Soittaako sulle kukaan?
Kysymys otsikossa.
Olen pitänyt itseäni ihan sosiaalisena ihmisenä jolla on paljon läheisiä. Olen ollut vapaaehtoisessa karanteenissa nyt kuukauden, koska olin maaliskuun alussa sairaana enkä vieläkään täysin terve. Tänä aikana olen itse koittanut pitää läheisiini yhteyttä normaalisti, mutta huomasin juuri että sama ei toimi toisinpäin.
Viimeisen kuukauden aikana mulle on soittanut ainoastaan neljä henkilöä. Koko kuukaudessa! Näistä neljästä kaksi on sukulaisia, sit oma mies ja mun sukulaisen puoliso.
Tunnen itseni hylkiöksi. Muutenkin ahdistaa tää jatkuva kotona kököttäminen, mutta sen lisäksi sen tajuaminen ettei kukaan ystävistä näemmä halua oma-aloitteisesti pitää yhteyttä :/
Joo nyyh nyyh, on elämässä vakavampiakin asioita mutta surettaa silti. Kohtalotovereita?
Kommentit (28)
Kuluvan vuoden aikana puhelin on soinut yhden ainoan kerran. Silloinkin puhelu oli Varamiespalvelusta, koska minun oli pakko laittaa sinne työhakemus...
Ei soita. Taitaa olla puhelimesta nytkin virta loppunut, pitäs kai laittaa lataukseen vaikka aika turhaahan se.
Töistä soitellaan, joku sukulainen kerran vuodessa.
Jos opetat ihmiset siihen, että sinä soitat heille niin kukaan ei soita. Nauti siitä, että saat häiritä ihmisiä ihan milloin sua huvittaa mutta kuningatartahan ei saa koskaan häiritä
Sama täällä, itse olen viiskymppinen nainen, ja melkein ainoat kontaktit ovat kaksi tätiäni ja äitini. Yksin asun, ja työtönkin vielä. Tuossa kolmisen viikkoa sitten soitin muutamat 'ystävät' läpi, mutta eipä heistä ole kuulunut mitään. Olenkin jo luovuttanut ja todennut, että kun ei toimi vastavuoroisesti, niin eipä maksa vaivaa enää.
Mulle soitetaan liikaakin ja pidän siksi usein puhelintani lentotilassa.
Muutama päivä sitten soitti isä, mut kavereiden kanssa harvemmin tulee soiteltua, tai edes puhuttua mitään videopuhelua.
Soittaa ystävät, kaverit ja lähisukulaiset, minä soitan myös heille ja vielä useampien kanssa laittelemme viestejä. Kotonakaan en ole yksin, vaan perheeni ympäröimänä. En voisi edes kuvitella muunlaista elämää.
Kyllä mullekin just muutama tyyppi soittelee
Minulle ei soita kukaan, edes vanhempani. Tai, veli joskus harvoin. Yleensä kun minulle soitetaan niin ihmiset sitten ovat vailla jotain, eli eivät soittele kyselläkseen kuulumisia joka kertoisi että ovat kiinnostuneita minusta. Satuttaa sellainen kun tajuaa että ihmiset ovat kiinnostuneita vain siitä mitä sinusta saavat. Itse yrittänyt pitää yhteyttä ja kehittää jotain "tekemistä" mutta kaikki kuivuu kasaan jos itse et pidä sitä "yllä".
Mulle ei soita kuin mun äiti ja sekin vain jos tietokone reistailee. Itse kyllä soittelen kavereilla ja sukulaisille.
Äiti soittelee kerran viikossa. Muut perheenjäsenet tai sukulaiset hyvin harvoin. Kavereiden kanssa ei soitella. Poikaystävä soittaa joskus, mutta yleensä puhutaan koneella. En tykkää puhelimessa puhumisesta, niin tämä sopii mulle. Mulla oli ennen ystävä, joka soitti joka ilta hyvin myöhään 1-2 tunnin puheluita. Jossain vaiheessa jätin vastaamatta, koska mua ei kiinnostanut kuunnella esim. mitä hän on syönyt.
Äiti soittaa viikon tai kahden välein.
Ei soita onneksi. Jaksa yhtään mitään tyhjänaikaista juoruilua ja jaarittelua.
Mulle on soitettu nyt parin kuukauden aikana enemmän kuin yleensä, eli kerran. Oma isäni soitti minulle ja kysyi kuulumisia, mitä ei tapahdu normaalisti ikinä. Varmaan kaksi vuotta siitä on kun puhuin isän kanssa puhelimessa, ja kuulumisten vaihtamisen takia isäni ei ole muistaakseni soittanut koskaan elämäni aikana. Jos on asiaa, kirjoitamme. Koronan on täytynyt saada hänet todella huolestuneeksi, kun soitti. Puhelun jälkeen pelkäsin jo, että miettiiköhän isä eroa äidistäni, kun jutusteli kuulumisia kotoa kuin ei mitään, vaikka ikinä emme ole sitä tehneet.
Miehen äiti soittaa miehelle viikoittain ja isäkin välillä, ja miehen mielestä se on omituista, että tulen vanhempieni kanssa toimeen ja käyn kylässä (tai kävisin ilman tätä koronaa), mutta emme ikinä soittele. Minusta se on tavallaan oman perheeni kulttuuri, enkä osaa kaivata, että minulle soitettasiin, kun viestit kulkevat kumminkin. Heitän joskus vitsillä, että en edes ostaisi puhelinliittymää (soitot ja tekstarit), jos puhelimeen saisi pelkän netin halvemmalla. Miehelleni olen soittanut liittomme aikana ehkä kerran, kun oli kaupassa eikä lukenut viestiäni.
Äiti ja poika, siinäpä se onkin mutta onneksi soittavat kiitos heille siitä.
Esimieheni voisi laittaa sairaalaan lähiomaisekseni. Muita ei kiinnosta.
No minulle ei ole soitettu viimeisen kolmen kuukauden aikana kertaakaan, sitä ennen työpaikalta. En kyllä itsekään ole soitellut, mutta silti.