Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuuluuko vanhaa sukulaista tavata?

Vierailija
12.04.2020 |

Eli siis - mun ja veljeni äiti kuoli 15 vuotta sitten. Tämän jälkeen kaikki näkemiset yms., äidin puolen suvun kanssa on jäänyt. Meillä ei ole enää mitään sellasta "sidettä" sinne, koska he asuu kaukana. Äitin kanssa käytiin siellä jne, mutta kun äitiä ei ole, niin ei olla enää käyty. Meitä on joskus pyydetty sinne, ja itse olisin mielelläni lähtenyt, mutta veljeni ei ole kiinnostunut.
Veljeni sanoo ylipäätään että häntä ei kiinnosta vanhustentalot yms, eikä hän sinne lähde.
Mun mielestä taas olisi tärkeää nähdä vielä elossa olevaa isovanhempaa , koska hän sentään on vielä elossa. Isäni sanoo että on täysin veljeni oma asia haluaako hän nähdä vanhoja sukulaisia enää ollenkaan.
Mun mielestä hyvien tapojen mukaista olisi nähdä heitä, sekä mua myös kiinnostaa nähdä heitä edes kerran vielä.
Kun tästä mainitsin, isäni suuttui minulle ja sanoi että muutenkin minun tapani reagoida äitini kuolemaan oli ihmeellinen kuulemma, kun jatkoin elämääni "normaalisti", kun veljeni suri näkyvämmin. Mun mielestä toi on itsekästä ja tosi loukkaavaa sanoa, että minä en olisi surrut äitini kuolemaa mukamas, koska en osannut siinä iässä käsitellä asiaa. Olen myös ottanut selvää että ihmisillä on eri tapoja käsitellä asioita, mm. jotkut patoaa tunteensa. Olin lapsi kun äitini kuoli ja en järkeillyt asiaa, myöskään isäni ei puhunut minulle asiasta kuin ainoastaan syyllistäen että "miksi reagoit tolleen, eikö sinua kiinnosta ollenkaan?????????" Mitä tohon olisi voinut vastata?!?!? Mistä minä tiesin, ainakin sen tiesin etten halua isäni läheisyydessä itkeä.

Mun tapani osoittaa välittämistä ja muistamista olisi juuri se että näkisi sukulaisia. Vaikka ei niin huvittaisikaan. Mutta en siitä syyllistä ketään, mutta nyt kun isäni tosiaan sanoi että syyllistän muka veljeäni nyt kun kysyin asiasta suoraan ja kaiken huipuksi sanoi uudelleen tuon että minulla oli ihmeellinen tapa reagoida äitini kuolemaan, niin nyt minulta meni täysin mitta täyteen. Tuntuu kuin veljeni olisi lellikki, joka päättää miten asiat menee ja isä myötäilee.

Mitä mieltä olette?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla