Mua harmittaa, kun kukaan ei pyydä mua kummiksi

Mutta kahden kuukauden aikana saimme kaksi kummilasta :-).



Ehkäpä sinunkin aikasi tulee, kunhan ystäväsi saavat toisia/kolmansia/neljänsiä lapsia.

Meillä on se ongelma, että on miehen kavereita tai minun kavereita mutta ei ole sellaisia perhetuttuja, jotka kokisivat meidät molemmat läheisiksi.

että KAIKKI puolisen tusinaa läheisintä ystävätärtä on lapsettomia. En tiedä miten on päässyt näin käymään, mutta ei vaan niille kenellekään lapsia kuulu. Ja lapsuudesta / teinivuosista saakka oltu ystäviä.

Itselläni on 2 lasta, mutta näille kavereille ei vaan ole siunaantunut muksuja, eikä kaikki edes ole vakituisessa parisuhteessa. Ja kun kaverit täyttää tänä vuonna jo 38v,kuten itsekin, niin olisi epätodennäköistä, että kukaan nyt enää kävisi lapsia tekemään. Ainakaan ei tietääkseni ole suunnitteilla. Joten tuskin meikäläisestä koskaan tulee kummia. Mutta eipä tuo haittaa :)

Esim lasteni kummit ovat kaikki lapsettomia.

Sitten puolenvuoden aikana minä sain 3 kpl kummilapsia, enempää en ota. Ihania jokainen :)

Aika epätodennäköiseltä kuitenkin tuntuu.

1. en kuulu kirkkoon (tosin moni valitsee "siviilikummit")

2. ystävät sinkkuja/ei vakavassa suhteessa, vain yhdellä lapsia, mutta taitaa olla lapsiluku täynnä



Mut mä luotan mun veljiin... Kyllä nekin 15 vuoden sisällä pariutuu ja hankkii jälkikasvua. Uskoisin olevani melkein varma kummi - varsinkin kun mieheni kuuluu kirkkoon, niin siinä vois siivellä päästä kastettujenkin "kummiksi".

Meillä on ihana 3,5 vuotias poika. Harmittaa kun ei kuuluta kirkkoon eikä lasta ole kastettu. Kummitäti tai setä olisi kuitenkin kiva olla olemassa. Jouluna ja syntymäpäivinä emme odota lahjoja, vaan olisi mukavaa kun olisi läheinen aikuinen pojan elämässä meidän lisäksi.



Minäkin olisin mielläni kummitäti, itselläni ei ole vielä kummilapsia.