Kuinka moni ottaa lapsensa kotikouluun koronan jälkeen?

En, koska sitten se vastuu opettamisesta olisi minulla. Nyt se on koululla ja minun ei tarvitse itse tehdä mitään sen enempää kuin mitä tarvitsee tavallisen koulun aikaan. Ja jos koulu palaisi normaalirytmiin, sitä etäopetusta (tehtäviä jne) ei tulisi enää koulusta, vaan kaiken opetuksen joutuisi kehittämään itse.

-yläkoululaisen äiti

En todellakaan! Lapsi kaipaa koulua, koulukavereita ja opettajia. Hänelle on tosi epämotivoivaa se, että istutaan kotona yksin pulpetissa ja tehdään niitä tehtäviä.

Lapseni oli kotikoulussa jonkin aikaa, koska aspergerina kiusaaminen oli liian väkivaltaista. Minä olen siis ihan oikeasti vastannut opetuksesta itse. Lapsi kävi koulussa vain tenttimässä.

Akateemisen oppimisen kannalta tuo oli loistavaa aikaa. Lapsi oppi hyvin, helposti ja syvällisesti kun sai opiskella rauhssa omaan tahtiin ja opettaja eli minä kerkisi keskittymään hänen tarpeisiinsa - en ehkä koko oppitunnin aikaa, mutta aina ne minuutit, jotka asian tajuaminen ja tajuamisen tarkistaminen vaati. Me myös kåvimme yhdessä luontoretkillä, taidnäyttelyissä, konserteissa yms.

Mutta se sosiaalinen puoli, se on vaan puutteellinen. Asperger-lapsen kohdalla kun tässä vielä oli tavallista suuremmat oppimistarpeet, niin tilanne oli tosi hankala. Useimpien tavallistenkin lasten vanhemmat tässä koronaeridtäytymidtilanteessa huomaavat lastensa olevan yksinäisiä yksin. Ja vaikkaj oku nyt sanoo, että voihan ne nähdä kavereita iltapäivisin koulun jökeen niin siitä kaveriporukasta tippuu tosi helposti, jos ei ole koulussa mukana suunnittelemassa yhdessä mitä illalla tehdään.