Lue keskustelun säännöt.
Ketä läheistäsi kaipaat korona-arjen vuoksi eniten
22.04.2020 |
Itse sisarustani, jolla on kehitysvamma. Hän on ihailtavasti suhtautunut tähän koronapaskaan, mutta on vaikea itselle hyväksyä se ikävä minkä hän joutuu kokemaan.
Ja jos sun tekee nyt mieli sanoa jotain todella ikävää niin voin jo nyt kertoa, että pahoitan siitä kyllä mieleni ja onnistut siis pahanilman levityksesässä. Toivon, että se nyt jääkin tällä kertaa <3
Kommentit (20)
Poikaystävää. Ollaan oltu vasta seitsemän viikkoa erossa, mutta oon tulossa hulluksi. Eikä ole mitään tietoa, milloin pystyy näkemään taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ketään. Tossahan ne on puhelinsoiton päässä ja kylään pääsee kun menee. Ei Korona ole muuttanut yhtään mitään välejä läheisiin.
Vierailija kirjoitti:
No en ketään. Tossahan ne on puhelinsoiton päässä ja kylään pääsee kun menee. Ei Korona ole muuttanut yhtään mitään välejä läheisiin.
Eipä ole läheiset sinulle kovin tärkeitä, kun ehdoin tahdoin altistat heitä mahdolliselle tartunnalle.
Ei ketään nyt, eihän siitä kauan ole kun nähtiin. Pihalla voi nähdä muutamaa ihmistä kerrallaan kun huolehtii etäisyydestä! :)
Äitiä <3 Hän on yli 80 ja asuu palvelutalossa. Kävin ennen vähintään kerran viikossa kylässä, nyt en käy lainkaan. Toki puhelimessa puhumme, mutta ei se ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhempia. Anoppia erityisesti, on aivan ihana.
Minäkään en kaipaa ketään. Todella harvoin muutenkaan tapaan ketään. Helposti menee useita kuukausia niin, etten näe sukulaisia tai tuttuja lainkaan. Tulee sellainen olo, että olenko sairas, kun olen tällainen, mutta minkäs minä itselleni voin. Sehän on toisaalta hyvä, etten kärsi yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ketään. Tossahan ne on puhelinsoiton päässä ja kylään pääsee kun menee. Ei Korona ole muuttanut yhtään mitään välejä läheisiin.
Eipä ole läheiset sinulle kovin tärkeitä, kun ehdoin tahdoin altistat heitä mahdolliselle tartunnalle.
Ok. Sama toimii ilmeisesti molemmin päin. Yhtä hyvin joku läheisistäni voisi tartuttaa mut. En muutenkaan näe läheisiäni edes viikottain. Kukaan ei pelkää mitään tartuntaa, äidilläni se oli jo, eikä minulta saatu. En minä sielläkään jatkuvasti hyppää. Kavereita näin viimeksi eilen eikä vieläkään jännitä.
Vierailija kirjoitti:
Äitiä <3 Hän on yli 80 ja asuu palvelutalossa. Kävin ennen vähintään kerran viikossa kylässä, nyt en käy lainkaan. Toki puhelimessa puhumme, mutta ei se ole sama asia.
Minulla sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hetkiä, jolloin en kaipaa ketään ja nautin kun saa luvan kanssa vaan olla. Tänä iltana oon kaivannut monia ystäviä ja siskojani, haluaisin istuu puistossa pussikaljalla ja kuunnella musaa, tanssia ja nauraa, riidellä ja sopia ja nukkua yhdessä ja herätä, syyä krapulamättöpitsaa ja katsoa astral-tvtä kikattaen, saunoa yhdessä ja itkeä edellisen illan riidat viel kerran läpi, nauraa, olla yhdessä.
Kaipaan tosi montaa ihmistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Mä kävin yhden ystävän luona kylässä tänään, oltiin ulkona. Yhden siskon tapasin citymarketissa sattumalta. Eniten kaipaan uimahallia ja kirjastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ketään, lopultakin niistä urpoista pääsi eroon.
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin en kaipaa ketään ja nautin kun saa luvan kanssa vaan olla. Tänä iltana oon kaivannut monia ystäviä ja siskojani, haluaisin istuu puistossa pussikaljalla ja kuunnella musaa, tanssia ja nauraa, riidellä ja sopia ja nukkua yhdessä ja herätä, syyä krapulamättöpitsaa ja katsoa astral-tvtä kikattaen, saunoa yhdessä ja itkeä edellisen illan riidat viel kerran läpi, nauraa, olla yhdessä.
Kaipaan tosi montaa ihmistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Niin? No mene ja tee. Itse olin just viikonloppuna frendien kanssa pussikaljalla, saunassa ja krapulapitsoilla. Mikä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin en kaipaa ketään ja nautin kun saa luvan kanssa vaan olla. Tänä iltana oon kaivannut monia ystäviä ja siskojani, haluaisin istuu puistossa pussikaljalla ja kuunnella musaa, tanssia ja nauraa, riidellä ja sopia ja nukkua yhdessä ja herätä, syyä krapulamättöpitsaa ja katsoa astral-tvtä kikattaen, saunoa yhdessä ja itkeä edellisen illan riidat viel kerran läpi, nauraa, olla yhdessä.
Kaipaan tosi montaa ihmistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Niin? No mene ja tee. Itse olin just viikonloppuna frendien kanssa pussikaljalla, saunassa ja krapulapitsoilla. Mikä ongelma?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, mitä tarkoittaa "lähikontaktien välttäminen" ja "kotona pysyminen". Harmi, että sinä, et ymmärrä. t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin en kaipaa ketään ja nautin kun saa luvan kanssa vaan olla. Tänä iltana oon kaivannut monia ystäviä ja siskojani, haluaisin istuu puistossa pussikaljalla ja kuunnella musaa, tanssia ja nauraa, riidellä ja sopia ja nukkua yhdessä ja herätä, syyä krapulamättöpitsaa ja katsoa astral-tvtä kikattaen, saunoa yhdessä ja itkeä edellisen illan riidat viel kerran läpi, nauraa, olla yhdessä.
Kaipaan tosi montaa ihmistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Niin? No mene ja tee. Itse olin just viikonloppuna frendien kanssa pussikaljalla, saunassa ja krapulapitsoilla. Mikä ongelma?
Jos joku on riskiryhmää?
No ensimmäistä kertaa on tilanne, että on edes etäisesti positiivista, ettei ole yhtään lähiomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin en kaipaa ketään ja nautin kun saa luvan kanssa vaan olla. Tänä iltana oon kaivannut monia ystäviä ja siskojani, haluaisin istuu puistossa pussikaljalla ja kuunnella musaa, tanssia ja nauraa, riidellä ja sopia ja nukkua yhdessä ja herätä, syyä krapulamättöpitsaa ja katsoa astral-tvtä kikattaen, saunoa yhdessä ja itkeä edellisen illan riidat viel kerran läpi, nauraa, olla yhdessä.
Kaipaan tosi montaa ihmistä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Niin? No mene ja tee. Itse olin just viikonloppuna frendien kanssa pussikaljalla, saunassa ja krapulapitsoilla. Mikä ongelma?
Jos joku on riskiryhmää?
Lapseni on riskiryhmää, en mene nyt mihinkään.
Poikaani kaipaan. 19-vuotias, mutta asunut jo 2,5 vuotta omillaan avovaimonsa kanssa. Meillä on ollut tapana käydä parin viikon välein kahvilakahveilla. Ikävöin niin kovin niitä kahvitteluja! Poika tietenkin pärjää vallan mainiosti ilmankin. Hoidan työkseni riskiryhmäläisiä, jonka takia olen vapaa-ajallani täysin eristyksissä.
Miestäni, joka asuu Englannissa. Toivon, että muistatte arvostaa kumppanianne siinä vierellä, vaikka ajat on vaikeita kaikille.