Lue keskustelun säännöt.
Menetin lopullisesti toivoni ja luottamus ihmisiin. En ole enää vuosiin saanut itseni ylös mitenkään.
15.04.2020 |
Ikä 29v. Vielä 20 vuotiaana jotenkuten jaksoin toivoa ja oli ihan erilailla virkeä. On tapahtunut aivan liian usein ja aivan liikoja vastoinkäymisiä ja elämä ollut todella raskasta. Pelkkää yksinäisyyttä ja velvollisuuksia. Välillä tulee oikein paniikkia.
Olen täysin hyytynyt enkä enää reagoi mihinkään, olen mennyt todella huonoon kuntoon. Jäin tämän lisäksi työttömäksi viime syksynä.
Tuleeko loppuelämä olemaan tällaista? En tasan tarkkalleen näe mitään toivoa, pelkkää mustaa. Vaikka kuinka olen yrittänyt niin mikään ei muutu.
Kommentit (18)
Viimeksi kun vaihdoin työpaikan päädyin entistä huonompaan ja se oli viimeinen tippa. Näen vieläkin painajaisia siitä.
Velvollisuuksilla tarkoitin että hoidan hyvin laskut ja taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuule ap yritä jaksaa sinnitellä. Ihan ekaksi:
1. Nouse joka aamu ja siistiydy
2. laita vaikka 1, ma päivä joka kk selaiseksi että hoidat kaikki ikävimmät asiat ja kokonaan pois> vähentää stressiä muina päivinä
3. Jokaiselle tulee isojakin iskuja et ole yksin.
4. Et ole yksin sillä sinulla on hirveän paljon kohtalotovereita
5. Soita heti diakonille, ei tarvitse kuulua kirkkoon ja kysy apua.
6. Haleja ja rakkautta täältäkin sulle, pidä meidät ajantasalla ja kirjoita mitä sulle kuuluu
Vierailija kirjoitti:
kuule ap yritä jaksaa sinnitellä. Ihan ekaksi:
1. Nouse joka aamu ja siistiydy
2. laita vaikka 1, ma päivä joka kk selaiseksi että hoidat kaikki ikävimmät asiat ja kokonaan pois> vähentää stressiä muina päivinä
3. Jokaiselle tulee isojakin iskuja et ole yksin.
4. Et ole yksin sillä sinulla on hirveän paljon kohtalotovereita
5. Soita heti diakonille, ei tarvitse kuulua kirkkoon ja kysy apua.
6. Haleja ja rakkautta täältäkin sulle, pidä meidät ajantasalla ja kirjoita mitä sulle kuuluu
Tuo nimittäin toimii että ma , vaikka sitten joka viikko hoidat alta kaikki inhottavat asiat ja saat hermolepoa koko viikoksi. Voi että haluaisin auttaa sinua ihan miten vaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15259295/burn-outin-jalkimainingit
Tällaista bongasin ja kuvaa täsmälleen minä. En ole koskaan löytänyt keino päästä tästä ulos. Pelko siitä eteenpäin menemisestä pelottaa aika paljon, en halu enää joutua olemaan typerien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä jaksat kirjoittaa tänne? Lorvikatarri sinua vain vaivaa.
Monilla on sellaisia taitoja joista joku muu on halukas maksamaan? Onko sinulla ap jotain sellaista jossa olet hyvä? Ei se haittaa ellei ole mutta sellaisesta voi joskus poikia tienestiä. Ellei sellaista ole sitten on mahdollista yrittää kouluttautua. Mutta tarvit apuja siihen, ota vaikka opintojenohjaajaan yhteys työkkärissä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15259295/burn-outin-jalkimainingit
Tällaista bongasin ja kuvaa täsmälleen minä. En ole koskaan löytänyt keino päästä tästä ulos. Pelko siitä eteenpäin menemisestä pelottaa aika paljon, en halu enää joutua olemaan typerien ihmisten kanssa.
Onneksi sinä olet viisas ja upea ihminen, sellainen ihana auringonpaiste ja kaikkien ystävä, auttavainen ja reilu rehti ihminen. 😄
Nyt lopetat netin keskustelupalstojen sonnan kaivamisen ja painelet pihalle.
Vierailija kirjoitti:
kuule ap yritä jaksaa sinnitellä. Ihan ekaksi:
1. Nouse joka aamu ja siistiydy
2. laita vaikka 1, ma päivä joka kk selaiseksi että hoidat kaikki ikävimmät asiat ja kokonaan pois> vähentää stressiä muina päivinä
3. Jokaiselle tulee isojakin iskuja et ole yksin.
4. Et ole yksin sillä sinulla on hirveän paljon kohtalotovereita
5. Soita heti diakonille, ei tarvitse kuulua kirkkoon ja kysy apua.
6. Haleja ja rakkautta täältäkin sulle, pidä meidät ajantasalla ja kirjoita mitä sulle kuuluu
Kiitos, tätä kyllä teen jo. En aio enää mistään pyytää apua, kirkolta kävi hakee jutteluseuraa ja siellä oli ikäloppu työntekijä joka oli varmaan koko elämänsä aikana elänyt pumpulissa. Ei ollut koskaan kuullut YTistä, työpaikan huonosta ilmapiiristä, ilkeistä ihmisistä, heikkoudesta. Suu auki kuuli ja sanoi vaa "älä huoli kyllä kelpaat".
Se itutuksen käyrä kun lähdin sieltä hohti erittäin punaisena.
Asun Helsingissä ja KYLLÄ olen varmaan ainut kuka on näitä joutunut sietää. Näköjään muut elävät pumpulissa ja heidän elämänsä on aina ollut täydellinen. Oon niin kyyninen. Minulla olisi parempi olo jos löytäisin edes mun kaltaisia.
Nyt on olo että elän Stepfordin tekomaailmassa ja olen yks niistä joka heräsi todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olen vaikka mistä pyytänyt apua mutta kun nämä opinto ohjaajat, työkkärin väki ja kirkon väki ovat aivan pihalla kaikesta. Sanovat vain robottimaisesti että kyl sä pärjäät, hae netistä........
Mä kaipaan aitoja ihmisiä jotka uskaltavat keskustella, mistä niitä löydän?
Voiko itutukseen ku olla?
Ainii ja vielä! Olen aktiivinen soittamaan työkkärille ja aina olen kyselemässä työpaikkoja ja kursseja. Virkailija sanoi mulle eilen että "joo ihan sama ei sun tarvi mitään tehdä kun on tää corona". Kuulosti väsyneeltä ja masentuneelta.
MÄ EN KAIPAA TOLLAISTA! menee niin toivo kun kaikki ovat tääl Suomessa löysiä ja toivottomia.
Mistä voi tavata energisiä ja toivekkaita ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kun voisin sanoa jotain lohduttavaa ap:lle. Mutta en osaa. Olen itse samalla tapaa menettänyt viimeisenkin uskoni ihmisiin viime vuosina.
En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen, mutta en yksinäinenkään. Ympärilläni on aina ollut joitakin läheisiä ihmisiä.
Suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon selvästi alle keskiarvoajassa ja pärjäsin työelämässä ihan mukavasti yli 15 v. Sitten satuin työpaikkaan, jossa narsistinen esimies päätti nujertaa minut, koska koki, etten ole hänen luottamuksensa arvoinen. Tämä johtui siis pääasiassa siitä, että minulla ei ole kykyä sellaiseen toisen ihmisen nuoleskeluun ja liehittelyyn kuin tämän esimiehen narsistinen ego olisi edellyttänyt. Lähdin pois sairaasta ympäristöstä ja selvisin. Vain päätyäkseni entistä sairaampaan työyhteisöön pari vuotta myöhemmin. Nykyisessä työyhteisössäni narsistiselle kollegalle on johdon siunauksella annettu vapaat kädet vähätellä, nujertaa ja kyykyttää muita.
Se, mikä on omalta osaltani todella syönyt uskon ihmisiin, on näiden työyhteisöjen narsistien esimiehiltään ja esim. HR-toiminnosta (kun narsisti toimii esimiehenä) saama varaukseton tuki. Toki he osaavat olla valovoimaisia, miellyttää ja esittää asiat itselleen parhaassa valossa. Mutta siitä huolimatta en ymmärrä, miten johto ja HR ovat täysin sokeita sille kaaokselle ja tuholle, jota nämä oman elämänsa donald trumpit kylvävät ympärilleen.
Omat sosiaaliset taitoni eivät riitä mihinkään, kun työyhteisössä on tällainen tuhoaja. En pysty häntä mielistelemään ja miellyttämään ja sitä kautta lunastamaan rauhallisempaa paikkaa yhteisössä enkä edes omaa tilannettani tuomaan esimiehille näkyväksi niin, etten itse näytä heikolta luuserilta. Joten olen siis ajautunut heikoksi luuseriksi; menettänyt kaiken sen innostuksen ja työnilon, jota minulla nuorempana oli vaikka kuinka paljon. Olen ahdistunut, passiivinen, työtehoni on surkea ja motivaationi on nollissa. Mietin joka päivä irtisanoutumista, mutta en ole sitä taloudellisista syistä vielä tehnyt. Tässä mielentilassa (ja kun ikääkin on jo reilusti yli 40 v) uuden työn löytäminen on todella vaikeaa, vaikka toki haen kaikkia yhtään mahdollisia hommia. Toisaalta, minulla ei myöskään ole mitään luottoa siihen, että uudessa työpaikassa asiat olisivat sen paremmin.
Tällä hetkellä näen vaihtoehtoinani joko tyhjänpäälle työttömäksi jättäytymisen tai sen että pikkuhiljaa menetän työkykyni ja saan potkut - tai jos oikein hyvin sattuisi - pääsen työkyvyttömyyseläkkeelle mt-syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuule ap yritä jaksaa sinnitellä. Ihan ekaksi:
1. Nouse joka aamu ja siistiydy
2. laita vaikka 1, ma päivä joka kk selaiseksi että hoidat kaikki ikävimmät asiat ja kokonaan pois> vähentää stressiä muina päivinä
3. Jokaiselle tulee isojakin iskuja et ole yksin.
4. Et ole yksin sillä sinulla on hirveän paljon kohtalotovereita
5. Soita heti diakonille, ei tarvitse kuulua kirkkoon ja kysy apua.
6. Haleja ja rakkautta täältäkin sulle, pidä meidät ajantasalla ja kirjoita mitä sulle kuuluu
Kiitos, tätä kyllä teen jo. En aio enää mistään pyytää apua, kirkolta kävi hakee jutteluseuraa ja siellä oli ikäloppu työntekijä joka oli varmaan koko elämänsä aikana elänyt pumpulissa. Ei ollut koskaan kuullut YTistä, työpaikan huonosta ilmapiiristä, ilkeistä ihmisistä, heikkoudesta. Suu auki kuuli ja sanoi vaa "älä huoli kyllä kelpaat".
Se itutuksen käyrä kun lähdin sieltä hohti erittäin punaisena.
Asun Helsingissä ja KYLLÄ olen varmaan ainut kuka on näitä joutunut sietää. Näköjään muut elävät pumpulissa ja heidän elämänsä on aina ollut täydellinen. Oon niin kyyninen. Minulla olisi parempi olo jos löytäisin edes mun kaltaisia.
Nyt on olo että elän Stepfordin tekomaailmassa ja olen yks niistä joka heräsi todellisuuteen.
Ok. On sanonta että varjele sinä tapaa ja tapa varjelee sitten sinua eli rytmitä elämää noin kuin teetkin. Harmi että sulle sattui pumpulissa elänyt vanha ihminen auttajaksi diakoniassa, eikä osannut auttaa. Uskon kyllä että vtutti:). Mutta kaltaisiasi on ja paljon, tälläkin palstalla.
Tämä aika on siitä kovaa että kaikki arvomaailmat ovat yhtäaikaa tarjolla ja siinä sitten pitäisi vaan löytää ne omat samalla kun sinua revitään töihin joissa ei saa ihmisarvoa. Siinä voi kaikki pimetä helpostikin.
Olisiko sinulla mitään harrastusta joka on intohimosi. Kysy itseltäsi mika ilahdutti siniua aiemmin erityisesti ja sitten liiku siihen suuntaan mista saat mielihyvää ja iloa vaikka viiveelläkin sitten. Nyt on saatava jostain iloa sun elämään.
Onko sinulla sellaisia lapsuudenystäviä joihin et ole pitänyt yhteyttä ja joitten kanssa voisit alkaa jutskata vaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis olen vaikka mistä pyytänyt apua mutta kun nämä opinto ohjaajat, työkkärin väki ja kirkon väki ovat aivan pihalla kaikesta. Sanovat vain robottimaisesti että kyl sä pärjäät, hae netistä........
Mä kaipaan aitoja ihmisiä jotka uskaltavat keskustella, mistä niitä löydän?
Voiko itutukseen ku olla?
Mä en ainakaan löytänyt mistään. Ehkä niitä jossain on mutta harvassa taitaa olla ja varmaan pitäisi olla itse jotenkin spessu että he jaksaisivat vaivautua. Ei täällä mitään aitoja ihmisiä ole tai he pysyttelevät jossain piilossa tai ovat jotain ylempikeskiluokkaisia jotka ei tajua mitään syrjäytymisestä tai vähävaraisuudesta. Itse syrjäydyin ja haistatin p:t koko typerälle systeemille, ei kiva mutta mieluummin yksin ja syrjässä kuin tekopyhien muka-auttajien kuminaamojen siisteys-ompi-ilomme kermaprs höpöhöpö pökkelöiden armoilla.
Ei ole harrastuksia tällä hetkellä muuta kun lukea uutisia ajanvieteeksi ja ulkoilen 3-4h päivässä, istun vaa metsässä ja kävelen.
Rehellisesti sanoen elämä 10-15v sitten oli kivempi, oli iloinen ilmapiiri ja ihmiset vetreämpiä, oli turvallisempi olo. Mielestäni tää nykyajan henki on musta ja väsynyt.
Tuntuu että on jakaantunut kahtia. Kovat ja narsistit pärjäävät ja kaikki mukavat ja fiksut ihmiset joutuvat aina lähteä pakoon. Miksi kukaan ei herää tähän?
Vierailija kirjoitti:
Monilla on sellaisia taitoja joista joku muu on halukas maksamaan? Onko sinulla ap jotain sellaista jossa olet hyvä? Ei se haittaa ellei ole mutta sellaisesta voi joskus poikia tienestiä. Ellei sellaista ole sitten on mahdollista yrittää kouluttautua. Mutta tarvit apuja siihen, ota vaikka opintojenohjaajaan yhteys työkkärissä tms.
Kouluttautuminen on hyvä idea, mutta kukaan ei maksa erikoistaidoista. Mikään ala ei työllistä varmuudella. Koulutus kannattaa valita myös mielenkiinnon pohjalta (harrastusmahdollisuutena). Suomi on täynnä työttömiä, maistereista lähtien. Mukana on niin työttömiä oopperalaulajia, lääkäreitä, kuvanveistäjiä kuin IT-insinöörejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harrastuksia tällä hetkellä muuta kun lukea uutisia ajanvieteeksi ja ulkoilen 3-4h päivässä, istun vaa metsässä ja kävelen.
Rehellisesti sanoen elämä 10-15v sitten oli kivempi, oli iloinen ilmapiiri ja ihmiset vetreämpiä, oli turvallisempi olo. Mielestäni tää nykyajan henki on musta ja väsynyt.
Tuntuu että on jakaantunut kahtia. Kovat ja narsistit pärjäävät ja kaikki mukavat ja fiksut ihmiset joutuvat aina lähteä pakoon. Miksi kukaan ei herää tähän?
Syy on se, että heikkoja ihmisiä on liikaa. Koska ihmisiä on palkittu pelkästään kuuliaisuudesta ja lammasmaisuudesta, kovat ja narsistiset ovat ainoat jotka ovat oppineet olemaan aktiivisia ja tekemään töitä. On myös opetettu, että vastuu on aina muilla kuten ammattiauttajilla. Fakta on että lintukoto on nyt vähän huonoissa kantimissa, koska heikkoja ja kuuliaisia ihmisiä on liikaa ja rohkeita ja kovia ihmisiä on liian vähän. Ja rohkeat ja kovat ovat nyt enimmäkseen narsisteja jotka eivät ole koskaan säännöistä välittäneet. Hyvistä ihmisistä on kasvatettu tossukoita ja narsistit jyräävät.
Millaisia velvollisuuksia?