Yksinhuoltajuus esikoiseen ja toinen lapsi...

Olen aika erikoisen ongelman edessä. Ja kaipaisin ihan fiksuja mielipiteitä/tukea ajatuksilleni.



Esikoiseni on nyt 6-vuotias. Tulin raskaaksi "iloisen yllätyksen" saattelemana ja saimme siis tämän 6-vuotiaan. Raskaaksi tulin melko pian seurustelun alettua ja, yllätys yllätys, miehen kanssa suurin piirtein kaikki meni överiksi. Kaiken häsellyksen jälkeen päätin yksinhuoltajuudesta lapseemme ja muutimme myös erilleen melko pian lapsen syntymän jälkeen. Suurin syy tähän oli mieheni suhtautuminen alkoholiin-pitkä tarina. Joka tapauksessa yh olen monien asioiden summana, en vain päähänpistosta.



Aikaa kului ja tutustuimme mieheni kanssa paremmin ja asiat alkoivat sujumaan (yllättävänkin) hyvin. Palasimme yhteen ja nyt olemme siis yhdessä kasvattaneet lastamme. Mutta nyt. Olen jo pitkään, lähes 2 vuotta, toivonut perheenlisäystä puhumatta tästä kuitenkaan miehelleni, koska jotenkin nuo esikoisen aikaiset tapahtumat vieläkin kummittelevat mielessäni. Nyt noin puolen vuoden ajan myös mieheni on alkanut toivomaan ihan tosissaan toista pientä.



Ongelma on nyt siinä, että en tiedä uskallanko tähän enää lähteä, koska toisen lapsen kohdalla olisi selvää tuo yhteishuoltajuus sekä esikoiseen että syntyvään. Kuulostaa ehkä todella hullulta edes suunnnitella koko raskautta, mutta tähän tekstiin on hankala kertoa kaikkia yksityiskohtia, enkä koe siihen tarvettakaan. Jotenkin vain tuntuu, että jos tulisi toinen, olisi "turvallista" olla tällekin yh vaikka yhdessä mieheni kanssa olemmekin.



En missään nimessä kuitenkaan enää halua sitä, että perheemme eroaa tai joutuu kokemaan niitä ongelmia joista olemme jo päässeet yli. Olisikohan siis viisainta vain unohtaa koko lapsi asia ja tyytyä olemaan yhden lapsi vaikka aina olen suurta perhettä toivonutkin. Miestäkään ei tällaisen takia vaihdeta..



Huoh.