Pienen lapsen lukutaito

Minulle kun annetaan joku tekniikan väitöskirja niin en takuulla ymmärrä, mutta mielestäni osaan lukea :)

Lapsi osaa lukea jos hän osaa lukea. Piste. Ihan sama ymmärtääkö vai ei.



Ja jos ei ymmärrä, ainahan voi lukea jotain "pupu hyppi niityllä"-tyyppistä shaibaa niin on ap tyytyväinen.

Ymmärtäkää nyt, että lapset on erilaisia. Toisia kiinnostaa toiset asiat enemmän, yksi on liikunnallinen ja toinen tykkää numeroista.

Minä osaan lukea oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna, mutta sinun mukaasi en osaa. On hyvin helppo löytää tekstejä, joiden sisältöä en ymmärrä, vaikka ne lukea osaankin. Sanotaan nyt, että eteeni pistettäisiin vaikkapa joku sopiva teologinen väitöskirja, joka käsittelisi jotain erityisen kansantajuista aihetta kuten latria absoluta et relativa-periaatetta Tuomas Akvinolaisen ajattelussa, niin voit olla varma, että vaikka mekaanisesti lukisin kuinka, en ymmärtäisi lukemaani.



Kun pieni lapsi oppii lukemaan, suurin osa teksteistä on sellaisia, joita hän ei ymmärrä. Kun taito kuitenkin on uusi, innostus sen käyttöön on monilla suuri. Meillä nyt 5-vuotias oppi lukemaan viime keväänä ja lukee edelleen kaikenlaisia vastaan tulevia tekstejä, mutta niistä tietysti suurin osa on sellaisia, joita hän ei voi vielä ymmärtää ihan vain siksi, että sanavarasto ei ole hirveän laaja, tietopohja tämän maailman ilmiöistä on hatara ja hän vain on liian pieni ymmärtämään monia aikuisten kielenkäyttötapoja. 14-vuotiaamme, ja hän on osannut lukea jo pitkään, on vasta vähitellen alkanut ymmärtämään lukemaansa paremmin, tunnistaa erilaisia tekstityyppejä (esim. sarkasmin, mielipidetekstit, mainokset jne.) ja vieläkin hänelle voi tulla erehdyksiä esimerkiksi mainosten tulkinnassa.



Lukutaidossa on tasoja, mutta kyllä se ensimmäinen varsinaisen lukutaidon taso on juuri se mekaaninen lukeminen (sieä ennenkin jo tunnistetaan tuttuja sanoja) ja se luetun ymmärtäminen on sitten elämänmittaisen opiskelun paikka.

Minä ajattelin näin kanssa. Toiset oppii hitaammin, toiset nopeemmin ja loppujen lopuksi kaikki osaa viimeistään sitten 7-vuotiaana lukea. Oppii ne AP:n lapset vielä!

Ymmärtäkää nyt, että lapset on erilaisia. Toisia kiinnostaa toiset asiat enemmän, yksi on liikunnallinen ja toinen tykkää numeroista.

Eli kaikkihan me aloitetaan mekaanisesta lukutaidosta, mutta sen ei välttämättä tarvitse kehittyä ensin ja muuta lukutaitoa, kuten ymmärtämistä, ei välttämättä rakenneta täydellisen mekaanisen lukutaidon päälle.



Tätä ovat siis kognitiivisesti suuntautuneet psykologit tutkineet ja tulleet siihen tulokseen, että esim lukihäiriöinen ihminen voi olla "huippulukija", vaikka lukee hitaasti ja takellellen - hän VOI ymmärtää melkein kaiken lukemansa erinomaisesti ja on siksi eräällä tavalla "huippulukija".



Minä taidan itse olla tämmöinen, vaikka minulla ei ole virallista lukihäiriödiagnoosia. Olen aina, ala-asteelta alkaen ollut hidas lukemaan ja olen sitä vieläkin. Tunnistan itsessäni kaikki lukihäiriön merkit (oikea ja vasen sekaisin, kellonajat sekaisin, en kuule kaksoiskonsonantteja, mutta olen oppinut ne ulkoa, kirjaimet kyppii silmissä kovin helposti jne). Olen vieläkin hidas lukemaan. mutta minä olen aina ymmärtänyt lukemani kerrralla ja siksi esim yliopiston tenttiilukemisessa ei mennyt juuri kavereita kauemmin - he lukivat useaan kertaan, minä kertaalleen ja sekä ajankäyttö että arvosanat olivat samoja. Nyt minä olen muuten paljon kirjoittavan humanistialan tohtori. Eläköön kielentarkastus, minunkin sepustuksistani tulee melkein täydellisiä...



Minä en muuten ihan täysin allekirjoita sitä, etteikö aikuinen normaaliälyinen ihinen voisi ymmrätää kaiken lukemansa. Teologia on niin lähellä omaa alaani etten mene sieltä hakemaan esimerkkiä, mutta kyllä minä ymmärrän myös esim lääketieteen ja fysiikan alan tekstit, kunhan luen ne tarpeeksi rauhassa ja ajatuksella. En ymmärrä tekstin takana olevan tutkimuksen perusteita ja metodia, enkä pysty arvostelemaan tutkimuksen pätevyyttä, mutta ymmärrän kyllä, mitä siinä tekstissä sanotaan tutkimuksen tuloksista. Metalukutaito, eli tuo tutkimuksen itsensä eli tiedon validiuden arvostelun kyky on sekin ihan kenen tahansa hankittavissa oleva ominaisuus.

Silti olen jyrkästi eri mieltä siitä, että aikuinen normaaliälyinen ihminen ymmärtäisi kaiken lukemansa. Toki aikuisella normaaliälyisellä ihmisellä on yleensä mahdollisuus halutessaan opiskella niin paljon, että ymmärtäisi juuri yhden tietyn tekstin, mutta kenelläkään ei aika riitä siihen, että oppisi ymmärtämään kaikenlaisia tekstejä. Jos minulle pistetään eteen se syvällinen teologinen teksti, niin ensimmäinen ongelma on ihan puhtaasti sanavarasto, en ymmärrä kaikkia käytettyjä sanoja, en tiedä, mitä ne tarkoittavat. Tähän vielä hieman auttaa sanakirja, mutta ei tietenkään täysin. Toinen ja paljon suurempi ongelma on sitten se, että en ymmärrä tekstin referenssejä enkä sen pohjaa.

Tottakai minä saan siitä jotain selvää, ymmärrän hieman mistä puhutaan, mutta en voi sanoa ymmärtäväni lukemaani. Sama juttu, jos minulle annetaan ranskankielinen sanomalehti artikkeli. Minä en osaa ranskaa kuin korkeintaan parikymmentä vahingossa opittua sanaa. En ole ikinä opiskellut ranskaa tuntiakaan. Silti pystyn hahmottamaan tekstistä hieman sitä mistä puhutaan, koska osaan muualta opittuna paljon latinalaispohjaisia sanoja, olen hyvä arvaamaan ja pystyn hahmottamaan vieraastakin kielestä hieman kieliopillisia asioita. En silti ymmärrä lukemaani ranskankielistä tekstiä.

Minä en muuten ihan täysin allekirjoita sitä, etteikö aikuinen normaaliälyinen ihinen voisi ymmrätää kaiken lukemansa. Teologia on niin lähellä omaa alaani etten mene sieltä hakemaan esimerkkiä, mutta kyllä minä ymmärrän myös esim lääketieteen ja fysiikan alan tekstit, kunhan luen ne tarpeeksi rauhassa ja ajatuksella. En ymmärrä tekstin takana olevan tutkimuksen perusteita ja metodia, enkä pysty arvostelemaan tutkimuksen pätevyyttä, mutta ymmärrän kyllä, mitä siinä tekstissä sanotaan tutkimuksen tuloksista. Metalukutaito, eli tuo tutkimuksen itsensä eli tiedon validiuden arvostelun kyky on sekin ihan kenen tahansa hankittavissa oleva ominaisuus.

eräs uskonnollinen ryhmä jakoi postilaatikoihin ja luukkuihin layerin, jossa seisoi kissan kokoisin kirjaimin: Maailmanloppu tulee koha. Ekaluokkalainen osasi lukea tekstin, mutta ei ymmärtänyt lukemaansa. Siitä seurasi pelko. Maailmanlopusta kun oli puhuttu kerhossakin aikoinaan ja se oli jotakin pelottavaa ja mustaa. Jos lapsi oppii lukemaan varhain, voi todellakin käydä niin, että tahattomasti pöydälle jätetty sanomalehti saa illalla nukkumaan mennessä pienen lapsen päässä möröt liikkeelle.

aihealue ja sanavarasto tekstissä on hänen ikäiselleen sopivaa.

ollut mitään ongelmaa, jos luki lastenkirjoja tms. Ei tietenkään mitään aikuisten tekstejä ymmärrä, kun sanavarasto on vierasta.

Siis ollenkaan, niin silloin lapsi on oppinut tunnistamaan ulkoa sanoja ja se on eria asia kuin lukeminen.

ennen lukemaanoppimista kuten varmaan moni muukin lapsi. Hän myös ymmärsi tunnistamansa sanat, mutta ei siis osannut lukea, vaan tunnisti ulkoa tiettyjä usein näkemiään sanoja (oman ja tuttujen ihmisten nimiä, usein näkemiään tuotteiden nimiä jne.) Sen sijaan mekaanista lukutaitoa (joka siis on luktaidon minimiedellytys) on nimenomaan se, että osaa lukea myös sanoja, joita ei ymmärrä. Siis meidänkin poika tavaa maitopurkin kyljestä ravintosisältöä, vaikka ei ymmärräkään, mitä se hiilihydraatti on. Osaa kuitenkin lukea sen.

Tietysti se, että ei ymmärrä lukemaansa voi johtua aikaisemmin keskusteltujen syiden lisäksi tietyntyyppisistä lukihäiröistäkin, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisempia ilmiöitä kuin se, että lapsi lukemaan opittuaan näkee tekstin, jota ei ymmärrä ihan vain sanavaraston ja tietopohjan puutteiden takia.

Siis ollenkaan, niin silloin lapsi on oppinut tunnistamaan ulkoa sanoja ja se on eria asia kuin lukeminen.