Lapsiperheet laitetaan nyt koville, mutta se ei kiinnosta ketään
Onko täällä muita lapsiperheellisiä jotka miettii, että kun tämä on ohi, näkee miten vähän meistä todella välitettiin?
Yhtäkkiä meidät on määrätty hoitamaan päiväkoti-ikäiset lapset kotona, ja katsomaan että kouluikäiset lapset oppii kotona kaiken sen, mitä lukujärjestys tältä keväältä vaatii. Yhtäkkiä on taas tehtävä viisi ateriaa per päivä (kuten loma-aikana), ja se maksaa. Jotkut joutuvat vieläpä maksamaan päiväkotimaksuja, jos heidän yksityinen päiväkoti ei annakaan yhtään helpotusta.
Harrastuksista on maksettu, mutta rahalle ei saakaan yhtäkkiä vastinetta. Ja äkkiä ainoa paikka johon lasten kanssa voi mennä, on luonto. Ja luontoa yhtään väheksymättä, äkillinen muutos arjessa ON stressaavaa.
Osalla meistä on katkolla esim. fysioterapia, tai joillain ihan psykoterapia. Ja moni muu asia. Ja sitten on me, joilla ei yhtäkkiä ole yhtään ihmiskontaktia oman perheen lisäksi. Läheiset ei soita kuulumisia, muita kuin omiaan. Kukaan ei tsemppaa, kukaan ei välitä. Korkeintaan saa kuulla, että itse olet lapsesi tehnyt.
Puhumattakaan nyt lomautuksille tai työttömyyskassaan joutuvista. Kuka välittää heidän jaksamisestaan? Koko arki on ainakin minulla ollut aina yksin kannettavana, mutta nyt vasta yksinäiseltä tuntuukin. Koko ajan on puhe, että suojelkaa vanhuksia ja riskiryhmäläisiä ja tukekaa pienyrittäjiä. Kysyn vain, että millä rahalla? Millä voimilla minä menen kysymään naapurin mummolta että tarviiko hän apua, kun minua ei tässä arjessa auta kukaan?
Kommentit (89)
Justiinsa juu. Kukaan muu kuin lapsiperheelliset ei joudu koville?
Joo, tää korona kehitettiin ihan teitä lapsiperheitä ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Ei tämä ole sotaan verrattavissa oleva tilanne. Mutta varmaan hyvin. Silloin olisi eri vaarat, mutta sentään sosiaalinen kanssakäyminen ei olisi kiellettyä. Ja moni voisi kokea olevansa hyödyllinen, toisin kuin nyt, jolloin pidetään pelkkänä paarialuokkana (itse olen kotiäiti vaikka se ei unelmani ollutkaan koskaan. Aina ei voi voittaa).
Itsekkyys on kyllä pahinta. Kyllä tässä joutuu nyt kaikki joustamaan, on lapsia tai ei. Nyt kun on totuttu liian hyvään ja kaikki ollut itsestäänselvyyttä, niin hirveää valitusta. Yritetään nyt päästä yli itsesäälissä vellomisesta ja mietitään miten hyvin meillä vielä ainakin tässä hetkessä asiat lopulta on. Mitäs jos nämä ovat viimeisiä aikoja rakkaidemme kanssa, löytyiskö sitä kautta enemmän kiitollisuutta? Tässä suojellaan lopulta meitä kaikkia, ihan sitä sinunkin perhettäsi. Oliko sodan aikana ihmisillä helppoa? Ei varmasti, mutta sisukkaasti kuitenkin yrittivät.
Voi luoja tätä naisten ruikutusta. HÄVETKÄÄ!
Voivoi pikku äityliä, pitääkö tulla pitelemään kädestä? Aina te uhriudutte, vaikka teitä tuetaan yhteiskunnan taholta eniten sekä rahallisesti että sosiaalisesti.
Tämän jälkeen aion kyllä tuoda lapseni kaikkialle: hienoihin ravintoilin, teatteriin, tapahtumiin. Kuljetaan julkisilla silloin kuin huvittaa, vallataan uimahallit ja kuntoilupaikat, hiihtoladut ja ihan kaikki.
Ollaan kaupassa koko perhe, varataan kaksi hotellihuonetta per perhe, ja lennetään Maderaille ja Kanarialle ja kaikkialle mihin lystätään. Ihan koska meilläkin on tämän jälkeen oikeus kokea ja elää kuten muillakin.
Ja vauvojen äitejä kehotan imettämään missä jaluatte ja liikkumaan missä haluatte. Tämä maa on myös meidän.
Oma perhe on parasta maailmassa ja koko elämän sisältö, ei tarvitse edes ystäviä kun on mies ja lapset. Vai miten se oli?
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Varmaan tosi huonosti kuten kaikki ihmiset, jotkut jopa kuolee tai loukkaantuu tai traumatisoituu. Mutta miten se tähän liittyy? Mistään asiasta mikä ei oo yhtä paha kuin sota ei saa valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämän jälkeen aion kyllä tuoda lapseni kaikkialle: hienoihin ravintoilin, teatteriin, tapahtumiin. Kuljetaan julkisilla silloin kuin huvittaa, vallataan uimahallit ja kuntoilupaikat, hiihtoladut ja ihan kaikki.
Ollaan kaupassa koko perhe, varataan kaksi hotellihuonetta per perhe, ja lennetään Maderaille ja Kanarialle ja kaikkialle mihin lystätään. Ihan koska meilläkin on tämän jälkeen oikeus kokea ja elää kuten muillakin.
Ja vauvojen äitejä kehotan imettämään missä jaluatte ja liikkumaan missä haluatte. Tämä maa on myös meidän.
Joo, sitä kakaraasi et kyllä sitten hyviin ravintoloihin ja hotelleihin tuo tai heitän teidät itse ulos.
Olen varmaan sitten outo kun ainoa hyvä puoli tässä asiassa on se, että saan kerrankin olla lasteni kanssa. Ilman töitä, päiväkotia ja koulua.
Eli sun ongelma on, että et saa lapsia muiden hoidettavaksi ja joudut vielä ne itse ruokkimaan? Niin, todellakin, itsehän ne olet tehnyt. Tiesit kyllä, että lapsista voi joutua kantamaan vastuuta ja ne tulevat kalliiksi.
Et sinä lapsinesi ole ainoa, jolla on vaikeaa nyt. Ymmärrät mistä on kysymys, kaikki eivät. Isoäitini sairastaa varhaisvaiheen dementiaa, asuu vielä kotonaan, hoitopaikka on ollut haussa, mutta tuskin tässä tilanteessa löytyy. Mummoa ei nyt saisi käydä katsomassa (vain isä käy kun jonkun on pakko), eikä mummo ymmärrä miksi hänen luona ei tulla käymään.
Hirveetä tosiaan. Ihan itse joutuu lapsistaan huolehtimaan.
No yrittäkää nyt Jukoliste vähän skarpata. Mitä tuo valittaminen ja kitinää auttaa. Kaikki samassa hädässä ja jokainen kantaa osansa. Sinä huolehdit perheestäsi ja sillä siisti. Se on aika vähän verrattuna moniin muihin. Kitisiät ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on kyllä pahinta. Kyllä tässä joutuu nyt kaikki joustamaan, on lapsia tai ei. Nyt kun on totuttu liian hyvään ja kaikki ollut itsestäänselvyyttä, niin hirveää valitusta. Yritetään nyt päästä yli itsesäälissä vellomisesta ja mietitään miten hyvin meillä vielä ainakin tässä hetkessä asiat lopulta on. Mitäs jos nämä ovat viimeisiä aikoja rakkaidemme kanssa, löytyiskö sitä kautta enemmän kiitollisuutta? Tässä suojellaan lopulta meitä kaikkia, ihan sitä sinunkin perhettäsi. Oliko sodan aikana ihmisillä helppoa? Ei varmasti, mutta sisukkaasti kuitenkin yrittivät.
Miten niin "ihmiset on tottuneet liian hyvään"? Mistä sä tiedät täällä olevien ihmisten elämäntilanteet? Aika monella Suomessa on masennusta. Ja on monia ongelmia, esim sairauksia, läheisen kuolemaa, rahahuolia, ym. Taidat elää jossain kuplassa.
AP ei ilmeisestikään ymmärrä, miten paljon valtio tukee lapsiperheitä Suomessa noin maailmanmittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on kyllä pahinta. Kyllä tässä joutuu nyt kaikki joustamaan, on lapsia tai ei. Nyt kun on totuttu liian hyvään ja kaikki ollut itsestäänselvyyttä, niin hirveää valitusta. Yritetään nyt päästä yli itsesäälissä vellomisesta ja mietitään miten hyvin meillä vielä ainakin tässä hetkessä asiat lopulta on. Mitäs jos nämä ovat viimeisiä aikoja rakkaidemme kanssa, löytyiskö sitä kautta enemmän kiitollisuutta? Tässä suojellaan lopulta meitä kaikkia, ihan sitä sinunkin perhettäsi. Oliko sodan aikana ihmisillä helppoa? Ei varmasti, mutta sisukkaasti kuitenkin yrittivät.
Miten niin "ihmiset on tottuneet liian hyvään"? Mistä sä tiedät täällä olevien ihmisten elämäntilanteet? Aika monella Suomessa on masennusta. Ja on monia ongelmia, esim sairauksia, läheisen kuolemaa, rahahuolia, ym. Taidat elää jossain kuplassa.
Luuletko ettei muilla ole ongelmia elämässä kuin lapsiperheillä? Miksi lapsiperheille pitäisi taata elämä on joka on puhdasta tanssia ruusuilla, kun ei siitä taata meille muillekaan?
t. eri
Sittenhän riittää työmaata jälkeenpäin..lisää syrjäytyneitä yms