KOLMEKYMPPINEN: raha-asiat, perhe ja työ
Ikä: 32
Työ: Määräaikainen
Palkka: 2700€/kk
Puoliso: Seurustelukumppani
Lapset: 0
Asumismuoto: Vuokralla (Helsinki)
Mitä vinkkejä osaisitte antaa kaltaiselleni kolmekymppiselle, jolla ei ole vakituista työtä, vaan pätkäsopparista toiseen hyppääminen on normi. Ei uskalla perustaa perhettä ja asuntolainaa ei uskalla (saa) ottaa kun ei ole vakituista työsopimusta. Rahaa ei jää säästöön niin paljoin kuin haluaisin. Elämä jumittaa paikallaan. Mitä tekisitte minun asemassani?
Kaipaan seikkailun sijaan tasapainoa ja kestävää kasvua.
Kommentit (19)
Etsisin työn, joka on vakituinen. Sen ei tarvitsisi olla koulutusta vastaava vaan joustaisin sisällöstä jos saisin vakisopparin.
Saisin enemmän työttömyyskorvauksia jos jäisin työttömäksi. Kannattaa kuunnella koulussa kun opetetaan, se on Suomessa ilmaista. Tekee hyvää tulojen määrälle sekä työsuhteen pysyvyydelle. Yläikärajaa opiskelupaikoissa ei ole joten voit tehdä asialle jotain milloin vain.
Itse olin samassa tilanteessa viisi vuotta sitten, miehellä tosin oli vakituinen työ. Määräaikaisen sopimuksen päättyessä oli 8. kuulla raskaana ja jäin suoraan äitiyslomalle. Omasta pankista oltiin saatu laina suht edulliseen kerrostalokolmioon, pankki arvioi koulutukseni sellaiseksi, että saisin kyllä töitä aikanaan. Ja vuoden kotonaolon jälkeen kun työhakemuksia alkoin tekemään, sainkin vakipaikan omalta alaltani. Palkka on noussut reippaasti ja vastuutkin kasvaneet reilun kolmen vuoden aikana.
Mulla raskaus tuli hyvään saumaan, kun en muutenkaan kokenut oloani tyytyväisenä silloisessa työssäni, sain miettimisaikaa. Meillä oli tosin säästöjä asuntolainan ottamisenkin jälkeen kymppitonneja, joten oli taloudellisesti aika vakaata.
Paljonko on säästöjä?
Oletko kysynyt siis eri pankeista lainaa?
Miten kauan olet ollut pätkätöissä ja oletko ollut koko ajan saman työnantajan palveluksessa?
Perustaisin perheen, jos sitä haluaisin ja lakkaisin odottamasta "taloudellisesti otollista hetkeä". Nainen ei ole hedelmällinen ikuisesti.
Osallistun vaikka 29v, työ vakituinen, palkka nettona n. 1800e, mahdollisuus myös ylitöihin jos haluaa, ja paljon. ei puolisoa, haaveissa kyllä olisi. Asumismuoto: peräkammarinpoikana tällä hetkellä omaisuutta noin 40k euroa, elämäntapaluuseri tai ei tällä hetkellä huolehdin isovanhemmista, kun muu suku ei siihen kykene, sen enempää avaamatta tilannetta.....
Mikä koulutus sinulla on? Täydentämällä sitä/vaihtamalla alaa työllistymismahdollisuudet voisivat parantua.
Muuttaisin pois Helsingistä ja siten säästäisin asumiskuluissa.
Et maininnut koulutustasi, itsekkin muuttaisin pois helsingistä ja hommaisin mahd. halvan vuokraasunnon näin alkuun.. ja plussaa jos et käytä autoa ollenkaan, sillä tavalla saa rahaa paljon säästöön. /4
Ikää on 31 vuotta, työpaikka on vakituinen ja alalla on muutenkin valoisa työtilanne huolimatta alkavasta lamasta. Palkka on oikein hyvä, peruspalkalla jää karvan alle 100 k€/vuosi, mutta teen ylitöitä melko paljon, koska vielä jaksaa ja kokonaistuloissa keikun verolistoilla. Asunto on omistusasunto Helsingissä, kantakaupungissa, muttei keskustassa. Velkaa toki on vielä paljon. Lyhentelen (ilman korkoja) 1500 €/kk.
Parisuhdetta tai perhettä ei ole. En ole oikein löytänyt vakituista kumppania. Vielä muutama vuosi sitten reissasin paljon töiden takia ympäri Suomen ja olin yhdellä paikkakunnalla muutamasta kuukaudesta vuoteen kerrallaan. Nyt olen vakiintunut taas Helsinkiin, mutta asiallista seuraa on vaikea löytää. Moni etsii vain yhden illan hupia tai sitten on edellisistä suhteista kaksi-kolme muksua eri miesten kanssa ja kelpaisin lähinnä lastenvahdiksi ja elättäjäksi. On välissä tullut asiallisiakin vastaan, mutta arkikuvioiden yhteensovittaminen olisi vaikuttanut tosi hankalalta. Toisaalta myös tulevaisuudensuunnitelmat ovat eronneet melko paljon.
No, ei pidä luovuttaa. Paremmat mahdollisuudet nyt on, kun olen vakiintunut yhteen kaupunkiin, enkä seilaa ympäri Suomea.
M31
Muijalle oma kämppä, niin tilanne on täydellinen.
Aina voi odottaa parempaa aikaa, mutta aina sitä ei tule ja kohta huomaa olevansa jo liian vanha lapsiin.
Me oltiin molemmat opiskelijoita kun saatiin ensimmäinen lapsi. Mentiin naimisiin lapsen ollessa 5kk.
Viisi vuotta myöhemmin meillä on omakotitalo (2 vuotta tosin vasta maksettu takaisin) ja toinen lapsi.
Saatiin laina kun mies oli vasta aloittanut yrittäjä, ja itse olin juuri valmistunut ja 3kk määräaikainen työsuhde edessä.
Ei meillä vieläkään huikeat tulot ole, nettotulot kuussa 3700€ yhteensä, mutta hyvin pärjäillään. Olen nyt 31v.
32-vuotta. Vakituinen työpaikka. Omat tulot n. 3000€/kk. Mies tienaa enemmän kuin minä, hänellä myös vakituinen työsuhde. Omakotitalo ostettu 2016. Avoliitto ja kaksi lasta. Asumme Pohjois-Suomessa.
34v. Kaksi vakituista työpaikkaa, toisessa nollatuntisopimus ja toisessa 15h/vko. Ehkä korkeintaan 1500e/kk.
Asun vuokralla.
Ei ole parisuhdetta, en ole koskaan seurustellut.
Opintolainaa maksan tässä samalla.
Asumistukea saan 30e/kk.
Asun Espoossa.
Ikä: 36
Sukupuoli: nainen
Palkka: 3700 €/kk, vakityö
Puoliso: Aviomies
Lapset: 3 alle 10v. lasta
Asumismuoto: Okt
Koulutus: Ylempi korkeakoulututkinto
Tässä mun vastaavat tiedot. Yrittäisin sinuna saada vakkarityöpaikan. Jos tarvitset lisäkoulutusta, hanki sitä. Itse olen suorittanut muutaman tutkinnon työn ohessa. Onnistuu kyllä ja voi avata ovia uusiin haasteisiin ja sitä myöten parempaan palkkaan työelämässä. Jos haluat perustaa perheen, niin siitä vain yrittämään :) Ei kannata liian pitkäksi aikaan jäädä odottelemaan. Vakkarityöpaikka antaisi kyllä taloudellista turvaa sekä mahdollisuuden asuntolainalle. Jos omalta alalta ei saa vakkaritöitä, olisiko mahdollista harkita jotain muuta alaa? Tsemppiä jatkoon, kyllä ne asiat aina jotenkin ratkeaa ja etenee :)
Olisko asumisoikeusasunto hyvä ratkaisu? Tarvitsette siihen 20 000-40 000€ johon varmasti saatte pankista lainaa. Sitten maksatte aso-vuokraa ja lyhennätte lainaa, aika samalla summalla kun maksatte nyt vuokraa. Kun muutatte pois, saatte tuon alkusumman takaisin ja sitä pankille maksamalla olette saaneet rahaa säästöön omistusasunnon käsirahaksi.
Jos haluat lapsia, tee niitä. Naiselle ei ole koskaan hyvä aika tulla raskaaksi. Aina joku työnantaja siitä pahoittaa mielensä. Vakituisessakin työssä saa pelätä, että onko äitiysloman jälkeen työtä johon palata. Jos perhe on sinulla haaveissa, niin älä jätä sitä hankkimatta työtilanteen takia. Asioilla on tapana järjestyä 🙏
olisko jossain muualla kuin helsingissä asuminen vaihtoehto?
Palkka on ihan ok jos puoliso tienaa about saman verran? Itse elelen nelikymppisenä yksin pikkusen isomalla palkalla ja omistusasuntokin on, tosin ei Helsingistä toki.