Miten korona muutti suljetun osaston potilaan elämän?

Omaiset ei pääse vierailuille, päivätoiminta on peruttu, potilaat ovat suurimmaksi osaksi omissa huoneissaan, yleisissä tiloissa ei saa oleskella. Yhdessä ei saa syödä. Monen vointi on huonontunut virikkeiden puutteesta ja siitä ettei omaiset pääse käymään.

Terkkuja suljetun sairaanhoitajalta.

Luulo ei ole tiedon väärti.

Mietipä sitä jos ihminen huonossa kunnossa elää kuin päiväaikaista painajaista, joka on mielessä totta tai vaikka sen uneksi tajuaa niin silti todelta tuntuu. Harha kuin painajainen hereillä ollessa. Sellaiseksi mietin asian aikoinaan suljetulla töissä ollessani. Ja siinä tilassa koronan takia oletkin huoneeseen yksin jätettynä ruokailujenkin ajan. "Tupaan" tulo kielletty, harrasteet tauolla, hoitajien ja osastolla hoidossa olevien kanssa ei voi entiseen tapaan jutella, vieraita ei voi käydä, ulkoilut on kielletty.

Että kyllä siinä inhimillisesti tarkasteltuna eroa on. Huomauttaisin vielä että kaikki hoidossa olevat ei ole harhaisia ja niistä harhaisistakin suurin osa on tilassaan pelokkaita, pahaa pakenevia, ei sitä rikosuutisista luettavaa vähemmistöä "väkivaltainen hullu".