Mihin ammattiin et enää IKINÄ palaisi?

6kk sosiaalialalla riitti minulle, nyt hoidan papereita, en ihmisiä.

Kokeilin kerran opiskeluaikoina, ihan syvältä koko touhu.

olin tosin vain kesätöissä, mutta yötyö humalaisten kanssa on karsean epäinhimillistä ja epämaailmaapelastavaa työtä

Herkkä ihminen ei siellä pärjää; sovinistiset jutut lentävät, ihan törkeästi kohdellaan niitä joista ei pidetä (nakitetaan kaikki ns. paskahommat heille ja painutaan itse röökille seuraksi vaikkei polteta) ja lisäksi palkka on surkea eikä työympäristökään kovin kiireetön.

Ei enää ikinä sairaalaan osastonsihteeriksi. Töitä oli liikaa ja edes osastonhoitaja ei arvostanut työtä. Olin ylikoulutettu lähettityttö.

terv alasta kiinnostunut

Olen kokeillut vaikka mitä ammatteja ja ikävimmät niistä ovat olleet säännölliset päivätyöt. Aina viisi päivää putkeen aamuherätyksiä. Elämä meni perjantaita odotellessa. Nyt teen kolmevuorotyötä ja elämä on paaaaljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä milloin pääsee lääkäriin tmv paikkaa virka-aikana, lapsilla lyhyet hoitopäivät ja viikot jne.

huh huh sitä rasvan hajua ja kännisten juttuja!!!

Tykkäsin luetteloinnista ja kaikista muistakin hommista, joita sai itsekseen tehdä. Tiedonhaku oli mukavaa ja asiakaspalvelukin menetteli. Jopa hyllyttämisestä tykkäsin. Mutta mulle nakitettiin mielestäni liikaa opetushommia, ja mä kärsin aina niistä tilanteista. Koululuokkia ja päiväkotiryhmiä kävi ihan alvariinsa. Harvoin oli sellaista päivää, etten joutunut opettamaan. Ja kun hakeuduin kirjastonhoitajan koulutukseen nimenomaan siksi, kun en opettajan työhön halunnut, vaikka alun perin siihenkin koulutuksen hankin. Nyt teen ihan toisenlaista työtä ja olen elämään tyytyväinen, vaikka palkka on vielä paljon heikompi kuin mitä sain kirjastonhoitajana.

kuvitelmani oli että siellä on herttaisia mummoja ja pappoja, mutta pah! suurin osa oli katkeroituneita ja ilkeitä, ja hoitajathan oli niitä jotka saivat kaiken sen niskoilleen.. ei enää koskaan..

Ihmiset tuo ihan käsittämättömiä juttuja ja kuvittelee, että ne tulee puhtaaksi, huutaa, uhkailee, tinkii, valittaa, sen lisäksi pomo teettää tietämättömällä hyväuskoisella nuorella työntekijällä yhdeksäntunnin päiviä ilman taukoa ja lauantait vielä 6 tuntia ja edes vessaa ei pisteestä löydy, ja ei muuten edes maksanut palkkaa kuin ekalta kuulta! Sorry, tuli vähän avauduttua, vaikka aikaa yli kymmenen vuotta, pistää silti vielä vihaksi!

Nukkuminen oli mitä sattuu kun yövuorot sekoittivat kaikki rytmit. Koko perhe kärsi vaihtelevista työajoista.



Nyt päivätyössä on ihanaa kun tietää että viikonloput ovat AINA vapaat, unirytmi on palannut ja ihanaa kun tietää että pääsee viideltä kotiin.

Tehtaaseen vuorotyöhön sanon minäkin



Elämäni hirveimmät kaks kuukautta olin, enkä enää mene. Sit siellä on kuitenki niitä muoreja, jotka kehuu olleensa kolokytä vuotta töissä eikä päivääkään sairaslomilla suunnilleen.



No, mä olin tosiaan pari kk töissä ja varmasti melkein puolet saikulla!

Vanhemmat ei olleet mihinkään tyytyväisiä ja kukaan vanhemmista ei tajunnut, että ryhmässä on 21 muutakin lasta eikä vain heidän Nicojannicansa.

Tehtaaseen vuorotyöhön!!!!

ei se kyllä help desk -työkään herkkua ollut mutta kevyt päivätyö toimistossa voittaa vuorotyön tehtaassa

Joka hiton päivä 8 tuntia saman tätiliinin samoja löpinöitä, kävelyttämistä ja lukemista,kohta alkoi sappi kiehua jo kun avustettavan aamulla näki ja silti piti tietty vaan hymyillä kun toisella ei ollu ihan kaikki muumit laaksossa.palkkakin oli naurettava. Hyvänä kakkosena tehdastyö.