Kun ei eron jälkeen pysty enää välittämään lapselle omia arvojaan. Exä jyrää...
Lapsen ollessa melko pieni kävi selväksi, että arvomaailmat hänen toisen vanhempansa kanssa eroavat liikaa, jotta voisimme asua yhdessä. Toki voi olla jälkiviisas, mutta näin se nyt kuitenkin meni. Exä on hauska ja hurmaava halutessaan, mutta röyhkeä, välinpitämätön ja ei pysty näkemään kuin oman etunsa. Aiemmin lapsi ei siellä hyvin viihtynytkään, mutta ans olla kun päästiin teini-ikään. Lapsesta kuoriutui materialistinen hirviö, joka mällää exän rahoilla, tuhahtelee minun roskien lajitteluille ja muutenkin ns. normaalille kodille ne harvat kerrat kuin luonani enää käy, valvoo laitteilla aamuyölle ja puhu vain siitä mitä exä ostaa jaadijaa. Hänelle on mm. ok että nettikaupasta tilataan älyttömiä määriä ja palautetaan loput. Minusta se on täysin väärin ja palautusoikeus tarkoittaa sitä että kertakaikkiaan tuli vahingossa tilatuksi väärä koko tai huono malli. Aiemmin kuulin jatkuvasti lapselta miten kaahailevat autolla ja ajelevat punaisia päin ja tekevät kaiken ylipäätään vailla huolta huomisesta. Surettaa aivan älyttömästi. Minun on turha kieltää tai yrittää kasvattaa yhtään mitään, koska toinen vanhempi jyrää minut ihan täysin.
Olisiko kohtalotovereita tai lohdun sanoja? :(
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lähes samaa lasten ollessa teinejä, nyt ovat aikuisia ja ajattelevat jo omilla aivoillaan, eivät siis jääneet isänsä talutusnuoraan. Luota siihen, että lapsesi aivot kehittyvät kyllä vielä, tue häntä, älä syyllistä, älä vaadi muuttumaan haluamaasi suuntaan. Rakasta ehdoitta.
Kiitos ihanan lohduttavasta viestistä!
Ap
Narsistin lapsista tulee usein narsisteja. Voit yrittää antaa parempaa esimerkkiä, mutta voi olla että lapsen perimä on liian vahvasti kieroutunut.
Teini-ikään kuuluu itsekkyys. Vielä on toivoa.
Kuulostaa, että vanhempi ja lapsi ovat nyt henkisesti samalla tasolla.
Lapsella on kuitenkin vielä mahdollisuus kasvaa.
Keskustelua, keskustelua, keskustelua. Empatiataitojen harjoittamista, hyväntekeväisyyttä?
Kiitos vastauksista. Järki sanoo että lapsi kasvaa ja viisastuu, mutta samalla pelottaa että menetän hänet kokonaan. Joutuapa olemaan ainoa rajoja asettava kasvattaja ja sitten sen ansiosta vielä menettää lapsi. Exä on tehnyt lapsen kuullen selväksi että olen rasittava ja hysteerinen mäkättäjä, ja nythän se lapselle vahvistuu että niinhän se on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Järki sanoo että lapsi kasvaa ja viisastuu, mutta samalla pelottaa että menetän hänet kokonaan. Joutuapa olemaan ainoa rajoja asettava kasvattaja ja sitten sen ansiosta vielä menettää lapsi. Exä on tehnyt lapsen kuullen selväksi että olen rasittava ja hysteerinen mäkättäjä, ja nythän se lapselle vahvistuu että niinhän se on. Ap
Meillä oli sama tilanne. Toinen oli paljon parempi vanhempi lapsen mielestä, kun antoi tehdä mitä vain. Vaan kun siinä on sitten sekin puoli, että lapsi kuitenkin tarvitsee sitä turvaakin vanhemmalta. Ja kun tuli se tilanne, että tarvitsi, lapsi joutui toteamaan, ettei se vastuuton vanhempi annakaan sitä turvaa, vaan pettää aina. Meillä kävikin niin, että lapsi itse huomasi tuon ja joutui oppimaan kantapään kautta. Mä pidin huolen siitä, etten haukkunut exää lapselle, vaan annoin tämän itse herätä niihin isänsä huonoihin puoliin.
Meillä oli lähes samaa lasten ollessa teinejä, nyt ovat aikuisia ja ajattelevat jo omilla aivoillaan, eivät siis jääneet isänsä talutusnuoraan. Luota siihen, että lapsesi aivot kehittyvät kyllä vielä, tue häntä, älä syyllistä, älä vaadi muuttumaan haluamaasi suuntaan. Rakasta ehdoitta.