Miten te sinkut ja lapsettomat kestätte eristystä?
Kommentit (20)
Helposti, ei ole arki muuttunut mitenkään. Kotitreenit, ruokaostokset 1x/vk etc.
-työtön sinkku
Nautin yksinolosta niin kuin ennenkin, ja nyt entistä enemmän kun ei ole pakko suostua lähtemään mihinkään.
Normaalia elämää koiran ja kissan kanssa.
Ei tule, koska sinkkuus ja lapsettomuus ovat omia valintoja no. Viihdy yksin kotona. Tosin arkisin joudun käymään töissä. Mutta ei sielläkään montaa ihmistä ole seurana.
Oisinpa mäki lapseton ja sinkku. Nauttisin tästä kotiajasta tosi paljon, jos saisin olla yksin ja omassa rauhassa. Nyt ei oo hetkenkään rauhaa..
Vierailija kirjoitti:
Ei tule, koska sinkkuus ja lapsettomuus ovat omia valintoja no. Viihdy yksin kotona. Tosin arkisin joudun käymään töissä. Mutta ei sielläkään montaa ihmistä ole seurana.
ValintojaNi siis, autocorrect teki taas tepposet.
Kun sinkkuus ja lapsettomuus on oma valinta niin ei ahdista yhtään. Varmaan heillä jotka haluaisivat perheen on vaikeampaa.
Tämä karanteeninomainen elämäni ei juurikaan eroa normaalista elostani. Kaupassa käyn normaalioloissa useammin, myös vain hypistelemässä ja katselemassa.
Eihän elämä ole muuttunut mitenkään muuten kuin että baarissa ei käydä viikonloppuna vaan kokoonnutaan kavereiden kanssa. Onko joku oikeasti eristänyt itsensä, vaikkei Suomessa ole ulkonaliikkumiskieltoa?
Tiedotusvälineiden mukaan perheelliset kestävät paljon huonommin.
Kaupasta sai edelleen talouspaperia, joten normaalisti jatketaan.
t. kilttis
Vierailija kirjoitti:
Eihän elämä ole muuttunut mitenkään muuten kuin että baarissa ei käydä viikonloppuna vaan kokoonnutaan kavereiden kanssa. Onko joku oikeasti eristänyt itsensä, vaikkei Suomessa ole ulkonaliikkumiskieltoa?
Minä ainakin, hoidan työkseni vanhuksia ja töihin on mentävä. Vältän työtä lukuunottamatta kaikkia muita sosiaalisia kontakteja jotta minimoisin tartuntariskiä.
No ihan hyvin. Olen aina muutenkin yksin ja käyn harvoin missään paitsi töissä. Elämä on nyt muuttunut siten, että teen paljon etätöitä ja käyn kaupassa kerran viikossa, kun normaalisti käyn kaksi kertaa viikossa. Jaksaisin tätä helposti elämäni loppuun.
Aika huonosti. Olen introvertti, tekemistä riittää ja puuhailen mielelläni yksin, joten tylsyys ei tule ongelmaksi.
Mutta on kamalaa, kun ei ole mitään ihmiskontaktia viikkoihin. Normaalisti kuitenkin näkee työkavereita päivittäin ja omiakin kavereita kerran viikossa tai kahdessa. Mikään videopuhelu ei korvaa aitoa läsnäoloa, vaikka niitäkin soitellaan.
Tuntuu ettei ole enää oikein olemassakaan.
En ole eristyksissä, joten hyvin kestän elämääni.
Sinkku-N43
Hyvin jaksan, työtkin jatkuvat ja siellä näkee ihmisiä.
Kestäisin loistavasti jos vain pääsisin karanteeniin. Mieluiten oireettomana.
Todennäköisesti virus on, kuten kaikilla julkisia käyttävillä tämän koko aikana.
Pakko käydä töissä, vaikka hyvä että sellainen vielä on.
Töiden jälkeen pysyn kotona kuten aina ennenkin. Pöpöjä tai ei.
Normielämää, tietokoneella menee aika kätevästi, kissan kanssa leikkiessä ja päiväunia nukkuessa, kaupassa 1-2krt vko, alkosta monta viinipönikkää kerralla ja niitä hörpitään päivittäin, joskus lenkillä, joskus lähden autolla vaan huvikseen ajelemaan tunniksi tai pariksi jos en satu olemaan kännissä, muutama tupakka päivässä, ruokaa oleilua lukemista siivoamista viiniä kissan rapsutusta jne jne jne. Ihan hyvin menee aika.
Olen vaan iloinen, ettei ole lapsia huutamassa korvan juuressa. Saa kerrankin keskittyä omiin juttuihin rauhassa ja ihan ajan kanssa.