Oletko huolestunut, peloissasi vai hysteerinen

Olen väsynyt, uupunut ja peloissani. Haluaisin mennä nukkumaan ja herätä sitten, kun korona on ohi.

Lähinnä huolestunut. Välillä hetkittäin peloissani myös, en vielä ole ollut hysteerinen enkä usko että tulen olemaankaan.

Olen kaikkea kysymääsi. Tosin hysteerinen vain ajoittain.

En mitään noista.

En mitään noista, miksi pitäisi noita kokea?

Elämäni on Jeesuksen käsissä, joten voin vaan kokea syvää rauhaa, lepoa ja jopa iloa Hänen läsnäolossaan, en tietenkään itse tilanteesta.

En mitään noista. Elän aikalailla normaalia elämää. Teen työtä, käyn ruokakaupassa, lenkillä, maalaan tauluja, neulon, askartelen, vietän aikaa perheen kanssa, saunon savusaunassa, teen kotitöitä, luen. Viime viikolla kävin kampaajalla ja ensi viikolla menen hierontaan. Sitten menen vyöhyketerapiaan, jos vaan vakihoitolani on vielä auki. Ystäviä mulla on muutama ja olen heitä tavannut kuten ennenkin. 

Ainoa asia joka huolestuttaa on se, että jos iäkäs, muistisairas äitini saa tartunnan ja ties vaikka kuolee, enkä saa enää tavata häntä ja hän joutuisi yksin kuolemaan, se olisi kamalaa. Ja tietysti nyt olen murheissani äitini yksinäisyydestä. VAnhuksille tämä on kamalinta, siis sellaisille huonokuntoisille, jotka joutuvat nyt vain yksin nököttämään päivät. Minunkaan äitini ei osaa enää tehdä mitään, eikä välillä tiedä missä on. Kotihoito käy aamulla ja illalla, käynti kestää sen 10-15 minuuttia. 

Huolissani ainoastaan. Tosin olin jo ennen koronaa kotikaranteenissa huonon vastustuskyvyn ja terveyden tilani vuoksi.

Nyt on jopa helpompaa olla kun ei tarvitse selitellä kenellekään mitään, eikä saada osakseen vähättelyä. Lisäksi saan parantua ihan rauhassa, ellei jokin korona, influenssa nje tartu kauppareissulla

Olen huolestunut koronan talousvaikutuksista koko yhteiskunnan kannalta. Muuten se ei edes huolestuta.

Lähinnä kyr piintynyt siihen että tämä vuosikymmen on pilattu siksi että ikäloput muumiot saisivat jonkun kuukauden lisäaikaa. Aika moni siellä hoivakodeissa ei edes halua sitä lisäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

En mitään noista. Elän aikalailla normaalia elämää. Teen työtä, käyn ruokakaupassa, lenkillä, maalaan tauluja, neulon, askartelen, vietän aikaa perheen kanssa, saunon savusaunassa, teen kotitöitä, luen. Viime viikolla kävin kampaajalla ja ensi viikolla menen hierontaan. Sitten menen vyöhyketerapiaan, jos vaan vakihoitolani on vielä auki. Ystäviä mulla on muutama ja olen heitä tavannut kuten ennenkin. 

Ainoa asia joka huolestuttaa on se, että jos iäkäs, muistisairas äitini saa tartunnan ja ties vaikka kuolee, enkä saa enää tavata häntä ja hän joutuisi yksin kuolemaan, se olisi kamalaa. Ja tietysti nyt olen murheissani äitini yksinäisyydestä. VAnhuksille tämä on kamalinta, siis sellaisille huonokuntoisille, jotka joutuvat nyt vain yksin nököttämään päivät. Minunkaan äitini ei osaa enää tehdä mitään, eikä välillä tiedä missä on. Kotihoito käy aamulla ja illalla, käynti kestää sen 10-15 minuuttia. 

Jaa, että käyt hierojalla, kampaajalla ja tapaat ystäviäsi.... voi hemmetti sinun kaltaisten välinpitämättömien kanssa 👎🏻👎🏻 Kiukuttaa.... vaikka sinä olet perusterve mitä ilmeisimmin, voit tartuttaa lukemattoman määrän ihmisiä käytökselläsi 😡saatat olla oireeton levittäjä....

Ei kiinnosta koko korona. Ainoa että nyt kaupassa kassat hidastelevat vielä normaaliakin enemmän. Se ärsyttää.

Lähinnä turhautunut

Huolestunut. Olen riskiryhmää. Talous lähtee nousuun heti epidemian mentyä ohi, jollei tapahdu jotain käsottämätöntä ideologista takapakkia globaalissa kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kyr piintynyt siihen että tämä vuosikymmen on pilattu siksi että ikäloput muumiot saisivat jonkun kuukauden lisäaikaa. Aika moni siellä hoivakodeissa ei edes halua sitä lisäaikaa.

Tämä on varmaan provo.

Eihän poikkeustila johdu siitä, että korona tappaa vanhoja, vaan koska se tappaa kaikkia. Työikäisetkin voivat joutua hengityskoneeseen viikoiksi ja kupsahdella.

Jos joku ei välitä omasta hengestään, niin mikäs siinä, mutta jos ei välitä lastensa hengestä eikä puolisonsakaan hengestä, niin missä syy.

Vierailija kirjoitti:

En mitään noista. Elän aikalailla normaalia elämää. Teen työtä, käyn ruokakaupassa, lenkillä, maalaan tauluja, neulon, askartelen, vietän aikaa perheen kanssa, saunon savusaunassa, teen kotitöitä, luen. Viime viikolla kävin kampaajalla ja ensi viikolla menen hierontaan. Sitten menen vyöhyketerapiaan, jos vaan vakihoitolani on vielä auki. Ystäviä mulla on muutama ja olen heitä tavannut kuten ennenkin. 

Ainoa asia joka huolestuttaa on se, että jos iäkäs, muistisairas äitini saa tartunnan ja ties vaikka kuolee, enkä saa enää tavata häntä ja hän joutuisi yksin kuolemaan, se olisi kamalaa. Ja tietysti nyt olen murheissani äitini yksinäisyydestä. VAnhuksille tämä on kamalinta, siis sellaisille huonokuntoisille, jotka joutuvat nyt vain yksin nököttämään päivät. Minunkaan äitini ei osaa enää tehdä mitään, eikä välillä tiedä missä on. Kotihoito käy aamulla ja illalla, käynti kestää sen 10-15 minuuttia. 

Sinua ei haittaisi, jos ystäväsi kuolisivat kotonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään noista. Elän aikalailla normaalia elämää. Teen työtä, käyn ruokakaupassa, lenkillä, maalaan tauluja, neulon, askartelen, vietän aikaa perheen kanssa, saunon savusaunassa, teen kotitöitä, luen. Viime viikolla kävin kampaajalla ja ensi viikolla menen hierontaan. Sitten menen vyöhyketerapiaan, jos vaan vakihoitolani on vielä auki. Ystäviä mulla on muutama ja olen heitä tavannut kuten ennenkin. 

Ainoa asia joka huolestuttaa on se, että jos iäkäs, muistisairas äitini saa tartunnan ja ties vaikka kuolee, enkä saa enää tavata häntä ja hän joutuisi yksin kuolemaan, se olisi kamalaa. Ja tietysti nyt olen murheissani äitini yksinäisyydestä. VAnhuksille tämä on kamalinta, siis sellaisille huonokuntoisille, jotka joutuvat nyt vain yksin nököttämään päivät. Minunkaan äitini ei osaa enää tehdä mitään, eikä välillä tiedä missä on. Kotihoito käy aamulla ja illalla, käynti kestää sen 10-15 minuuttia. 

Sinua ei haittaisi, jos ystäväsi kuolisivat kotonaan?

Korjaus: koronaan.

Kullini seisoo

On arvioitu että suomalaisista 60% sairastuu. Esim. Italiassa sairastuneista joillakin alueilla kuolleisuusprosentti 17. Kannattaisi ehkä nyt jo vähintäänkin huolestua.

Minua ahdistaa, koska taas vedettiin matto jalkojen alta. Kun synnyin, oli lama. Kun olin teini, oli lama. Nyt kun olen aikuinen, tulee taas lama. Koko ikä katseltu ja koettu työttömyyttä ja pienipalkkaisuutta. Voisiko meidänkin ikäluokka saada joskus mahdollisuuden hyvään elämään, hitto soikoon!!??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään noista. Elän aikalailla normaalia elämää. Teen työtä, käyn ruokakaupassa, lenkillä, maalaan tauluja, neulon, askartelen, vietän aikaa perheen kanssa, saunon savusaunassa, teen kotitöitä, luen. Viime viikolla kävin kampaajalla ja ensi viikolla menen hierontaan. Sitten menen vyöhyketerapiaan, jos vaan vakihoitolani on vielä auki. Ystäviä mulla on muutama ja olen heitä tavannut kuten ennenkin. 

Ainoa asia joka huolestuttaa on se, että jos iäkäs, muistisairas äitini saa tartunnan ja ties vaikka kuolee, enkä saa enää tavata häntä ja hän joutuisi yksin kuolemaan, se olisi kamalaa. Ja tietysti nyt olen murheissani äitini yksinäisyydestä. VAnhuksille tämä on kamalinta, siis sellaisille huonokuntoisille, jotka joutuvat nyt vain yksin nököttämään päivät. Minunkaan äitini ei osaa enää tehdä mitään, eikä välillä tiedä missä on. Kotihoito käy aamulla ja illalla, käynti kestää sen 10-15 minuuttia. 

Jaa, että käyt hierojalla, kampaajalla ja tapaat ystäviäsi.... voi hemmetti sinun kaltaisten välinpitämättömien kanssa 👎🏻👎🏻 Kiukuttaa.... vaikka sinä olet perusterve mitä ilmeisimmin, voit tartuttaa lukemattoman määrän ihmisiä käytökselläsi 😡saatat olla oireeton levittäjä....

Höpsis. Riskiryhmäläiset nyt varmasti pysyttelevät visusti kotosalla, en minä heitä tartuta. Tässä ajetaan nyt yhteiskuntaa alas ja se käy kalliiksi, todennäköisesti tulee kuolonuhreja enemmän kuin koronasta konsanaan. Muistissa on suuri lama, konkurssin tehneitä yrittäjiä ei auttanut kukaan ja pelkäänpä, että sama toistuu. Itsemurhaluvut ampaisevat ylös, perheitä hajoaa, koteja menetetään jne. Ja todellakin käyn hierojalla mieluummin kuin otan särkylääkkeitä selkäkipuuni. Lääkkeitä pitää välttää ja varsinkin tässä tilanteessa, ne on tarkoitettu todelliseen hätätilanteeseen. Pienempi riski se on käydä kampaajalla kuin ruokakaupassa. Ystävän kanssa käytiin tänäänkin metsälenkillä ja juotiin nuotiokahvit. Pysyy mielikin terveenä, toisin kuin monilla muilla.