Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä kiusallista mennä töihin, kun olette värjänneet hiuksenne eri värillä kuin ennen?
07.04.2020 |
En tiedä onko tämä ihan 'normaalia' tai 'tervettä' mutta itselleni on jotenkin kiusallista mennä töihin radikaalin hiusmuutoksen kanssa. En tykkää olla huomion keskipisteenä ja sitä yleensä on silloin, kun hiukset on yhtäkkiä erilaiset. Ahdistaa ne toljotukset tai vielä enemmän se, jos joku tulee vielä mainitsemaan kuinka mulla on nyt sen ja sen väriset hiukset! Ihan kuin en tietäisi...
Muuten ei ihmisten katseet ja kommentit haittaa mutta jotenkin tuttujen ihmisten kohdalla asia on jotenkin eri. Haluan että työntekoni on pääasiassa eikä se miltä milloinkin satun näyttämään (en ole asiakaspalvelutyössä vaan työssä, jossa voisin olla vaikka kokonaamatatuoitu ja lävistetty).
Teen ulkonäkömuutoksia siviilielämääni ajatellen, eikä tulisi itsellenikään mieleen kommentoida työkavereideni ulkonäköä. Se on täysin epäoleellista ja todennäköisesti myös kiusallista toista ihmistä kohtaan.
Olenko ainoa näin ajatteleva vai onko muita tällä kannalla olevia?
Kommentit (20)
Ensin peukutin mutta laitoinkin alapeukun.
Työkaverin hiusvärimuutoksen huomioiminen on kohteliaisuutta. Älä värjää tukkaasi jos noin ahdistut kun joku asiasta mainitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua esimerkiksi haitannut, että parkkipaikalla jonka ohi kuljin istui autossa mies jonka huomasin katselevan minua, mutta sellainen toljotus työpaikalla on vaan jotenkin epäsopivaa. 😀
-ap
Jaa, aika harva näemmä kokee samoin. Arvelinkin näin 🤭
-ap
Kyllä! Mulla on ihan sama juttu ja tykkään muuten vaihdella hiustyyliäni usein radikaalistikin, mutta vihaan sitä huomiota töissä "hei olet värjännyt hiuksesi!" joo, ihanko totta.. 🙄
Vähän. Pomo ei tykkää värjätyistä hiuksista. Edes niistä "normaaleista" väreistä. Ei se niille mitään voi, mutta katsoo pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus yläasteaikana saattoi "jännittää" muiden kommentit, mutta sitten itsetunnon normalisoiduttua enpä ole asiaa miettinyt.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, aika harva näemmä kokee samoin. Arvelinkin näin 🤭
-ap
Mä kyllä allekirjotan tuon kiusallisuuden tunteen ekana päivänä muutoksen jälkeen, en tosin tiedä mistä se johtuu. Mutta niin tampio en ole että loukkaantuisin tai ärsyyntyisin kun joku asian huomioi.
/2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Mulla on ihan sama juttu ja tykkään muuten vaihdella hiustyyliäni usein radikaalistikin, mutta vihaan sitä huomiota töissä "hei olet värjännyt hiuksesi!" joo, ihanko totta.. 🙄
"Kiva" kuulla että joku muukin kokee samoin. Tuntuu siltä ettei saisi edes olla tällainen, kun se on nähtävästi harvinaista. 🙂😄
-ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus yläasteaikana saattoi "jännittää" muiden kommentit, mutta sitten itsetunnon normalisoiduttua enpä ole asiaa miettinyt.
Niin ehkä mulla on vain huono itsetunto 🤭
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähä sama lihomisen/laihtumisen kanssa. Näkee toisesta että aivot raksuttaa ja arvioi. Ja kyllä, mulla on heikko itsetunto ja häpeän herkästi. Tukkamuutosten kanssa kokisin varmaan samoin kuin ap, itse vaan oon jämähtänyt vuosiksi samaan lookkiin🙂
Yhdessä vaiheessa värjäsin hiuksia monta kertaa tumman ja vaalean välillä, sain silloin monta kertaa kuulla "ai sä oot TAAS värjännyt hiuksia!" Ärsyttävää. Joo olen ja hiukseni ja niiden kunto on ihan oma asiani. Eihän se nyt järkevää ollut niiden kunnon kannalta, mutta en vaan osannut sitoutua väriin.
Olen myös käyttänyt pidennyksiä joskus enkä tykkää, että kysellään, onko nuo nyt omat vai ootko laittanut jotain.
Se nolouden tunne uusien hiusten kanssa johtuu vähän siitäkin, että joskus kuluu viikko tai pari, että väri alkaa tuntua kunnolla "omalta" ja muu tyyli varmalta uuden värin kanssa. Sitä on vähän epävarma aluksi monesti, kun itselläkin kestää tottua ja olla varma, että oliko se muutos mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin peukutin mutta laitoinkin alapeukun.
Työkaverin hiusvärimuutoksen huomioiminen on kohteliaisuutta. Älä värjää tukkaasi jos noin ahdistut kun joku asiasta mainitsee.
Hmm. Eli on siis ok että jos itse on vaikuttanut ulkonäkönsä muuttumiseen, niin sitä saa kommentoida? Esim. jos minä alan syödä enemmän kuin ennen, niin lihomisestani saa mainita tyyliin "sä olet lihonut"? Koska hiusten värjäämistäkin kommentoidaan usein vain toteamalla "sä olet värjännyt hiukset". Jos minä värjään hiukseni ja ne epäonnistuvat mielestäni, niin miltä tuntuu kuulla jonkun kommentti "sä olet värjännyt hiuksesi!" ? Miksi joitain ulkonäkömuutoksia on sopivaa kommentoida ja joitain ei?
Jos henkilö lihoo niin hän varmaan tietää sen itsekin yhtälailla kuin jos hän on värjännyt hiuksensa. Eri asia on jos kyseistä muutosta kehutaan. Harva kuitenkaan kehuu vaan se muutos mainitaan juuri noin kuin edellä totesin eli "ai sä olet värjännyt hiukset/lihonut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla työkaverit ajavat takaa käytävillä ja osoittelevat sormella. Usein myös tönivät ja heittelevät tavaroilla. Siksi olen vähentänyt hiusten värjäystä.
Se on kiusallista myös meille työkavereille.
Oletettavaa on, että henkilö joka tekee rajuja muutoksia hiuksissaan, itse pitää niistä.
Silti ne näyttävät useimmiten kaameilta tai ainakin kovin oudoilta.
Muutos on kuitenkin niin selkeä, että tuntuisi välinpitämättömältä olla reagoimatta mitenkään.
Valehdellakaan ei haluaisi, joten ei viitsisi kehua (ja kannustaa lisää eri kokeiluihin.)
Joten, "Hei sulla on uusi tyyli! " tulee sanottua. Sitten en osaa enää jatkaa tuosta, kun ei voi sanoa, että entinen oli kyllä parempi, tai voisitko ajatella asiakkaita ja suosia hillitympää ulkonäköä.
Ahaa, tuossa ylempänä tulikin ilmi, että se värjääjä ei välttämättä odotakaan sitä huomioimista.
Sepä hyvä. Molemmat siis vältymme kiusalliselta tilanteelta. Sitä nimittäin muut nimenomaan luulevat, että henkilö on huomionhakuinen ja kaipaa niitä kehuja (joita ei sitten voi rehellisyyden nimissä antaa), niin ainakin jotain huomiota annetaan.
^ Juurikin noin.
Siksi minäkin sanon sen "Olet värjännyt hiuksesi."
Yritän olla kohtelias, mutta en minäkään viitsi kauniiksi mainita, jos eivät sitä ole.
Eli näistä kommenteista voi aloittaja päätellä jotain, miltä se muiden silmissä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin peukutin mutta laitoinkin alapeukun.
Työkaverin hiusvärimuutoksen huomioiminen on kohteliaisuutta. Älä värjää tukkaasi jos noin ahdistut kun joku asiasta mainitsee.
Hmm. Eli on siis ok että jos itse on vaikuttanut ulkonäkönsä muuttumiseen, niin sitä saa kommentoida? Esim. jos minä alan syödä enemmän kuin ennen, niin lihomisestani saa mainita tyyliin "sä olet lihonut"? Koska hiusten värjäämistäkin kommentoidaan usein vain toteamalla "sä olet värjännyt hiukset". Jos minä värjään hiukseni ja ne epäonnistuvat mielestäni, niin miltä tuntuu kuulla jonkun kommentti "sä olet värjännyt hiuksesi!" ? Miksi joitain ulkonäkömuutoksia on sopivaa kommentoida ja joitain ei?
Jos henkilö lihoo niin hän varmaan tietää sen itsekin yhtälailla kuin jos hän on värjännyt hiuksensa. Eri asia on jos kyseistä muutosta kehutaan. Harva kuitenkaan kehuu vaan se muutos mainitaan juuri noin kuin edellä totesin eli "ai sä olet värjännyt hiukset/lihonut".
Oletko tosissasi? Vertaat lihomista ja hiusten värjäämistä toisiinsa?
/2
Ei ole, mutta jos väri tai hiusmalli ei ole mieleinen niin tietysti silloin hävettää ja toivoo että saisi vanhan takaisin.