Mikä määrä raivoamista on normaalia 8-vuotiaalta?
Meidän poika, 8-vuotias, on aina ollut lyhyt pinnainen ja hermostunut helposti.
Mutta nyt alkaa jo huolettamaan kun asia ei iän lisääntyessäkään helpotu. Koulussa ei kuulema mitään ongelmia asian kanssa, keskittyy, kuuntelee ja käyttäytyy hienosti. Siellä ei ole lyhyt pinna. Kotona sitten ihan jotain muuta, näkyy myös jos on vieraita käymässä yms. tilanteissa.
Lapsella on todettu 3 vuotiaana kielenkehityksen erityisvaikeus, vain puheentuottamisen kohdalla, ei ymmärryksen, Si-häiriö, ja motoriikan takia tarvinnut jo pari vuotta toimintaterapiaa. Isällään todettu epävakaa persoonallisuushäiriö, jos sillä on tässä asiassa väliä. Itse olen kauhulla miettinyt, onko pojalla kehittymässä samaa.
Liittyvätkö herkästi tulevat raivokohtaukset todettuihin diagnooseihin vai onko takana vielä muutakin? Alamme olla neuvottomia asian suhteen. Kokemuksia?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan koulussa jotenkin paha olla? Kiusaamista?
Käyttäytyy siellä päivän hyvin mutta kotona purkaa kaiken pahan olon?
Lapsi on siis käyttäytynyt noin jo ihan pienestä asti...
Liikuntaa, selkeät rajat, terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin, ulkoilua, hyvät yöunet... lapsi jolla on selkeät rajat ja perustapeista huolehditaan voi hyvin. Rähjääminen myös opitaan vanhemmilta. Esimerkkinä oltava. Jos ei vanhemmat jaksa, ei jaksa lapsikaan. Lasten ehdoilla!
6-7 metriä on vielä ihan ok määrä.
Vierailija kirjoitti:
6-7 metriä on vielä ihan ok määrä.
?
Meillä on normaalia sellainen 12 litraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-7 metriä on vielä ihan ok määrä.
?
Raivoamisen määrää kysyttiin ja vastaus on ihan asiallinen. Meidän perheessä määrä on 4,5 metriä
Epävakaa persoonallisuushäiriö kehittyy lähinnä henkisestä ja/tai fyysisestä kaltoinkohtelusta. Se ei ole perinnöllinen itsessään, mutta toki alttius persoonallisuushäiriöiden syntymiselle voi jossain määrin olla perinnöllinen.
Varsinaiseen kysymykseen en osaa kauheasti sanoa muuta kuin, että on hyvä, jos koulussa käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti. Se voi kieliä osittain ihan vain herkkyydestä, lapsi tsemppaa hirveästi koulussa, kasaa kaiken itseensä ja kaikki purkautuu sitten kotona. Luulisin tuon SI-häiriön on suurin syy raivokohtauksiin, mutta kuten sanottu, lapsista minulla ei juurikaan ole kokemusta.
Miksi olet lisääntynyt tuollaisen häiriön omaavan miehen kanssa? Sitä niittää mitä kylvää
Jos hän on huomannut, että sinä annat periksi, kun hän vähän rähjää, niin toki hän sen tekee, aina kun haluaa saada tahtonsa läpi. Opettajaan ei sellaiset rähjäämiset toimi, joten koulussa ei ole mitään syytä rähjätä.
Eli EI on EI ja KYLLÄ on KYLLÄ, vaikka viikon huutaisi vastaan. Siitä se lähtee.
Kuinka isän persoonallisuushäiriö ilmenee lapselle? Oma puolisoni, jolla tuo sama diagnoosi on, saa itse pahoja huutokohtauksia. Huutoraivoaa siis eikä osaa riidellä huutamatta. Meillä ei ole lapsia, mutta voisin kuvitella että jos olisi, niin olisivat oppineet ilmaisemaan suuttumuksen juurikin raivokohtauksina.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet lisääntynyt tuollaisen häiriön omaavan miehen kanssa? Sitä niittää mitä kylvää
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei kyllä ole mikään kauhea häiriö. Se ilmenee lähinnä sellaisena, että mielialat vaihtelevat paljon ja suurilla syvyyksillä. Masennusta ja ahdistusta on myös useimmilla. Siitä kärsivien on vaikea luottaa ihmisiin, mutta jos oppii johonkin luottamaan niin on melko tavallinen ihminen.
Vaikea persoonallisuushäiriö siitä kärsivälle itselleen, mutta perhe ei siitä juurikaan joudu kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet lisääntynyt tuollaisen häiriön omaavan miehen kanssa? Sitä niittää mitä kylvää
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei kyllä ole mikään kauhea häiriö. Se ilmenee lähinnä sellaisena, että mielialat vaihtelevat paljon ja suurilla syvyyksillä. Masennusta ja ahdistusta on myös useimmilla. Siitä kärsivien on vaikea luottaa ihmisiin, mutta jos oppii johonkin luottamaan niin on melko tavallinen ihminen.
Vaikea persoonallisuushäiriö siitä kärsivälle itselleen, mutta perhe ei siitä juurikaan joudu kärsimään.
Riippuu oireiden vakavuudesta, voi olla todella raskas koko perheelle ja näillä häiriöillä on joissain määrin tapana periytyä. Koulupsykologi on käytettävissä ainakin vielä toistaiseksi myös koronan aikana ja häneen voisi ottaa yhteyttä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet lisääntynyt tuollaisen häiriön omaavan miehen kanssa? Sitä niittää mitä kylvää
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei kyllä ole mikään kauhea häiriö. Se ilmenee lähinnä sellaisena, että mielialat vaihtelevat paljon ja suurilla syvyyksillä. Masennusta ja ahdistusta on myös useimmilla. Siitä kärsivien on vaikea luottaa ihmisiin, mutta jos oppii johonkin luottamaan niin on melko tavallinen ihminen.
Vaikea persoonallisuushäiriö siitä kärsivälle itselleen, mutta perhe ei siitä juurikaan joudu kärsimään.
No en nyt menisi kyllä sanomaan että perhe ei joudu siitä juurikaan kärsimään, kyllä meillä ainakin kärsii muukin perhe kun mies saa raivo kohtauksia, eikä osaa juurikin tuota rauhallisena riitelyä. Ja tuntee tunteitaan niiiiiiiiin laidasta laitaan.
SLI ja muonimuotoinen kehityhäiriö meidän lapsella.
Raivoamista päivittäin, kun vanhemmat päättävät jostain perusasiasta esim. Iltspesu, läksyjenteko, muu kuin lempiruuan syöminen. Samoin jos verensokeri alhaalla tai on mennyt myöhään nukkumaan. Lapsi ei haluaisi tehdä kuin samoja perusasioita päivästä toiseen koulu, koti, kaverit, kirjasto. Kyläily, synttärit, reissut, terapia - nämä on menty vuosia vastentahtoisesti ja hirveän huudon kera.
Koulussa on hiljainen ja kiltti.
Kuinka usein niitä raivareita tulee? Päivittäin/viikoittain/monta kertaa päivässä? Kauanko ne kestää?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein niitä raivareita tulee? Päivittäin/viikoittain/monta kertaa päivässä? Kauanko ne kestää?
Monta kertaa päivässä, raivo nollasta sataan nopeasti ja kestää parista minuutista puoleen tuntiin.... Välillä leimahtaa helposti uudestaan.
Jos raivoaisi kotona ja koulussa kyse voisi olla persoonallisuushäiriön piirteistä.
Nyt vaikuttaa siltä että tsemppaa koulussa ja purkaa kotona. Epäilisin ennemmin esimerkiksi ADHD/ADD-tyyppistä, ja samaa myös isälle: aiheuttaa räjähtelyä ja on perinnöllistä.
Up. Lähipiirissä samanlaista oireilua. Raivarit kestää joskus yli tunninkin. Koulussa ei ole ongelmia.
Olisikohan koulussa jotenkin paha olla? Kiusaamista?
Käyttäytyy siellä päivän hyvin mutta kotona purkaa kaiken pahan olon?