Lapsettomat

Eikö ketään?

En laske mitään ystävieni varaan vaan pyrin järjestämään elämäni niin, että pärjään mahdollisimman kauan itse. Kun aika tulee, minulla tulee olemaan varaa kunnon hoivaan hoivakodissa. Ei se, että on lapsia, takaa yhtään mitään - ei varsinkaan hyvää vanhuutta.

N40

Olen töissä vanhainkodissa, ja se että on hankkinut lapsia, ei todellakaan takaa sitä että olisi seuraa ja auttajia vanhana. Näen tätä omin silmin päivittäin.

Olen parisuhteessa ja lapseton mutta yksinoloa en saa järjestymään yrittämälläkään. Joku kaipaa seuraani lähes aina, kaiken ikäiset läheiset tai kaukaisemmat, korona-aikaan pysyttelen omissa oloissa. Muulloin olen aika avulias luonne ja osaan asettua muiden asemaan, ehkä syy on siinä. En mieti omaa tilannettani enempää kuin on pakko. En ehtisi murehtia yksinäisyyttä. Vanhuus tosin on vielä edessä ja kokematta.

Minulla on lukioaikainen kaveriporukka kasassa vielä näin 15+ vuotta myöhemminkin, näemme 2-3 kertaa vuodessa. Muuten viestittelemme somessa kuulumisia, mutta ison osan vapaa-ajastani vietän yksin. Lapsia minulle ei tule koska en niitä halua, ja parisuhdekin on poissa pöydältä koska en sellaiseen kykene.

Maksan varmaan omat hautajaismenoni ennakkoon joskus oman 60-vuotispäiväni jälkeen, mikäli vain mahdollista. Omat vanhempani olisivat tuolloin jo melkein 90.

Tulevaisuudelta toivon, että minun sukupolvelleni olisi tarjolla laajemmin palveluja nettiteitse, ja että tämän päivän somenuoret osaisivat niitä sitten vanhana hyödyntää. Vaikkapa jokin sellainen, joka vaatii sisäänkirjautumista kahdesti päivässä, todistaakseni että minulla on kaikki hyvin. Lääkkeet ja ruokaostokset (ja pakollisen rupattelun) voisi hoitaa yhdellä livekäynnillä viikossa.

Vanhuus? Nehän valittaa ettei lapset käy koskaan.

Kiitos vastauksistanne! Lohdullista kuulla, että elämässä voi pärjätä ilman omiakin lapsia. Olen ollut hyvin ahdistunut yksinäisyyden pelon vuoksi.

Ei ole ystävyyssuhteita, vanhuus toki hieman pelottaa mutta se on sen ajan murhe. N31