Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Toimiiko kaupunkilaisen ja maalaisen suhde?
14.04.2020 |
Mitä mieltä olette suhteesta missä nainen on syntynyt Helsingissä ja asunut siellä koko elämänsä ja mies syntynyt pikkukylässä kanojen ja possujen keskellä, voiko näiden välinen suhde toimia vai onko lähtökohdat liian erilaiset?
Kommentit (25)
Ahdasmielisten kesken voi tulla isoja konflikteja. Avoin ja joustava persoona sopeutuu lähtökohdista riippumatta. Periaatteessa riittää, jos edes toinen on mukautuvaa tyyppiä. Sillon mennään ahdasmielisen ehdoilla. Puhtaasti luonnekysymys. Tausta ei määritä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaupukilaisella on kosmopoliittinen sielu, maalaisella ei, niin ei toimi.
Jos maalaisella on kosmopoliittinen sielu, kaupunkilaisella ei, niin ei toimi.
Helsinki on maailman mittakaavassa pieni kaupunki.
Ei toimi. En ole itsekään helsinkiläinen, mutta maalta kotoisin oleva mies ei muusta puhukaan kuin kahden auton katos/autotallista, jonka haluaisi että pääsisi rakentelemaan autoja. Yritä siinä sitten selittää, että ole hyvä vaan, omilla rahoillasi. Kenelläkään ei kaupunkialueella ole tuollaisia, autoja jos rakennellaan siihen vuokrataan erikseen hallista tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toiminut. Mies ei tykännyt lainkaan kulttuurista ja minulla oli tosi tylsää, kun mentiin anoppilaan keskelle metsää.
Uskon kuitenkin, että se voi olla ihan ok joissakin tapauksissa. :)
Harvaa itä-helsingin lähiön ihmistä kiinnostaa kulttuuri. Se ei liity asuinpaikkaan vaan millaiseen yhteiskuntaluokkaan on syntynyt. Olen työläisperheen lapsi. Meillä tuijotettiin telkkaa, juotiin kaljaa ja haukuttiin porvareita. Sivistys ei kasvatuksene kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi. En ole itsekään helsinkiläinen, mutta maalta kotoisin oleva mies ei muusta puhukaan kuin kahden auton katos/autotallista, jonka haluaisi että pääsisi rakentelemaan autoja. Yritä siinä sitten selittää, että ole hyvä vaan, omilla rahoillasi. Kenelläkään ei kaupunkialueella ole tuollaisia, autoja jos rakennellaan siihen vuokrataan erikseen hallista tilaa.
Joo yksi mies ja kaikki on tietenkin samanlaisia. Ääliö. Suurinta osaa maalaisista ei todellakaan mikään autojen rakentelu voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, näillä on yleensä aivan erilaiset arvomaailmat. Kaupunkilainen helsinkiläinen on tod näk vihertävä ja maalainen per su. Kaupunkilainen on tottunut ravintoloihin, ihmisiin, erilaisuuteen yms.
Tietenkin jos se maalainen muuttaa kaupunkiin ja omaksuu kaupunkilaisuuden niin sitten.
Yleensä ne miehet vain tahtovat jäädä jumiin sinne pikkukyliin.
Riippuu henkisestä kaupunkilaisuudesta/maalaisuudesta.
Eksäni oli Helsingistä kuten minäkin. Emme löytäneet yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Eksä tylkkäsi retkeillä ja poimia sieniä ja metsästää.
Nyksäni on maaseudulta. Tosin ollut sieltä jo 30 vuotta pois. Maalaisuus ei näy hänessä missään. Inhoaa kaikkia ötököitäkin enemmän kuin minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen maalta, mies kaupungista ja yhdessä olemme olleet pian 25 vuotta. Olemme yhdessä olemisen aikana asuneet erilaisissa paikoissa niin maalla kuin ulkomailla suurkaupungeissakin, mutta kun saimme ensimmäisen lapsen, päätimme asettua aloillemme. Muutimme lähelle lapsuuden kotiani, ei ihan maalle kuitenkaan, mutta hyvin rauhalliselle väljälle omakotitaloalueelle, jossa on maaseudun oloa.
Mies tätä ehdotti ja nykyään hän on melkein se enemmän maaseudulla viihtyvä. Meillä on myös muutama lemmikki ja kanoja, vaikka miehellä ei ole niitä ollut ikinä lapsuudenperheessään.
Nykyään meillä on myös mökki, jossa on kolme hehtaaria omaa maata ja mies on se, joka tekee metsätöitä ja on ulkona lemmikkejä hoitamassa. Tämä on juuri miehen näköistä elämää, eikä se kaupunkilaiselämä, jonka hänen vanhempansa olivat valinneet aikoinaan perheen asuinpaikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei, näillä on yleensä aivan erilaiset arvomaailmat. Kaupunkilainen helsinkiläinen on tod näk vihertävä ja maalainen per su. Kaupunkilainen on tottunut ravintoloihin, ihmisiin, erilaisuuteen yms.
Tietenkin jos se maalainen muuttaa kaupunkiin ja omaksuu kaupunkilaisuuden niin sitten.
Yleensä ne miehet vain tahtovat jäädä jumiin sinne pikkukyliin.
Tämä. Toimii niin, että maalainen muuttaa kaupunkiin, koska ovat sopeutuvaisempia. Niin ei toimi, että kaupunkilainen muuttaa maalle, koska kaupunkilaiset eivät oikein kykyne sopeutumaan ja joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, näillä on yleensä aivan erilaiset arvomaailmat. Kaupunkilainen helsinkiläinen on tod näk vihertävä ja maalainen per su. Kaupunkilainen on tottunut ravintoloihin, ihmisiin, erilaisuuteen yms.
Tietenkin jos se maalainen muuttaa kaupunkiin ja omaksuu kaupunkilaisuuden niin sitten.
Yleensä ne miehet vain tahtovat jäädä jumiin sinne pikkukyliin.
Huomaan, että et ole kosmopoliitti. Olet sielultasi pikkukaupunkilainen - siis maalainen.
Ahdaskatseinen, etkä ole kovinkaan montaa ihmistä nähnyt. Sellainen vaikutelma tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaahan se on, kun pöndellä kasvanut haluaa olla rauhassa ja erityksissä, määrätä ite ja omistaa talon. Kaupunkilainen taas kaipaa kivitaloja ja elämisen meininkiä ja ei haittaa jos keskuspuistoon (metsään) olisi lyhyt matka. Vielä sinnitellään ihanassa rapistuvassa omakotitalossa, jota ihana maalla kasvanut ukkoni ei kuitenkaan halua ylläpitää, mutta kun eläkepäivät koittaa raahaan sen kaupunkiin.
Tiedoksi aloittajalle että harvassa on maaseudullakin asukkaat joilla on kanoja ja possuja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, näillä on yleensä aivan erilaiset arvomaailmat. Kaupunkilainen helsinkiläinen on tod näk vihertävä ja maalainen per su. Kaupunkilainen on tottunut ravintoloihin, ihmisiin, erilaisuuteen yms.
Tietenkin jos se maalainen muuttaa kaupunkiin ja omaksuu kaupunkilaisuuden niin sitten.
Yleensä ne miehet vain tahtovat jäädä jumiin sinne pikkukyliin.
Tunnetko paljonkin vihreitä Kontulasta tai Itäkeskuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi aloittajalle että harvassa on maaseudullakin asukkaat joilla on kanoja ja possuja....
Ja maalla on myös kerrostaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, näillä on yleensä aivan erilaiset arvomaailmat. Kaupunkilainen helsinkiläinen on tod näk vihertävä ja maalainen per su. Kaupunkilainen on tottunut ravintoloihin, ihmisiin, erilaisuuteen yms.
Tietenkin jos se maalainen muuttaa kaupunkiin ja omaksuu kaupunkilaisuuden niin sitten.
Yleensä ne miehet vain tahtovat jäädä jumiin sinne pikkukyliin.
Tämä. Toimii niin, että maalainen muuttaa kaupunkiin, koska ovat sopeutuvaisempia. Niin ei toimi, että kaupunkilainen muuttaa maalle, koska kaupunkilaiset eivät oikein kykyne sopeutumaan ja joustamaan.
No höpsistä. Olen maalta, mutta olen asunut ja viihtynyt oikein hyvin miljoonakaupungeissa. Tuollaisia päätelmiä ja yleistyksiä ei voi tehdä.
Meillä toimii. Tavatessamme minä olin asunut kaupungissa (tai kaupungeissa, kahdessa Suomen suurimmista) lähes 40 vuotta, mies oli asunut maalla viimeiset lähemmäs 30 vuotta. Olennaista oli, että meillä oli kuitenkin samat arvot, samanlainen elämäntapa ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet. En olisi voinut kuvitellakaan alkavani olla maajussin kanssa, joka kasvattaa tuotantoeläimiä, tai joka metsästää tai kalastaa. Mies on meillä myös se, joka on aktiivisempi kulttuurin harrastaja. Molemmat luemme paljon ja vapaa-ajalla matkustelemme.
Ja minä olen meistä se, joka on syntynyt maalla ja elänyt siellä ensimmäiset 19 vuotta, mies puolestaan vietti ensimmäiset parikymmentä vuotta Helsingissä :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toiminut. Mies ei tykännyt lainkaan kulttuurista ja minulla oli tosi tylsää, kun mentiin anoppilaan keskelle metsää.
Uskon kuitenkin, että se voi olla ihan ok joissakin tapauksissa. :)
Harvaa itä-helsingin lähiön ihmistä kiinnostaa kulttuuri. Se ei liity asuinpaikkaan vaan millaiseen yhteiskuntaluokkaan on syntynyt. Olen työläisperheen lapsi. Meillä tuijotettiin telkkaa, juotiin kaljaa ja haukuttiin porvareita. Sivistys ei kasvatuksene kuulunut.
En tunne Itä-Helsingin lähiöitä. Vietin lapsuuteni kuitenkin duunariperheessä, eikä meillä juotu kaljaa ja haukuttu porvareita. Luettiin paljon, molemmat vanhemmat.
Riippuu täysin kuinka vahvasti ollaan kallellaan "maalaisuuteen" tai "kaupunkilaisuuteen". Moni väittää olevansa maalaisjuntti mutta todellisuudessa ei sitä kuitenkaan ole. Sama myös kaupunkilaisuudessa, moni liioittelee.
Toki jos ollaan ääripäitä niin yhdessä asuminen voi muodostua ongelmaksi kyllä. Molempien on tyydyttävä kompromissiin tai erottava (yleensä parisuhteeseen sisältyy hyvin paljon kompromissejä, joten se ei sikäli pitäisi olla yllätys).
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei toiminut. Mies ei tykännyt lainkaan kulttuurista ja minulla oli tosi tylsää, kun mentiin anoppilaan keskelle metsää.
Uskon kuitenkin, että se voi olla ihan ok joissakin tapauksissa. :)