Meidän erityislapsi on ollut hyvin kasvatettu

Kovasti kehuttu käytöstavoistaan. Oppi vain hitaasti puhumaan - ihme kyllä, englantia oppikin sitten hyvin ja nykyään aika sujuvaa. Matikassa aina ollut hyvä. Ongelmia: hienomotoriset heikkoudet, se hidas puheekehitys, vaikeudet ymmärtää monimutkaisia suullisia ohjeita (kirjallisena ymmärtää), asioiden ilmaisun vaikeus sanallisesti - tämäkin onnistuu kirjoittamalla paremmin. Ei ole kiinnostunut muiden ihmisten seurasta ja ahdistuu kovasta metelistä sekä aistiyliherkkyyksiä. Sen tason aistihyliherkkyyksiä, että vauvana kun aisti auringon lämmittämän lattian tai takan läheisyyden, tunsi ilmeisesti kuumaa, kun konttasi vauhdilla pois.

Syy erityisyyteen todennäköisesti synnytyksessä tullut hapenpuute. Testit on tehty, ei ole kehitysvammainen, ainostaan kielellinen kehitys heikkolahjaisen tasoa.

Kun seurasin miehen siskon lapsia, monesti tuntui, että meillä on paljon helpompaa. Varsinkin murrosikä oli ongelmaton, kun lapsi oli ikäistään niin paljon lapsellisempi tavoiltaan. Siinä missä muut ikätoverit joivat kaljaa puistossa, hän teki legoista rakennelmia ja soitti soittimiaan.

Halusin vain siksi kirjoittaa tämän, kun joidenkin mielestä erityislapsi ei ole mitään muuta kuin huonosti kasvatettu. Meillä on hyvin kasvatettu, kun on paljon kehuttu. No - jos totta puhutaan, hän on luonnostaan iloinen, kohtelias (ylikohtelias) ja kiltti.