ja lapsi sanoo ovella että oli kiva käydä.
Mutta muistuttaisin nyt kaikkia vanhempia; lihavuus ei ole koskaan pienen lapsen syytä. Vanhempi käy kaupassa, vanhempi laittaa ruuan ja kannustaa liikkumaan omalla esimerkillä. Älä syyllistä lasta lihavuudesta vaan katso peiliin ja tee jotain.
Tämä herättää varmasti nyt vihaisia kommenteja mutta tarkoitus onkin herätellä edes jonkun vanhemman miettimään.

Moni lapsi syö tylsyyteen tai tukahduttaa syömisellä tunteensa. Aikuisen tehtävä on tarjota aktiivista tekemistä lapselleen ja pitää rajat ruokailujen suhteen. Vastuu ei voi olla pienellä lapsella.

Etenkin nyt epidemia- aikana tähän on syytä kiinnittää huomiota kun harrastukset on tauolla ja ruudun äärellä tehdään koulutyötkin. Terveellisiä välipaloja kaappiin ja herkut lapsen ulottumiin arkena.