Tuleeko elämä koronan jälkeen olemaan erilaista?

Ei tätä kukaan enää muista.

Kyllä tämä tulee iloisesti unohtumaan.

Itse aloitin säästämisen ekaa kertaa elämässäni nyt koronan takia. Taitaa 500 e shoppailureissut Helsinkiin ja monien tonnien ulkomaanmatkat nyt meikäläisen osalta jäädä... en uskalla enää törsätä.

Kuka muista, että siitä ei ole aikaan kun suomalaiset pelkäsi, että syttyy sota ja ihmiset oli pakenemassa maasta?

En ole tuhlannut turhuuteen ennenkään. Huolestuttaa, että terveydenhuollosta leikataan yhä enemmän tämän seurauksena ja tulee olemaan vaikeaa kroonisen sairauden kanssa.

Aika elitististä ajatella, että kaikki ovat silmittömästi törsänneet ja nyt opitaan jotain olennaista.

Samalla lailla korona jää maailman riesaksi, kuin flunssa ja influenssa. Elämä tulee olemaan hieman erilaista.

Nyt vallitsevat poikkeusolot eivät ole vielä muuttaneet omaa elämääni mitenkään. Nähtäväksi jää, muuttuuko elämä myöhemmin, mutta luultavasti ei kovinkaan paljon, paitsi ellei yhteiskunta luhistu totaalisesti.

Kyllä tulee maailma muuttumaan tämän takia ja rajusti.

No en todellakaan tule jatkamaan mitään kotona kököttämistä koronan jälkeen, vaan jatkan elämistä sata lasissa heti kun koronaepidemia ja koronapandemia ovat ohi. Lähden heti ekana iltana siitä vetämään kunnolla kaljaa ja soitan mm. Matti Nykäsen "Elämä on laiffii" ja Cheekin "Bensaa sataa" -kappaleita. Ja huudan jälkimmäisen kappaleen sanoin "TÄNÄÄN ON BILEET, KAIKKI SILEEKS!"

Kököttäkää te muut kotonanne vaikka loppuelämä, minä nautin elämästä taas heti kun se on mahdollista! Tälläkin hetkellä ajatuksissa on, että milloin se vapauden hetki koittaa ja eletään vain sitä odottaen, ihan samalla tavalla kuin moni työhönsä veetuuntunut työntekijä tai koulukäyntiin veetuuntunut lapsi elää arkielämäänsä sitä kesäloman alkua odottaen.

Minimalistit taas vauhdissa peukutuksista päätellen. Mikä ihmeen minimalismin ja kurjuuden palvonta tässä maassa oikein nykyään on valloillaan? Että kukaan ei saisi koskaan nauttia mistään? Enkä nyt puhu koronan aiheuttamasta poikkeustilasta vaan siitä, kun yhteiskunta on ollut ja on sitten jatkossakin taas normaalitilassa. No, se tulee kyllä karmaisevalla tavalla mielenterveystilastoissa näkymään, jos ihmiset eivät osaa enää nauttia elämästä. Ne on olleet kyllä sen verran synkkiä jo ennen koronaakin, ettei niiden passaisi enää yhtään synkemmiksi mennä.

Nytkin me tehdään pizzaa kotona ja avataan prosecco pullo. En todellakaan rupea kuolemaa odottamaan.

Oma elämä ollut erakkomaista ja vaatimatonta jo vuosia. Kieltämättä joskus on tylsääkin, mutta elämäni ei muutu mitenkään tulevaisuudessa mutta tulen nauttimaan kun saan taas mennä ilman ahdistusta ruokakauppaan jne.

Kyllä, tämmöiset suursulut tulevat yleistymään kun harjoitellaan säännöllisin väliajoin oikean katastrofin varalle. Tänä vuonna katsottiin miten ihmiset sulkeutuvat koteihinsa. Vaatii vielä pari harjoittelukierrosta, mutta eköhän jo parissa kymmenessä vuodessä päästä harjoittelee bunkkereihin sulkeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Oma elämä ollut erakkomaista ja vaatimatonta jo vuosia. Kieltämättä joskus on tylsääkin, mutta elämäni ei muutu mitenkään tulevaisuudessa mutta tulen nauttimaan kun saan taas mennä ilman ahdistusta ruokakauppaan jne.

Minä taas nautin kaupassa käymisestä nyt huomattavasti enemmän kuin ennen. Olen aina ollut pöpöjen kannalta varovainen, niin nyt on kiva kun muutkin osaa varoa. :))

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan tule jatkamaan mitään kotona kököttämistä koronan jälkeen, vaan jatkan elämistä sata lasissa heti kun koronaepidemia ja koronapandemia ovat ohi. Lähden heti ekana iltana siitä vetämään kunnolla kaljaa ja soitan mm. Matti Nykäsen "Elämä on laiffii" ja Cheekin "Bensaa sataa" -kappaleita. Ja huudan jälkimmäisen kappaleen sanoin "TÄNÄÄN ON BILEET, KAIKKI SILEEKS!"

Kököttäkää te muut kotonanne vaikka loppuelämä, minä nautin elämästä taas heti kun se on mahdollista! Tälläkin hetkellä ajatuksissa on, että milloin se vapauden hetki koittaa ja eletään vain sitä odottaen, ihan samalla tavalla kuin moni työhönsä veetuuntunut työntekijä tai koulukäyntiin veetuuntunut lapsi elää arkielämäänsä sitä kesäloman alkua odottaen.

Kuvottava apina. Karmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muista, että siitä ei ole aikaan kun suomalaiset pelkäsi, että syttyy sota ja ihmiset oli pakenemassa maasta?

Ai koska muka?

Vierailija kirjoitti:

Samalla lailla korona jää maailman riesaksi, kuin flunssa ja influenssa. Elämä tulee olemaan hieman erilaista.

Eihän SARS:kaan ole jäänyt kovin suureksi riesaksi.

Sekin oli korona-virus.

Mutta ap:n kysymykseen, mielenkiintoinen kysymys.

Repiikö hajalle globalisoituneen maailman, ainakin ne, joilla on mahdollisuus, pyrkivät omavaraisuuteenbja riippumattomuuteen, USA ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan tule jatkamaan mitään kotona kököttämistä koronan jälkeen, vaan jatkan elämistä sata lasissa heti kun koronaepidemia ja koronapandemia ovat ohi. Lähden heti ekana iltana siitä vetämään kunnolla kaljaa ja soitan mm. Matti Nykäsen "Elämä on laiffii" ja Cheekin "Bensaa sataa" -kappaleita. Ja huudan jälkimmäisen kappaleen sanoin "TÄNÄÄN ON BILEET, KAIKKI SILEEKS!"

Kököttäkää te muut kotonanne vaikka loppuelämä, minä nautin elämästä taas heti kun se on mahdollista! Tälläkin hetkellä ajatuksissa on, että milloin se vapauden hetki koittaa ja eletään vain sitä odottaen, ihan samalla tavalla kuin moni työhönsä veetuuntunut työntekijä tai koulukäyntiin veetuuntunut lapsi elää arkielämäänsä sitä kesäloman alkua odottaen.

Kuvottava apina. Karmaa.

Kerrotko, millä tavalla tuo on kuvottavaa? Milloin juhlimisesta tai haavelemisesta on tullut kuvottavaa?

Kyllä minä ymmärrän, että tällaisina aikoina pitää toimia terveys edellä ja yhteiskunnan hyväksi, mutta minusta ennemminkin se on kuvottavaa, kun osa ihmisistä katsoo, että heillä on oikeus jo puuttua ihmisten ajatusmaailmaan ja tulevaisuuden haaveisiinkin. Että kun nyt joutuu kaikkea rajoittamaan, niin KOSKAAN ei enää saisi unelmoidakaan ja haaveillakkaan mistään kivasta. Että ihmisten pitäisi kaikkien tulevaisuuden suunnitelmien ja haaveiden siirtämisen sijaan unohtaa ne loppuelämäksi, kun niitä voidaan alkaa toteuttamaan taas sitten, kun ajat sen sallivat. Että koko loppuelämäksi pitäisi lukittautua kotiinsa, syödä purkkiruokaa, tuijotella seiniä ja voivotella, kuinka kaikki on kaikessa niin kurjaa ja kuinka maailma on kaikessa paha paikka. Ja sama toistaa aina vaan päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen.

Maailman nyt on vaan pyörittävä ja elämässä mentävä eteenpäin jatkossakin. Tuskinpa kovinkaan moni kuolleista, ovat he sitten kuolleet mihin tahansa, sitä haluavat, että tänne jääneet ihmiset unohtavat kokonaan oman elämänsä, unelmansa ja haaveensa ja surkuttelevat vain kaikkea ja kaiken aikaa.