Miksi mitätöitte tyttöjä?

Sukupuoli on aina ollut ihan samantekevä juttu, lapset on lapsia.



Meidän tytöistä 3 on hyvin tyttömäisiä, siis miten nyt tytöistä stereotypisesti ajatellaan. Kun taas yksi (nuorin) on hyvin raisu, viihtyy verkkareissa ja poikien mukana ulkoleikeissä.



Pojat ovat sellaisia aika vilkkaita, mutta voisin sanoa että kilttejä.

Musta tuntuu, että ap:n kirjoituksessa on paljon perää. Minä olen järkyttynyt siitä kuinka vähän monet äidit arvostavat itseään. Miten voi vahvistaa lastensa itsetuntoa, jos piiloviesti on se, että varsinkin aikuiset naiset eivät ansaitse mitään?



Esimerkkejä on vaikka ne keskustelut, joissa äidillä ei voi olla yhtään omaa aikaa (edes terveyden menettämisen uhalla), äidillä ei voi ollaa harrastuksia, äiti ei voi laittaa yhtään rahaa omaan itseensä jne.

Mäkin olen käyttänyt sitä täällä, enkä mitenkään vähätellen (paitsi hitusen äitiä kohtaan...). On ollut kyse sellaisesta keskustelusta, jossa haukutaan temperamentiltaan raisumpia lapsia, yleensä poikia, huonosti kasvatetuiksi. Olen sitten saattanut heittää, että kiltin tytön äiti (ts. ihminen joka ei ymmärrä toisenlaisen lapsen luonnetta) taas pätee.



Miksi? No siksi, että hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia, jotka huutaa ja möykkää ja juoksentelee, kun taas tytöt tyytyvät helpommin leikkimään nätisti jotain kotileikkiä. Mä tunnen myös tosi rauhallisia poikia ja tosi raisuja tyttöjä, mutta he ovat sukupuolensa vähemmistössä. Itse henkilökohtaisesti tulen paremmin toimeen näiden raisumpien tyttöjen kanssa, ehkä tottumuksesta, kun itselläni on villejä poikia, mutta en mä ajattele, että ne hiljaisemmat yksilöt olisivat mitenkään huonompia. Vain erilaisia.



Nimim. itsekin ujo ja hiljainen lapsi!

Itselläni on tyttö ja poika. Jo pienestä asti he ovat olleet erilaisia. Poika on tosiaan riehakkaampi, tyttökin on riehakas mutta eritavalla. Ei tyttöä ole kielletty hyppimästä, kiipeilemästä jne. sitä ei vaan pahemmin sellaisen ole kiinnostanut, poika taas on tehnyt sitä aina. Yksin ollessaankin poika hyppii ja pomppii, tyttö taas leikkiin yksin ollessaan lähinnä niitä rauhallisia leikkejä, seurassa saattaa riehaantua.

Poika rakentaa metsään majaa puuhun, tyttö leikkii kotia leikkimökissä, niin se vaan on meillä mennyt, kielletty ei ole lapsia tekemästä muuta kuin pahojaan. Tyttö on meillä esikoinen, oli sillä autoja, mutta ei se leikkinyt niillä. Poikaa ei taasen nuket kiinnostaneet ollenkaan, autot ovat olleet sen juttu.



Mä en väheksy tyttöjä enkä poikia, molemmat sukupuolet ovat ihania ja olen omasta mielestäni onnekas kun meillä on tyttö ja poika joiden kasvua saadaan seurata.

Tyttö saa ulkopuolisilta paljon useammin negatiivista palautetta vilkkaudestaan kuin vielä villempi isoveljensä vaikka tytöltä ei voisi edes ikänsä puolesta odottaa niin paljon kuin pojalta.



Rauhallista poikaa taas kaikki kilvan kehuvat miten on niiiin kiltti pojaksi.



Harmittaa!



Meillä ei koitetaan kasvattaa lapsista onnellisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä, ei tyttöjä tai poikia.

Ei ihmisen luonne tai temperamentti ole kiinni sukupuolesta! Miten niin hyvin usein? 2 lpoikaa 100 pojasta vai 90 poikaa 100 pojasta on just NIITÄ??? Tosi tyhmää yleistystä toi kirjoitus!

Miksi? No siksi, että hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia, jotka huutaa ja möykkää ja juoksentelee, kun taas tytöt tyytyvät helpommin leikkimään nätisti jotain kotileikkiä.

ihmiset kuvittelevat että "hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia". Miksi? Käsittääkseni temperamentti ei ole kiinni sukupuolesta vaan synnynnäinen. Persoonallisuuteen taas vaikuttavat sekä temperamentti että kasvatus. Ja näiden yhteisvaikutuksena "pojat saavat olla pokia". Juuri nämä "hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia" mielipiteet osoittavat kuinka tiedostamatonta tämmöinen ajattelu on ja siksi siihen on niin vaikeaa puuttua.

Tai tosiaan tuo esimerkki että täälläkin haukutaan naisia mummoäideiksi, siis naisia jotka saavat lapsia 35 -vuotiaina! Ainahan lapsia on saatu sen ikäisenä, vasta 70-luvulla e-pillerit ovat tuoneet mahdollisuuden säännöstellä syntyvyyttä.... Miksi ihmeessä täällä naiset haukkuvat naisia? Tai miehiäkään sen puoleen.

En minäkään ole täysin irti näistä "tytöt on tyttöjä" ajatuksista, en voikaan olla. mutta yritän tiedostaa ja kohdella lastani lapsena, en sukupuolen mukaan määräytyneenä.

Piilomielipiteet ovat vaan niin juurtuneita, että kun olin tilannut meille työntekijän kotiin ja ovikelloa pimpottava henkilö olikin tummaihoinen, niin ajatuksissani välähti "ei osteta mitään". Sitten vasta tajusin vaatetuksesta että kyseessä olikin tämä meille töihin tuleva henkilö! Ja minä kun en ole koskaan pitänyt itseäni rasistina, niin vaan joudun nöyrtymään sen asian edessä, että ennakkoluuloja on....

Tänään aamulla aamuohjelmassa oli Roosa Meriläinen ja joku toinen esittelemässä julkaisemaansa kirjaa. Siinä taidetaan puhua juuri tästä kilttien tyttöjen asiasta, pitääkin hankkia kyseinen opus!

Ei ihmisen luonne tai temperamentti ole kiinni sukupuolesta! Miten niin hyvin usein? 2 lpoikaa 100 pojasta vai 90 poikaa 100 pojasta on just NIITÄ??? Tosi tyhmää yleistystä toi kirjoitus!

Miksi? No siksi, että hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia, jotka huutaa ja möykkää ja juoksentelee, kun taas tytöt tyytyvät helpommin leikkimään nätisti jotain kotileikkiä.

ja todettu juttu. Mutta tutkimusten mukaan pojat ovat molemmissa ääripäissä, tai kaikissa. Raisuimmat ja rajuimmat ihmiset ovat useammin poikia/miehiä, mutta myös masentuneimma ja syrjäänvetäytyneimmät ovat useammin poikia ja miehiä. Ja testosteroni vaikuttaa aktiivisuuteen, naisillakin. Ei tämä ole mitään mystiikkaa.

eli oletus on että tytöt ovat niitä rauhallisia ja kilttejä hoivaajia. Koulumenestyjiä. Pojat taas ovat aktiivisia, villejä ja reippaita, eivätkä biologisista syistä osaa ottaa toisia huomioon. Eivätkä pärjää koulussa, koska koululaitos syrjii muka poikia.



Näitä ennakko-oletuksia vahvistetaan; tyttöä ylistetään kun hän avustaa opea ja käyttäytyy hillitysti, poika taas saa negatiivista palautetta villeydestään mutta samalla pestään kädet sanomalla "pojat ovat poikia".



Minä olin lapsena villi ja riehakas, äänekäs ja sanavalmis tyttö. Sain tosiaan kärsiä koulussa ja kotona siitä, etten suostunut asettumaan kiltin tytön muottiin. Nyt toinen tytöistäni on villi riiviö söpöläinen ja toinen heistä on rauhallinen ja hillitty, älyllinen ja analyyttinen. Useammin saa hoitohenkilöstöltä kuulla moitteita siitä vilkkaasta kun taas se "kiltti" kerää kehuja. Kiltti tyttömme vaatii jo nyt, 6-vuotiaana tosi paljon itseltään eli on aika tyypillinen menestyjätyttö. Pelkään mitä ongelmia hänelle kaikesta suorittamisesta ja käyttäytymisestä koituu.

Paljon mieluummin leikin vilkkaiden ja aktiivisten tyttöjen kanssa, ne hiljaiset olivat minulle kuin ilmaa. En yhtään ihmettele, etteivät ne kiltit hissukat oikein kiinnitä huomiota. Ketä kiinnostaa moinen harmaus ja tylsyys?



Tietenkin monen hiljaisen tytön sisällä kuohuu mielenkiintoinen tyyppi mutta eihän siihen puoleen pääse yleensä tutustumaan. Ja on olemassa hissukkapoikiakin, mutta vähemmän.

Onko hän vain ahkera muttei lahjakas?

Onko villi ja äänekäs älykkäämpi ja innovatiivisempi?

Onko villi ja äänekäs sosiaalisesti lahjakkaampi?

Onko hiljaisuus merkki tyhmyydestä tai kyvyttömyydestä?

Mitä vikaa on kiltteydessä?

mutta tietenkin vain tilastollisesti mitattuna. Yksilön kohdalla ei voi sanoa, että tästä tulee villi, koska se on poika. Varhainen feminismi uskoi, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä, nykään ollaan sitä mieltä, että sukupuolieroja toki on, mutta ne eivät ole arvoeroja. Noita synnynnäisiä eroja on todettu tutkimuksissakin jo ihan vauvoissa ja apinoiden parissa, joihin ainakaan ei luulisi gender-ajattelun vaikuttavan.



Poikien luontainen villeys ja fyysisyys tuntuu olevan asia, josta poikien äidit ovat yhtä mieltä mutta jota tyttöjen äidit eivät suostu uskomaan. Ehkä kokemusperäisellä tiedolla on tässä jotain osuutta? Tunnen itseni lisäksi monia feministejä ja naistutkimusta opiskelleita, joiden käsitys synnynnäisistä luonne-eroista on muuttunut poikien saamisen myötä. Kun ei ne leiki hoivaleikkejä eikä istu kauniisti paikoillaan, vaikka kuinka kasvattaisi samoin kuin tyttöjä...

Ei ihmisen luonne tai temperamentti ole kiinni sukupuolesta! Miten niin hyvin usein? 2 lpoikaa 100 pojasta vai 90 poikaa 100 pojasta on just NIITÄ??? Tosi tyhmää yleistystä toi kirjoitus!

Miksi? No siksi, että hyvin usein pojat ovat niitä raisumpia, jotka huutaa ja möykkää ja juoksentelee, kun taas tytöt tyytyvät helpommin leikkimään nätisti jotain kotileikkiä.

Tämä ei ollut mikään "tyhmä yleistys", vaan fakta. Sukupuolet eivät ole identtiset keskenään, vaan pojissa ja tytöissä on massana eroja. Tyhmää sen sijaan on se, jos ihmiset alkavat kieltää toiselta sukupuolelta jotain käytöstä sen takia, ettei se ole "sopivaa". Tai antaa vapauksia, joilla on vahingollisia vaikutuksia. Eli vaikka kieltää tyttöä juoksemasta, koska se ei ole tytölle sopivaa käytöstä, tai antaa pojan lyödä toista palikalla päähän, koska pojat nyt vaan on sellaisia. Rautalangasta vääntäen.

Raisua lasta pitää hillitä ja vetäytyvää rohkaista, muttei kuitenkaan niin, että väheksyisi lapsen perimmäistä temperamenttia. Taitaa mennä liian monimutkaiseksi joillekin vanhemmille, kun ei voi vedota vaan mustaan ja valkeaan? :/

Mutta kyllä se kiltti on, ikinä ei ole tullut päiväkodista tai koulusta moitteita että ei olisi kunnolla ja kiltisti, tai että olisi kiusannut muita. Tyttöni on rauhallisempi, mutta hän taasen ei ole niitä kaikkein kilteimpiä lapsia, vaikka ei rieku ja hypi, niin osaa olla halutessaan todella vaikea ja tyly.

Ei se että on villimpi tarkoita sitä että on myös tuhma ja kuriton, että ei osaa olla kiltisti, tai että jos on rauhallimempi niin automaattisesti on myös kiltti luonteeltaan ja käytökseltä.

Olen koulutukseni vuoksi huvin vuoksi seuraillut naiden kayttaytymista ja vaikka eihan 32 ole riittavan suuri otos, olen silti huomannut pari mielenkiintoista seikkaa.



1. Monet pojat leikkivat kuin leikkivatkin hoivaleikkeja! Ei nukeilla, vaan esim tyyliin "pikkukaivuri etsi nyt aitikaivuria" tai laitetaan pehmoleluille evasretki. Tytot ovat usein naissa poikien mukana leikkimassa.



2. pojista suurin osa on mielestani keskimaarin kuitenkin vilkkampia kuin tytot, mutta joukkoon mahtuu poikkeuksia puolin ja toisin. On tositosi ujoja poikia ja alyttoman villeja tyttoja. On todella ikavaa lapsille, kun yleistetaan pojat sellaisiksi ja tytot tallaisiksi! Tassa voisi kai taas palata siihen temperamenttikeskusteluun...



Eli vaikka tilastollisesti pojat olisivat vilkkaampia kuin tytot, on turha yrittaakaan ahtaa sita omaa lasta mihinkaan tilastolliseen keskiarvoon, vaan kunnioittaa lasta yksilona, joka etsii etsi oman roolinsa ja paikkansa. Tekee takuulla lapsen itsetunnolle hyvaa. Annataan kaikkien olla lapsia vaan, ei niinkaan tyttoja tai poikia ahtainen rooleineen.

... aloitus tästä aiheesta oli hyvä ja aiheellinen!!



Sukupuoliroolit ovat ja istuvat tiukassa, eivät todellakaan kaikkien kohdalla mutta siltikin. Ne jatkuvat myös aikuisuuteen, kuten vaikkapa työelämään jne eli esimerkiksi mun ex-työpaikalla miehet ihmettelevät "että miten on mahdollista, että joku nainen ei halua lapsia, kaikki naisethan haluaa" tai "naisethan aina itkee". Lisäksi ei nähdä sitä että joku mies saattaa käyttäytyä samassa tilanteessa samoin kuin nainen käyttäytyisi vastaavassa, mutta sitä ei mielletä "naisen kaavalla" käyttäytymiseksi, vaan miehiseksi. (ääh, selitin huonosti)



Samoin naiset puhuu miehistä usein tälläkin palstalla kuin ne kaikki olisi jotain koiria (käyttäytymistavoiltaan).



Viestit 19 ja 21 olivat esimerkiksi täyttä asiaa!



Tottakai on totta, että YLEISESTI katsoen tytöt ja pojat ovat erilaisia (on tutkittu tieteellisesti YLEISELLÄ TASOLLA), mutta helkkari vie se ei päde joka yksilöön tasapäistävästi!

... opetelkaa vetämään yhtä köyttä eikä olemaan tukkanuottasilla jatkuvasti, kuten nyt tämä surkuhupaisa kotiäidit vs. uraäidit -keskustelu ja ääripäiden esittely asian tiimoilta.



Tekisi mieleni sanoa, että ei ihme että naiset on palkkakuopassa tms kun on jatkuvaa selkään puukottamista ja toisten naisten arvostelua. Ei synny "hyvä sisko" -verkostoja millään ja siten ei tule muutosta mihinkään äitiyttä, perhe-elämää ja perhevapaita koskevaan yhteiskunnassa, joka toisi lisää tasa-arvoa. Hyvä naiset!



Enkä edes ole feministi. Kyllä ne miehet on vaan monessa asiassa niin paljon taitavampia. Vai mitä mieltä olette?

Että riippumatta arvoista, poliittisista näkemyksistä, valinnoista, luonteenpiirteistä, taidoista tai muista ominaisuuksista naisten pitää pitää aina toistensa puolta ja toimia massana. Miksei naiset voi käydä keskenään keskustelua ja riidelläkin ilman, että heti aletaan puhua tukkanuottasilla olosta tai solidaarisuuden puuteesta? Eihän miehiäkään niputeta yhdeksi joukoksi, miksi naiset itsekin haluavat kulkea jonain kimppuna?

En tietenkään tarkoita, etteikö samapalkkaisuus ja tasa-arvo yms ole hyviä tavoitteita, mutta sen sijaan että aina kiljutaan naisia yhteen rintamaan, voisi pikemminkin vaatia kaikkia tavoittelemaan tasa-arvoa, myös miehiä.

... opetelkaa vetämään yhtä köyttä eikä olemaan tukkanuottasilla jatkuvasti, kuten nyt tämä surkuhupaisa kotiäidit vs. uraäidit -keskustelu ja ääripäiden esittely asian tiimoilta.

Tekisi mieleni sanoa, että ei ihme että naiset on palkkakuopassa tms kun on jatkuvaa selkään puukottamista ja toisten naisten arvostelua. Ei synny "hyvä sisko" -verkostoja millään ja siten ei tule muutosta mihinkään äitiyttä, perhe-elämää ja perhevapaita koskevaan yhteiskunnassa, joka toisi lisää tasa-arvoa. Hyvä naiset!

Enkä edes ole feministi. Kyllä ne miehet on vaan monessa asiassa niin paljon taitavampia. Vai mitä mieltä olette?

Ei miehetkään määrittele verissäpäin toistensa isyyttä. Viime aikoina naiset ovat käyneet keskustelua vain äititydestä ja eri lastenhoitomuodoista, ei muusta. Ihan kuin naisista ei olisi muuhun kuin äitiyteen ja keskustelua voi käydä vain äitiyteen liittyvistä asioista? Mitä jos keskustelua käytäisiin jostain muistakin aiheista - taloudesta, politiikasta yms yhtä kiivaaasti?

Tuollainen 'miksi naiset aina' väitteet ovat juuri pahinta sovinismia. Naiset eivät ole sen parempia tai huonompia kuin miehet, eikä meidän tarvitsekaan olla. Ja todellakin, saamme olla yksilöitä ihan rauhassa. Kuten miehetkin.

Ei miehetkään määrittele verissäpäin toistensa isyyttä. Viime aikoina naiset ovat käyneet keskustelua vain äititydestä ja eri lastenhoitomuodoista, ei muusta. Ihan kuin naisista ei olisi muuhun kuin äitiyteen ja keskustelua voi käydä vain äitiyteen liittyvistä asioista? Mitä jos keskustelua käytäisiin jostain muistakin aiheista - taloudesta, politiikasta yms yhtä kiivaaasti?