Miksi mitätöitte tyttöjä?
Monissa keskusteluissa kirjoitetaan alentavaan ja vähättelevään sävyyn tytöistä "ne hiljaiset tytöt", "kiltit tytöt" jne. Pojat taas ovat "reippaita, aktiivisia" ja mitähän muuta.... ja jos tekevät jotain riehakkaampaa niin "pojat ovat poikia". Muutenkin jos joku LAPSI käyttäytyy hyvin, niin heti joku kommentoi että "siellä taas joku kiltin TYTÖN äiti kirjoittelee"
Miksi? Vähättelettekö yleensä naisia (eli myös itseänne)? Oletan siis että täällä enemmäkseen kuitenkin kirjoittelevat naiset.
Ovatko tytöt ja pojat oikeasti niin erilaisia? Vai tuleeko heistä näiden ennakko-odotusten vuoksi erilaisia? Onko niin, että tytöille vilkkaus ei ole niin suotava piirre kuin pojalle ja työttöjä kielletään helpommin esimerkiksi pomppimasta, potkimasta palloa ja juoksemasta, mikä taas pojille sallitaan koska "pojat ovat poikia". Tälläinen olo minulle on tullut, kun olen TYTTÖNI kanssa muita ihmisiä kohdannut.
Kommentit (34)
Kun lapset ovat erilaisia ja se johtuu tempperamentistä.
Usein huomaa jonkun sortuvan tähän eikö sitä diktaattoria saa kuriin (lue villi poika) tai sitten hymyillään pojat on poikia.
Toinen vaihtoehto hiljaiset tytöt onpas ne hyvä käytöksisiä tai sitten raisumman lapsen äiti saattaa todeta kuten täällä palstalla hakataanko niitä lapsia vai miksi he eivät uskalla puhua.
Itse omistan kaksi hiljaista lasta esikoinen on vanhemmiten reipastunut, mutta kuopus vieraiden seurassa on kuin mykkä vaikka kotona osaa kyllä erittäin äänekkäästikkin kertoa mielipiteensä.
Voitte kuule uskoa kuinka minä olen tyttöjä yrittänyt rohkaista ja tukea olemaan edes pikkuisen rohkeampia. Itse olen ollut todella ujo lapsena jossain vaiheessa jo kärsin siitä josta seurasi koulu kiusaamista ja kierre olikin valmis.
Ovat perineet minulta luonteen kotioloissa hermot menee nollasta-sataan viidessä sekassa, mutta vieraiden läsnä ollessa enemmänkin tarkkaillaan kun osallistutaan keskusteluun. Tuttujen kesken juttua sitten riittääkin.
Ihan samoin täällä dissataan poikia. Mitenköhän monta kertaa mä olen lukenut kuinka joidenkin mielestä pojat ovat ällöttäviä räkönokkia, jokainen poika on suunnilleen seuraava Matti Saari tai Pekka-Eric jne.
Ei kannata ottaa niin vakavasti näitä juttuja täällä, turhaan muuten vaan pahoittaa mielensä.
Mulla on poika ja tyttö, joten mä tiedän kyllä miltä tuntuu kun toista sukupuolta joku mollaa, mutta kuten joo, en mä niistä jutuista yöunia menetä.
Minulla on tyttö ja poika ja en määrittele heidän luonnettaan tai temperamenttiaan sukupuolen kautta. Toinen juttu on se että nään punaista sanan KILTTI kohdalla lapsista puhuttaessa. Minusta lasten ei tarvitse eivätkä he saa olla kilttejä. Minusta se on alentava sana= nöyrä, hiljainen, ilman omaa mielipidettä oleva, toisten tarpeet omien edelle laittava. Ja ennakko-odotukset usein tekee lapsista juuri sen odotuksen kaltaisia. Minusta villkkaus on suotava piirre molemmille.
Minulla on poika ja tyttö. Poikani on villi ja raivostuttava. Pikemminkin minusta tuntuu että täällä pidetään enemmän tytöistä koska ovat "kiltimpiä" (mikä kyllä sorsii tosiaan riehakoita tyttöjä: ovatko he sitten muka huonompia tyttöjä kuin muut?)
Eniten minua ärsyttää viestit joissa morkataan kauheasti villien poikien vanhempia. Teen parhaani mutta loppujen lopuksi lapseni on juuri se persoona joka on. Riekkuva, rääkyvä, villi ja ärsyttävä. Nämä näkyvät. Mutta myös hellä, empaattinen ja eläinrakas...
Minäkin olen aina ihmetelyt tätä lasten luokittelua villeihin poikiin ja hiljaisiin tyttöihin. Kun poikani oli pienempi, hän oli tosi ujo (on vieläkin hitaastilämpenevät), minulta ihmeteltiin, mitä vikaa hänessä on kun on niin rauhallinen (no ei ole enää). Ja taas kuopukseni, tyttö, on sellainen rämäpää, että oksat pois. Omien lasten kohdalla voin todeta, että he ovat just muuta, kuin sukupuolen perusteella voisi "olettaa". Poika on kiltti, tyttö on villikko.
joista toinen on tyttö ja toinen on poika. Poikaa on päiväkodista asti yritetty rauhoittaa ja kitkeä vilkkaus ja liikkumisentarve pois. Ja silmätikuksi joutui koulussakin. Onneksi iän myötä on rauhoittunutkin.
Tyttö on aina ollut ihailtu aktiivisuudestaan ja reippaudestaan. Tyttö on saanut pelkkää positiivista palautetta kaikkialla missä liikkuu.
Kotioloissa voi sanoa, että käyttäytyvät melko samoin, poika ei ole pätkääkään huonommin käyttäytyvä kuin tyttö.
Tämän perusteella sanoisin, että vilkkaalla pojalla on rankemaa kuin tytöllä. Tyttöä ihaillaan, kun tämä on aikaansaava, poikaa pelätään.
joista toinen on villi ja toinen rauhallisempi. En mielestäni vähättele ketään taikka mitään ainakaan mitä omiin tyttöihini tulee.
Voi, kun saiskin tytön. Oli sitten rauhallinen tai ei.
T. kahden ihanan pojan äiti
Itse olin alyttoman onnellinen, kun kakkonen oli tytto. Minusta on ihanaa olla tyton aiti. Ykkonen ja tuleva kolmonen ovat poikia, eivatka yhtaan sen parempia tai rakkaampia kuin oma vilkas tyttoni. Lahinna toivon, etta kolmonen olisi rauhallinen tapaus, kun nuo kaksi ekaa ovat aika menijoita... Mutta niin olen minakin, joten ei kai sille mitaan voi.
Ovat täysin erilaisia ja ihanan helppoja.. :)
Tai miten sen nyt ottaa.. välillä tuo keskimmäinen ottaa aika koville, mutta ENIMMÄKSEEN helppoja, kilttejä jne. Mutta sanoisin että silti suuri osa tästä tasapainoisuudesta on siitä johtuvaa että lapset ovat terveitä, Säännöllinen elämänrytmi ja nukkuvat ja ulkoilevat riittävästi.
Villejä ovat, jos eivät saa tarpeeksi ulkoilua tai jos syötän niille liikaa ns. paskaruokaa.. Ihan näin kun peiliin itseäni katson niin siinä näen tuloksen. Niin makaa kuin petaa.
ja veljeni oli hiljainen, ujo ja rauhallinen
minä olin se adhd villkas ja villi
ja kyllä sitä paheksuttiiin ja äitini sai moneen kertaan kuulla asiasta
tyttöjä vähätellään ja vanhempia naisia haukutaan ja mummotellaan.
Ajatteletteko koskaan että kaivatte vain maata jalkojenne alta. Itse olette joskus samanlaisia "vanhoja" (eli tällä palstalla n. 40+) naisia jollette sitten potkaise tyhjää sitä ennen.
Minä olen naiseudestani ylpeä, ja neljääkymmentä lähestyessä en voisi kunniakaampaa elämää kuvitella, kuin mummoksi aikanaan päätymistä. Mikä voisi olla elämässä arvokkaampaa? Ei raha eikä valta ainakaan.
En kyllä törmää elämässäni ikinä vanhempien naisten haukkumiseen. Omalla työpaikallani he ovat niitä tukirankoja, joiden varassa teemme työtä, jotka jaksavat kouluttautua yhä uudelleen, hankkia tietoa ja mennä eteenpäin. Vanhemmat miehet laskevat vain päiviä eläkkeeseen.
Nykytytöt ovat mahtavia, ja niin ovat myös vanhemmat naiset ja mummot.
Eivätkö naiset ymmärrä itse, että he ikääntyvät itsekin joka päivä, joka ainoa päivä he ovat lähempänä "mummoutta", joka alkaa monien vähäjärkisten idioottien mielestä jo nelikymppisenä. Ihan sairasta vähätellä ja halveksia omaa sukupuoltaan!
Pitäisi päinvastoin olla ylpeä naiseudestaan kaiken ikäisenä ja kunnioittaa vanhempia naisia. Heissä näkyy oma tulevaisuus. Sen pitäisi olla jotain, mitä kohti ilolla elää eikä pakonomaista ikuisessa nuoruudessa riippumista. Se on säälittävä ja inhottava nykyajan juttu, miksei nainen saa vanheta ja olla ylpeä siitä.