Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei arvosta :/
25.03.2020 |
Haluaisin jakaa kokemuksia tästä aiheesta. Anoppi ei arvosta, haluaisi tietysti vain parasta ainokaiselle pojalleen. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia: hän on uranainen ja yrittäjä, raha ja status tärkeitä. pomottaa usein (huomaamattaan) muita ihmisiä, töksäyttelee ja arvostelee. Kunnioitan hänen menestystään ja kovaa työmoraalia, itsekuria ym. Mutta vaikea tulla toimeen kun elämänasenne ja arvot eivät ollenkaan kohtaa ja saan koko ajan olla kieli keskellä suuta ja kestää piilokuittailua.. Olen itse alalla, jossa keskiössä ovat ihmissuhteet ja tunteet. Olen humanistien lapsi ja saanut jo äidinmaidossa pehmeämmät arvot. Arvostan itse ystävällisyyttä, läheisyyttä ja perhe-elämää enemmän kuin uraa tai rahaa. Olen pehmeä häneen verrattuna, en uskalla sanoa vastaan oikein mihinkään, tai edes jaksa, kun töissä päivittäin joutuu vääntämään vaikeita asioita. Osaan suhteessa muihin ihmisiin pitää omat rajani, mutta hänen kanssaan ajattelen jotenkin että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa enkä saa suustani auki. Olen tottunut siihen että kaikkien mielipidettänkysytään ja toisten panosta arvostetaan eikä mitätöidä. ja apua saa pyytää aina, se ei ole heikkoutta. Ymmärrätte varmaan pointin.
Tulen toimeen ja pystyn elättämään perheemme, mutta tuntuu koko ajan etten ole tarpeeksi hyvä. Anoppi on vähätellyt avoimesti ammattiani, ja kertoo miten minun / meidän tulisi elää ihan siivoamisesta tai ruokavaliosta alkaen. Kyselee raha-asioista (emme pyydä rahaa ). Edes oma äitini ei kommentoi näitä asioita, ei sen jälkeen kun muuton kotoa. Meillä ei ole elämänhallinnastaan ongelmia (siinä tilanteessa ymmärtäisin kommentit). Nipotanko turhasta, onko muilla samanlaista? Olisi kiva tavata häntä enemmänkin mutta en jaksaisi sitä että minulle (aikuiselle naiselle) kerrotaan miten pyykit kuuluu viikata. Pelkään että tämä menee pahemmaksi ajan myötä, mutta en ole hyvä vetämään rajoja. Tilanne on itselleni uusi eli aiemmissa suhteissa ei ole ollut näin. Erikoista on että mieheni osaa kyllä vetää rajat, ei ole kyse ns. tossukkamiehestä joka päästäisi äitinsä päsmäröimään.
Kommentit (8)
Koska se anoppi aloitti tuon, ennen vai jälkeen häiden?
Oman anoppini aikana en ole koskaan viikannut pyykkejä, joten miksi sinä niin teet? Uranaista tuskin kiinnostaa se, moneenko laskokseen poikansa paidan taittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nipotat turhasta, yrität tietoisesti tai tiedostamatta rakentaa väliinne vastakkainasettelua.
Saatat ollat myös ylianalysoiva mielensäpahoittaja. Monta kertaa kuulet piikkeja kuittailuja siellä missä niitä ei ole, ihan vain halusta kuulla niitä.
Kerrot ettei miehesi päästä äitiään päsmäröimään. Miksi sitten kuitenkin tilanne on tuo?
Jos mies on valinnut sinut se riittää, jätä anopin miellyttäminen. Älä tapaa arvostelevaa ja ilkeää anoppia ollenkaan. Älä vastaa uteluihin tai puheluihin, se satuttaa sinua pitkällä tähtäimellä ja saa rajat unohtumaan jos lähdet siihen. Poika hoitaa äitinsä kanssa keskustelun. Ota rajat ensisijaiseksi priositeetiksi. Et voi olla ystävällinen kaikille, ei se toinenkaan ole, vaikka luonnollisesti haluat olla kaikille ystävällinen. Eli etäisyys riittävä tai kontaktin katkaiseminen sanattomasti, nyt sitä on hyvä harjoitella.
Sinulla on jo työtä ja tekemistä paljon sekä omat vanhemmat, ylimääräinen henkilö joka lyttää, vie vaan voimasi turhaan. Ei ole todella väliä enää, mitä hän ajattelee, täysin tuntematon vaikka on miehesi äiti. Sukuloidessa voit vastata jotain ympäripyöreää tai jättää juhlat väliin, eikä lastesi ole pakko mennä anoppilaan. Sinun hyvinvointisi on tärkein sekä lasten. -Jos miehesi eroaa sinusta niin että anoppi olisi "vaikuttanut", silloin se olisi edelleen miehen ongelma, eivät kaikki kuuntele sellaista äidiltään. Arvosta itseäsi ja aina tulee uusia mahdollisuuksia
Relaa. Ei anopin kanssa niin paljon tarvitse olla. Hymyile, nyökkäilet ja se siitä.
Ei siitä tarvitse tehdä erityistä draamaa. Tietenkin olette erilaisia ihmisiä!
Mutta tää olikin varmaan taas yks niistä anoppiprovoista. Provoilija on kyllästynyt vouhkaamaan koronasta ja palasi lempiaiheeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: varmaan viimeistään kolmannella tapaamiskerralla. Outoa tässä on se, että välissä olemme olleet läheisempiä, nyt välit viilentyneet enkä keksi syytä siihen.
Viikkaus oli tässä esimerkki, viikkaan että mahtuvat pieniin kaappeihin ja löydän nopeasti vaatteet. Yhtä lailla kommentoi ruokaa, siivousta, vaatteita(!)
3: pitää kyllä paikkansa, olen herkkä, ja todellakin ylianalysoiva, vähän tietysti helpottanut iän ja elämänkokemuksen myötä :D monesti toivoisin että olisin enemmän insinöörityyppiä enkä vatvoisi lillukanvarsia.. voi olla että paisutelen tätä vastakkainasettelua päässäni. Hänkin on varmasti huomannut erilaisuutemme, ja jopa mies on vaikka hän ei yleensä huomaa tällaisia asioita. Ei haittaisi edes minuun kohdistuvana mutta pelkään myös tulevien lapsien takia, en halua että heitä kasvatetaan tähän kovaan muottiin ja että minulle kerrotaan joka käänteessä miten lapsista huolehditaan.
Ap
4: mies ei siis itse ota kuuleviin korviinsa näitä äitinsä huomautuksia, välillä käskee äitiä lopettamaan. Luulen että äiti siirtää minuun ne huomautukset, koska poika on kovempi luu :) yleensä tätä tapahtuu kun puhumme puhelimessa kahden. Jos mies on paikall niin sanoo vastaan tai sitten ei huomaa, on tietysti tottunut vuosien saatossa. Toisaalta hän on sanonut minulle, että minun pitäisi sanoa rohkeasti vastaan.
Myy anoppi kamelikuskille.