Koetko itsesi yksinäiseksi juuri nyt?
Koska olosuhteet ovat nyt mitä ne ovat ja ihmiset viettävät aikaa kotona sosiaalisesti eristäytyneinäkhotetaan ihmisiä nauttimaan siitä jos kokee tai tuntee itsensä yksinäiseksi ja kääntämään tunteen henkisesti palauttavaksi voimavaraksi sen sijaam että ruikuttaa ja rypee itsesäälissä. Se miten se tehdään on jokaisen kuitenkin itse löydettävä.
Kommentit (22)
En. Vihdoin on tilaa olla. Ihmiset pitävät kaupassa sellaista väliä mitä olen aina halunnut heidän pitävän. Ei ole ruuhkia aamulla tai iltapäivällä autolla ajaessa. Ihmiset joko nöyrtyvät ihanteellisesti silmissä tai polttavat itsensä omalla paskallaan loppuun. Parhaat yksilöt jaksavat roikkua menossa mukana, keskiverrot pelaavat allekirjoittaneen pussiin koska paniikki. En siis käytä ketään hyväkseni vaan olen vain tänä aikana entistä tärkeämpi. Koronassa on paljon hyviä puolia. Se näyttää, kuka on oikeasti kuka. Miksi siitä tulisi yksinäinen olo? Paljon yksinäisempää oli ennen tätä siitä humpuukimaailman vellonnassa.
En. En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi.
Sellaiset jotka kaipaa ja tarvitsee kokoajan muita ihmisiä on mielestäni epäsosiaalisia idiootteja. Viihdyn mieluummin yksikseni.
Perheen kanssa tässä normiarjessakin ollaan, joten en.
En. Meillä on miehen kanssa ihanaa kahdestaan.
Kyllä yksinäisyys korostuu tällaisena aikana. Varsinkin jos/kun jään pois töistä, voi tulla aika hiljaista kotona. Olen introvertti, mutta kaipaan silti ihmisten seuraa. Viihdyn yksinkin ja teen asioita yksin, mutta tämä tilanne on niin erilainen. Luulisin, että monilla yksinäisillä kriisitilanne pahentaa yksinäisyyden tunnetta.
En, puute on ihan jostain muusta.
On tähän ikisinkkuuteen jo totuttu. Töissä on onneksi kivaa.
En. Elämäni ei ole muúttunut mitenkään toistaiseksi. Vain lapset ovat enemmän kotona nyt.
En Samalla tavoin olen iltaani viettänyt kuin monena muunakin perjantai ehtoona tai yleensä iltaisin itsekseni. Pitäsikö nyt sitten osata aatella, että olisi paljon enempi kohtalon tovereita, kun "yöelämäään" lähtö taitanee jäädä useammalta muultakin väliin nyt, eikä vain minulta.
Kaipaan yhtä tiettyä henkilöä, mutta muuten on ihan mukava olla yksin.
En. Nyt on syy sille, miksi ei pidä nähdä muita ihmisiä.
Normaalissa arjessa koen itseni yksinäiseksi, koska kukaan ei juuri koskaan ehdi/viitsi/tahdo nähdä. Aina kaikki muu menee ystävien tapaamisen edelle.
Kyllä koen. Asun yksin, ja vaikka olen nyt jatkuvasti puhelimitse yhteydessä läheisiini, ei se korvaa tapaamista kasvotusten. Edes työkavereita en näe, kun olen etätyössä.
Hiukan. Miehen kanssa riitaa. Alkaa vissiin tää tiivis yhdessäolo vituttaa.
Tää eristäytyminen ei ole muuttanut elämääni mitenkään. Ja tää tekee myös kyllä hyvää teille muillekkin.
Olen aina ollut yksin ja yksinäinen. Se on elämäni tarina.
En just nyt.
Vaikka olenkin yksin.