Lue keskustelun säännöt.
Ei ole perinteinen käytäntö, että kaiken pitää olla valmista ja sitten vasta on lasten hankkimisen aika
10.04.2020 |
Ei kyllä ole kovin perinteinen kaava hankkia ensin omakotitalo ja tehdä lapset vasta sinne. Omasta nuoruudestani en muista ainuttakaan tällaista tapausta enkä lasteni tuttavistakaan saa mieleen kuin yksittäisiä lahjatontin/talon saaneita.
Tyvestä puuhun on ennen noustu.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Me mieheni kanssa hankittiin lapset akateemisena pariskuntana aika nuorina, vähän alle 30v. Olimme valmistuneet ja töissä, mutta emme todellakaan vakinaisissa paikoissa. Me vain ajateltiin, että kyllä kaksi fiksua ja tervettä ihmistä aina töitä ja toimeentuloa jostain saa.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna teimme todella hyvän valinnan. Työurat ovat olleet nousujohteiset, ja olemme nyt molemmat hyväpalkkaisissa vakitöissä. Kun sain lapset aika nuorena, minulla oli mahdollisuus olla myös heidän kanssa kotona, yhteensä 4 ihanaa vuotta! Se oli parasta aikaa elämässäni, ja silti ehdin vielä hyvin tehdä uraakin.
Nyt on mahtavaa olla alle nelikymppinen ja lapset ovat jo reippaita omatoimisia koululaisia. Voidaan nyt keskittyä nauttimaan elämästä, matkustella koko perheen voimin, harrastaa ja on aikaa ja rahaa tehdä omiakin juttuja.
Kannattaa uskaltaa ja luottaa tulevaisuuteen, näin ajattelisin.
Nuorina?!
Ei vähän alle 30v ole nuori 😁
Vähän päälle 20v on nuori...
Mutta joo, hyvä että teillä kävi hyvin, pätkätöistä huolimatta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mieheni kanssa hankittiin lapset akateemisena pariskuntana aika nuorina, vähän alle 30v. Olimme valmistuneet ja töissä, mutta emme todellakaan vakinaisissa paikoissa. Me vain ajateltiin, että kyllä kaksi fiksua ja tervettä ihmistä aina töitä ja toimeentuloa jostain saa.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna teimme todella hyvän valinnan. Työurat ovat olleet nousujohteiset, ja olemme nyt molemmat hyväpalkkaisissa vakitöissä. Kun sain lapset aika nuorena, minulla oli mahdollisuus olla myös heidän kanssa kotona, yhteensä 4 ihanaa vuotta! Se oli parasta aikaa elämässäni, ja silti ehdin vielä hyvin tehdä uraakin.
Nyt on mahtavaa olla alle nelikymppinen ja lapset ovat jo reippaita omatoimisia koululaisia. Voidaan nyt keskittyä nauttimaan elämästä, matkustella koko perheen voimin, harrastaa ja on aikaa ja rahaa tehdä omiakin juttuja.
Kannattaa uskaltaa ja luottaa tulevaisuuteen, näin ajattelisin.