Lue keskustelun säännöt.
Ilmeisesti minun täytyy alkaa kasvattamaan äitiäni
22.03.2020 |
Äiti on aina purkanut pahaa oloaan valittamalla ja naljailemalla ilkeästi. Me muut on kuunneltu tai teeskennelty kuuntelevamme. Isä aina hillitsi häntä pahimmilta, ettei nyt mennyt ihmisiä täysin suututtamaan tai karkoittamaan.
Isä kuoli muutama vuosi sitten ja äiti osoittaa villiintymisen merkkejä. Minunko tässä nyt pitää alkaa mutsia ojentamaan? Vai haastaako hän riitaa?
Ei enää jaksaisi ottaa yhteen 88-vuotiaan kanssa. Kun ei ole mitään tapaa kertoa hänelle asiasta niin etteikö hän loukkaantuisi ja pahoittaisi mielensä.
Kommentit (3)
Tuollaiset ihmiset ovat vaikeita joiden tunnetason kehitys on jäänyt teini-ikäisen tasolle... äitini on samaa kategoriaa. Silloin kun hänellä on pahaolo tai on hyvin stressaantunut niin käyttäytyy kuin paheinen teini ja purkaa perheenjäseniin pahanolonsa haastamalla riitaa tai tiuskimalla meille. onneksi on rauhoittunut huomattavasti kuudenkympin jälkeen vaikka käytös on muuten sellaista että saa ohjeistaa ja ojentaa käyttäytymään varsinkin ihmisten ilmoilla (on vain lapsellinen eikä aina ajattele muita). Kyllähän tämä naurettavaa on kun tyttärenä saa äitiään ojentaa, ihmettelen miten olen onnistunut kasvamaan näinkin normaaliksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt etäisyyttä jo todella kauan mutta haluaisin kuitenkin tulla toimeen tämän ihmisen kanssa joka sentään on äitini. Menee vain liian vaikeaksi ja raskaaksi niellä loukkauksia joka kerta kun kommunikoidaan.
Todennäköisesti jollain kerralla joudun pyytämään äitiä, ettei hän tekisi enää niin. Sitten hän suuttuu ja pitää mykkäkoulua. Ja jonkin ajan kuluttua antaa anteeksi ja suostuu taas armollisesti kommunikoimaan kanssa.
Ei auta kuin kestää, niin kauan kuin sitä kestää.
Koita itse kasvaa aikuiseksi. Pidä vaikka etäisyyttä ellet osaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mitään ojentamista tai asioiden kertomista ei sinun kuulu tehdä.