Huh, vrt. kaupassa käynti pienet pojat vs. tytöt...

meillä ei tyttö osannut kulkea kärrien kanssa ollenkaan, joten oli sopimus että ei ota kärrejä kun ei osa kerran kulkea niiden kanssa juoksematta ja törmäilemättä. Nyt ei halua ottaa vaikka olisi lupa taas, kun ei ole kivaa työntää kärrejä jos ei saa juosta ja törmäillä...

Ennen kauppaan menoa ettei tule kiukkua ja heittäytymisiä kassalla.

Mul on kaks tyttöä, jotka menis luonteiden kipakkuuden puolesta pojista. Ite oon ollu ihan samanlainen pienenä. Meidän muksuista pojat on ne, jotka kulkee nätisti perässä, tytöt liitää miten sattuu.

niin hiljaa ja rauhallisesti, tyytyväisinä rattaissaan, isompi tyttö piti kiinni rattaista. Kyllä meidänkin isompi poika osaa käyttäytyä paremmin. Mutta tuota nuorempaa hermokimppua ei saa kyllä millään ilveellä rattaisiin. Ei ole niissä istunut yli puoleen vuoteen. ap

Ne ovat kärrYt.

tutulta kuulostaa tuo kauppareissu. En kyllä ole koskaan ajatellut, että käytös johtuisi sukupuolesta.

Pienet pojat eivät osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla. Pienet tytöt sen sijaan osaavat esiintyä korrektisti ja tahdikkaasti, tilanteessa kuin tilanteessa.



En muista koskaan tyttöjeni saaneen totaalista raivokohtausta, leluosaston ohi kuljettuamme. En muista koskaan, lapseni joutuneen pikkukärryjen kaltoinkohtelusta tai kanssaihmisten kaltoinkohtelusta kärryillä, laittaneeni lastani huutavana isoihin kärryihin istumaan.



Mukavaa että valvotut yöt vaikuttavat muistiini näin. ;o)



Hatara muistikuva on että olen käyttänyt replaa " jokaisella vanhemmalla on oikeus tuntea toisinaan, että onneksi tuo ei ole minun lapseni. Tänään tämän tunteen teille tarjoavat minun lapseni, olkaa hyvät!"

Mutta varmasti vielä enemmän vaikuttavat temperamenttierot yksilön välillä. Aika paljon on tekemistä myös vanhemmilla tämmöisessä asiassa. Minulla on kaksi poikaa, mutta eivät he minua karkkihyllyllä pompota ja heittäydy maahan itkemään koska meillä on johdonmukainen linja näissä asioissa. Muistavat kyllä pyytää karkkia joka kerta kun siitä ohi mennään, ainakin isompi, mutta dramaattisia reaktioita ei näy koska tietävät että sitä saa karkkipäiväksi, ei muuten tavallisilla kauppareissuilla.



Onhan tuo ralli pikku ostoskärryillä joskus varsin raivostuttavaa joo... Mutta en kuitenkaan anna lasten kärryjen kanssa kauheasti juosta ja tyrkkiä koska se on vaara heille itselleen, muille kaupassa olijoille sekä äiteen lompakolle (joutuu pian korvaamaan tuhoutuneita tavaroita). Otan kärryt pois jos meno kiihtyy liiikaa.



Suosittelen sulle ap Jari Sinkkosen kirjaa " Elämäni poikana" jos et ole vielä lukenut, siinä on juttua nimenomaan poikien erityislaatuisuudesta ja siitä miten se ilmenee ja miten sitä pitäisi ottaa huomioon ja rohkaista.



t. 3- ja 6-v. poikien äiti

Meillä, nykyään 5-vuotias, tyttö kiljuu jo ennen kuin mennään kauppaan... Osaa kyllä olla kaupassa, mutta ei sinne mielellään lähde ja välillä kyllä myös osoittaa sen!



Pikkuveli taas on toista maata! Hän rakastaa äidin kanssa kaupoissa pyörimistä. Tosin jos hän joskus protestoi sen kuulee varmasti jokainen kilometrin säteellä!

tuijottaa kauhun lamaannuttamana omia rääkyapinoitani! On sattunut useamman kerran että poikani ovat oikeasti pelottaneet herkempiä tyttölapsia joskus ihan viattomallakin riehunnallaan. Niin ovat lapset ja ihmiset erilaisia.

Meillä on myös yksi tyttö ja kiltti hänkin.



Kuria kyllä meillä piisaa, ei ole hemmoteltuja kakaroita nämä .

tai jätskialtailla tai mitään, mutta toisaalta sitten pikkukärryillä vauhti menee AINA ihan mahdottomaksi, vaikka asiaa on harjoiteltu kymmeniä ellei satoja kertoja. Kiukkukohtauksia tulee kaupassa myös siitä, että haluan heidän kulkevat rauhallisesti minun lähelläni eikä tavaroihin saa koskea ellen minä pyydä antamaan hyllystä jotain. Joku voisi luulla, että raivoavat siksi, kun en ole pitänyt ollut johdonmukainen ja luja periaatteissani. Mutta uskokaa pois, siitä ei ole kyse! Kiukuttelulla ei ole meillä ikinä saanut mitään, mutta silti sitä pitää testata joka ikinen päivä monissa tilanteissa.

onhan tytöt yleisesti rauhallisempia leikeissään kuin pojat, mutta, kyllä luonne-eroillakin on merkityksensä :)



Mun tyttö on tosi kiltti ja arkakin, poika on rajumpi ja rohkeampi, joskus jopa " tuhma" , mutta kaupassa roolit on aina ollut toisinpäin jostain syystä,



ihan tuolta 1-2v asti on tyttö ollut sikailevampi kaupassa, on pienempänä ihan heitellyt tavaroita hyllystä ja juoksennellut karkuun, törmäillyt pikkukärryillä jne,



poika on jotenkin kuuliaisempi ollut aina, ei ole koskaan heittänyt mitään hyllystä ja kävelee yleensä aina rauhallisemmin mukana, joskus yhdessä ovat kyllä äityneet karkailemaan, mutta poika talttuu helpommin,



tosin kumpikaan lapsi ei ole (tähän asti ainakaan vielä, nyt tyttö 4v ja poika 5v) kertaakaan saanut huuto-vaatimuskohtausta karkki/leluhyllyllä, kysyy joskus että saisko ja aina ei saa, joskus saa kyllä jotain extraa ja useimmiten nimenomaan kysymättä on saanut jotain pientä.



Pojan kanssa on kiva käydä shoppailemassa kahdestaan HMssä Tiimarissa jne kun on rauhallinen kaupassa ja ihastelee tuotteita mitenkään ihmeemmin käpälöimättä eikä _vaadi_ mitään koskaan vaikka ihastelisikin jotain, saattaa sanoa että toi olis hieno lippis tai saisinkohan joululahjaksi tuollaisen robotin, usein haluaa valita tytölle jotain pientä tuliaista esim hiuslenksuja ja shoppailun päätteeksi olemme usein käyneet Arnoldsilla tai jätskillä kaksin ihastelemassa löytöjämme :) Tytön kanssa tuo ei ole niin " kivaa" kun alkaa helpommin mankua pois kaupoilta :)

että meillä lapset syö äärimmäisen harvoin karkkia. Heille ei sitä osteta koskaan, mutta vanhempien nameista saattavat saada joskus. Kaupasta he eivät myöskään saa juuri koskaa mitään ylimääräistä. Eilen ostin ilmapalloja ja lehden ja kirjan, jotta viihtyisivät illan iisimmin niiden kanssa, kun olen kipeä. ap

Tai jos on pakko niin sitten niin että pienet on rattaissa, 4-vuotias voi jo kävelläkin. T: äiti ja pojat x 3

kaikki lastesi hyvät ominaisuudet ovat erinomaisen kasvatustaitosi tulosta? Entä huonot ominaisuudet? Ne on varmaan naapurin lasten vaikutusta, eikös?

Vierailija:

Mun poika (nyt jo 9v) ei ole koskaan kiukutellut kaupassa. Eikä varsinkaan karkkihyllyllä. Kasvatuksesta se on kiinni. :p