Olen tosi hyvin varautunut eristykseen, jonkinlainen prepperi

Aloin varautua kotivaraan jo tammikuussa, kun ekat koronauutiset tulivat. Silloin oli jo selvää, että siitä tulee pandemia meillekin. En vain ole tajunnut, miten paljon olen ruokavarastoa kerryttänyt.

Tein tässä inventaariota ja tulos on melkoinen, pärjäisin helposti juhannukseen asti käymättä kaupassa ollenkaan. Olen silti koko ajan huolissani, että miten pärjään, että miten pitäisi varautua paremmin.

Mieheni on rennompi ja sillä asenteella, että ostetaan vain oarin päivän ruuat kerralla ksupasta. Siitä on tullut riitoja, kun koen hänen jotenkin vaarantavan selviytymisemme, jos käy kaupassa tiheään hakemassa tartuntaa ja toisaalta, jos tuhlaa varastoja tarpeettomasti. Musta tuntuu, että niitä pitäisi säännöstellä ja täydentääkin. Toinen aaltokin tulee vielä syksyllä ennen rokotteen saamista. Nyt aloin kasvattaa vihanneksiakin ja kaupan yrttejä ikkunalaudalla, että saa lisukkeeksi tuoretta. Haaveilen omavaraisuudesta maatilalla. Mies haluaa elää kaupungissa ja haluaisi tilata Woltista, mikä kuulostaa minusta aivan järjettömältä.

Onko palstalla muita hard core varautujia? Mitkä tunnelmat teillä on? Onko muilla ilmennyt tällaisia eroja asennoitumisessa puolison kanssa?