Yksinkertainen ja minimaalinen erakkoelämä metsässä ilman sähköä ja vettä on aitoa luksusta

Mä haluaisin, mutta velkaisena köyhänä on turha kuvitella löytävänsä asuntoa mihin erakoitua. Ihan Lapin tunnettujen erakoiden olosuhteisiin en varmaan pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin, mutta velkaisena köyhänä on turha kuvitella löytävänsä asuntoa mihin erakoitua. Ihan Lapin tunnettujen erakoiden olosuhteisiin en varmaan pystyisi.

Sama tilanne kuin sinulla. Käytännössä vankina ylikalliissa betonikuutiossa eikä muuttaakkaan voi enää pois kunnes luottarit nollautuvat joskus vuosikymmenen päästä.

Ilman sähköähän tultiin vielä sata vuotta sitten erittäin hyvin toimeen, mutta kuinka kauan luulisitte tulevanne toimeen ilman vettä? Voi jo kolmantena päivänä tulla jano?

No, kuka tykkää mistäkin. Minusta on luksusta että töitten jälkeen pääsen lämpimään suihkuun ja voin ottaa jääkaapista jotain syötävää, ilman että minun tarvitsee ensi juosta se syötävä kiinni ja tappaa ja nylkeä se. Mutta kukin tyylillään.

Yksinkertainen erakkoelämä on varmastikin luksusta JOS siihen saa yhdistettyä itselleen hyvin tärkeät asiat.

Sähkö ja juoksevan veden puute ei ei määrittele erakkoutta mitenkään.

Rainer elää unelmaani. 

Piece of my life. Mutta asun tosin kaupunkikämpässä 😂

Ap:lla taitaa olla aika romanttiset harhaluulot sekä ihmisluonnosta että luonnon keskellä elämisen autuudesta. Erityisesti lapset ja lisääntymisikäiset ihmiset kaipaavat toistensa seuraa ja erakkona eläminen kaukana toisista ei ole mielekästä. Kumppanien houkuttelun perusteella syntyy kaikkia tällaisia ilmiöitä kuten hiustenpidennysten väsäys, muita lihaksikkaamman kropan tavoittelu ja paremman toimeentulon hankkiminen. Mitä järkeä olisikaan perustaa perhe jonnekin hirsimökkiin ilman mitään suunnitelmaa elätyksestä, oltaisiin sen armoilla minkälaisen vuoden luonto tarjoaa milloinkin.

Niin ja on se perustarpeista huolehtiminen aika rankkaakin ilman nykyajan mukavuuksia. 8

Ennen kuin päätyy  omavaraiseen elämäntapaan ja kauas mukavuuksista kannattaa muutama vuosi kokeilla vuokratussa metsäpirtissä. Jos ei tunne itseään ei myöskään tiedä, miten pärjää ja sopiiko luonne sellaiseen elämäntapaan muutenkaan. On asioita, joita huomaa kaipaavansa kovasti marraskuun räntäsateessa.

Minä en ikinä tottunut juoksemaan kakalle ulkohuussiin kovilla pakkasilla ja jos vatsa sattui olemaan kovalla. Kyllä siinä perse jäätyi sanan mukaisesti. Tai jo marraskuun räntäsateellakin. Muuten se oli kiva ja tilava huussi ja siisti.

Kun kyläkauppa sulki ovensa marraskuussa piti ajaa 50 km saadakseni juomavettä. Ja saunan lämmittäminen hikisen puunkaatourakan jälkeen oli tylsää. Olin yksin, niin miten sitä kaipasikaan kaveria lämmittämään saunan valmiiksi.

Puuhella on kodikas, mutta auta armias kun se savutti matalapaineella. Osasin sitä käyttää, mutta joskus aamuisen kylmän vallitessa raivostutti tapella sen kanssa ja keitellä teevedet pitkän kaavan mukaan. 

Ilman sähköä olisin tullut hulluksi talvi-iltaisin. Teen paljon käsitöitä, niin aika kului rattoisasti niitä tehden ja radiota kuunnellen kunnon valaistuksessa.

5 km päässä asui luomuyhteisö vanhassa kansakoulussa. Heti kun asumistuki väheni oli heillä kamala paniikki mistä saada maksukykyinen luomuvuokralainen ylläpitämään kyläkoulun luomuelämää. Siinäkin olisi laskelmova bisnesajattelu ollut parempi hyve kuin pohtia kasvaako porkkanat kesällä naapurin Mansikin lannalla ja ripustella kirppikseltä ostettuja seinävaatteita kyläkoulun kylmänkostean jumppasalin seinään "näyttelyksi".

Joskus omavaraisuus voi olla ihan vaan sitäkin, että asuu kaupungissa ja popsii kaurapuuroa aamuisin kuin laskea hiilihydraattien ja proteiinien määrä.  Voi vaikka säästää taloyhtiön rahaa ja ruoputtaa sen pihamaata niin, että kaikki viihtyvät. Auttaa naapuria ja sanoa päivää kaikille. Tavoitella viihtymistä, jolloin tarve kuluttamiseen vähenee hyvän mielen kasvaessa. KAikista ei vaan ole korpeen heilumaan ja olemaan yksin siellä.

...