Unohdatko koskaan minkä ikäinen olet?

Ei. Olen sinut ikäni kanssa. Täytin just 45v.

Unohdan, sillä sillä ei ole ollut mitään merkitystä enää yli pariinkymmeneen vuoteen. Olen 45 vuotias, parin viikon päästä 46 ja muutamiakin kertoja olen joutunut laskemaan ikäni syntymäajastani.

Olen ollut aina hyvin sinut ikäni kanssa ja olen ylpeästi yli nelikymppinen. Vanhin lapseni on 19 vuotias ja nuorin 14, kuljen heidän kanssaan äitinä rinta rottingilla.

Koittakaahan nyt muistaa ikänne. Teitä epäillään lääkärissä varhaisdementikoiksi, jollei oma ikä tule kuin pyssyn suusta.

Olen nyt 45 ja vaikeuksia tuottavat kaikki iät jotka eivät ole täysiä kymmeniä tai viitosia. En esim. ollut koskaan 42 koska kuvittelin koko tuon vuoden olevani 43 kunnes seuraavana syntymäpäivänä laskin miten paljon oikein täytin. Täysi-ikäisyyden jälkeen iällä ei oikein ole ollut väliä.

Jatkuvasti ja olen sentään vasta 22-vuotias.

Joo, kuvittelen usein olevani parikymppinen vaikka olen kohta 40 v. En ole muuttunut (sisäisesti) yhtään sen jälkeen mikä tuottaa sosiaalisia hankaluuksia välillä.

Unohdan ja olen joskus sanonut väärän iän vahingossa. 30-vuotiaana oli helppo muistaa tasaluku, mutta sen jälkeen olen joutunut miettimään, olenko 31 vai 32 tai 32 vai 33 jne. Syntymäpäivän ja henkilötunnuksen kyllä muistan. 

Vähän on ollut vaikeuksia muistaa sen jälkeen kun täytin 50, oliko se nyt kolme vai neljä vuotta sitten. 

No joo, siinä mielessä että ajattelen ikäni olevan se mitä sinä vuonna täytän. Eli nyt olen viiskymppinen vaikka täytän vasta syksyllä.

Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, harrastan paljon liikuntaa ja kroppa timmi, ikää 51v ja meinaa unohtua. No, peiliin katsominen auttaa muistamaan..

Unohdan usein. Pitää laskea.

Mulla ainakin unohtuu, jos yhtäkkiä pitää heittää. Eikä johdu siitä, että häpeäisin tai etten olisi sinut sen kanssa. En vaan koskaan juhli, enkä vietä syntyäreitä, en koskaan edes ajattele asiaa. 48v.