Aiotko kostaa Koronan luonnolle?

Frank vilkaisi ikkunaan, äsken neljäsosan yläreunasta liekehtinyt tulipallo oli selvästi suurempi, se täytti melkein puolet ikkunasta.
Frank tiesi ettei jylinää voinut kuulla, sen oli oppinut jo peruskoulussa kun Asteroidi oli vielä kaukana- silloin tiedemiehet vielä uskoivat että planneetan toinen puoli voi säästyä ja ydinaseita lähetettii kiertoradalle ihmisten laulaessa. Nyt asiat olivat toisin ja Frankilla oli krapula, kaikki oli lopulta tapahtuut niin nopeasti, ensin tuo uutinen että aurinkunnan energia oli valjastettu ja toiseksi ettei sillä tule olemaann vaikutusta "aukkoonn" ja kolmanneksi että se energia taivuttaa aika-avaruutta ja ainoa pakokeino onn ajassa, ei paikassa.
Frank oli juuri ostanut uuden menopelinn ja aloittanut uudessa työpaikassa, elämä oli mukavaa mutta se oli sivuseikka. Frank joi eikä siksi piitannut ja nyt tuo liimanuljaska huutaa ottamaan lappusen kattilasta ja hyppäämään aikasyöveriin.
No enkä ota, Frank tiuskaisi ja vilkaisi ikkunaan, keltainen loimu peitti auringon
-ota, ota, mä meen virkaili huusi ja hyppäsi suppiloon, lattialla pyöri papereita ja Frank ei nähnyt yhtään ihmistä, joku koira nnappasi lattialta paperinpalan ja imeytyi suppiloon, kadulta kuului hysteeristä naurua.
Mikä juttu tämä nyt sitten on, aikahyppy pelastautuminen. Lappuja oli jaettu jo pitkään, arvonnoin, kilpailuin ja palkkioksi erityiosistä teosoista mutta enimmäksee hyppy arvottiin. Nyt lappuja oli kulhollinen, nimiä hehkui punaisissa rannekkeissa, Kleopatra, Kivikautinen kalastaja, Hitler, Lewis Hamilton, Frank tiesi että tämä olisi tärkeää myutta hän oli nykyhetken mies, ei mikään historiaa tonkiva fossiili. Tuurilla, pakko mennä tuurilla, nnyt jyrinän oikeasti kuuli. Frank nappasi lapu, katson vasta suppilossa hän mietti