Ja Pyh! ”1.-3.-luokkalaista ei yksinkertaisesti voi jättää yksin”

Se onkin eri juttu, jos lapsella on curling-vanhemmat...

Normaalissa tilanteessa ok, ainakin oman lapsen kohdalla, mutta tässä tilanteessa en ikinä. Kyllä meidän ekaluokkalainen ainakin reagoi tilanteeseen, vaikkei osaa kertoakaan, että joku vaivaa. Itkee hysteerisesti oudoista asioista, kuten siitä, että minun pyöränavain oli hukassa. En jättäisi pientä yksin päiväksi pohtimaan iskeekö korona häneen tai muuhun perheeseen.

Niin ja sä huolehdit itsenäisesti vielä sen koulutyösikin siihen päälle? Ai etkö? No sitähän minäkin.

Ja mites nyt ne lapset, joille ei edes jätetä sitä lappua pöydälle? Kaapista ei edes löydy sitä ruokaa että voisi itsenäisesti ottaa. Niin mutta kun SINÄ pärjäsit niin kyllä on kaikkien muidenkin lasten nyt pärjättävä!

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa tilanteessa ok, ainakin oman lapsen kohdalla, mutta tässä tilanteessa en ikinä. Kyllä meidän ekaluokkalainen ainakin reagoi tilanteeseen, vaikkei osaa kertoakaan, että joku vaivaa. Itkee hysteerisesti oudoista asioista, kuten siitä, että minun pyöränavain oli hukassa. En jättäisi pientä yksin päiväksi pohtimaan iskeekö korona häneen tai muuhun perheeseen.

Pahaan mieleen ei kuole mutta tähän virukseen voi kuolla ja silti hyvällä omallatunnolla viet hänet ryhmään jossa hän todennäköisesti tulee sen viruksen saamaan! Turha tuudittautua siihen ettei tämä olisi myös lapsille vaarallista.

Miksi te ette ymmärrä ,että tämä.on vain VÄLIAIKAISTA !

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sä huolehdit itsenäisesti vielä sen koulutyösikin siihen päälle? Ai etkö? No sitähän minäkin.

Ja mites nyt ne lapset, joille ei edes jätetä sitä lappua pöydälle? Kaapista ei edes löydy sitä ruokaa että voisi itsenäisesti ottaa. Niin mutta kun SINÄ pärjäsit niin kyllä on kaikkien muidenkin lasten nyt pärjättävä!

Kyllä, hoidin koulutyöni ihan itse. Kouluttauduin pitkälle lopulta, mitä äitini ei ollut tehnyt. Rahaa ei ollut liikaa käytettävissä. Luulen, että köyhempiä olimme kuin nykyiset köyhät. Normisti kaapissa on jotakin hankittuna, jos yksin ollaan. Muutoin se on jo lastensuojelun paikka. Ei koulu ole päivähoito-ja ruokintalaitos. Nykyisin kaikki pitäisi saada valmiiksi. Ihan valmiiksi. Enkä ollut ainoa laatuani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa tilanteessa ok, ainakin oman lapsen kohdalla, mutta tässä tilanteessa en ikinä. Kyllä meidän ekaluokkalainen ainakin reagoi tilanteeseen, vaikkei osaa kertoakaan, että joku vaivaa. Itkee hysteerisesti oudoista asioista, kuten siitä, että minun pyöränavain oli hukassa. En jättäisi pientä yksin päiväksi pohtimaan iskeekö korona häneen tai muuhun perheeseen.

Pahaan mieleen ei kuole mutta tähän virukseen voi kuolla ja silti hyvällä omallatunnolla viet hänet ryhmään jossa hän todennäköisesti tulee sen viruksen saamaan! Turha tuudittautua siihen ettei tämä olisi myös lapsille vaarallista.

Miksi te ette ymmärrä ,että tämä.on vain VÄLIAIKAISTA !

Sanoin, etten jättäisi lasta yksin, ei se kouluunkaan mene. Jäin töistä palkattomalle vapaalle. Ymmärrän hyvin, että tämä on väliaikaista.

1-3 luokkalaiset ovat vaiheessa missä luodaan pohjaa tuleville opinnoille. Heidän tulevaisuuttaan ei tule vaarantaa vain riskiryhmiä uhkaavan kuolleisuus piikin vuoksi. Noilla lapsilla on kyse pohjan rakentamisesta tulevaisuudelle. Se ylittää tärkeysjärjestyksessä koronan tuomat riskit. Kuten sanottua solidaarisuudella on rajansa ja joskus hinta on liian kallis.

Saahan lain mukaan sairastunutta lastakin jäädä kotiin hoitamaan aina siihen asti, että lapsi täyttää 10. Ilmeisesti 1.-3.-luokkalaiset katsotaan niin pieniksi, että he eivät voi olla yksin kotoa edes terveinä koko päivää.

Minäkin olin lapsena ”yksin”. Oikeasti olin kavereiden kanssa. Nyt niiden lasten pitäisi nököttää kotona ihan oikeasti yksin näkemättä ketään. Mielestäni aivan hirveä vaatimus noin pienelle.

Vierailija kirjoitti:

Saahan lain mukaan sairastunutta lastakin jäädä kotiin hoitamaan aina siihen asti, että lapsi täyttää 10. Ilmeisesti 1.-3.-luokkalaiset katsotaan niin pieniksi, että he eivät voi olla yksin kotoa edes terveinä koko päivää.

Sairaana yksin olo on ihan eri asia.

Minun käy sääliksi apn kaltaisia sukupolvia, joiden lapsuudessa on vaadittu itsenäistymistä liian vrhain. Kirjoituksessa korostuu se, että kaikki oikeasti kurjat jutut pitää kullata aikuisena, jotta se tuntuisi oikeutetulta. Onneksi tänä päivänä ei enää tällaista arvosteta. Puhumattakaan, että nyt ei ole kyse normikouluajasta, vaan poikkeustilasta. Ei pieniltä koululaisilta voida odottaa etäopiskelutaitoja ja selviämistä, kun aikuisiakin pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

1-3 luokkalaiset ovat vaiheessa missä luodaan pohjaa tuleville opinnoille. Heidän tulevaisuuttaan ei tule vaarantaa vain riskiryhmiä uhkaavan kuolleisuus piikin vuoksi. Noilla lapsilla on kyse pohjan rakentamisesta tulevaisuudelle. Se ylittää tärkeysjärjestyksessä koronan tuomat riskit. Kuten sanottua solidaarisuudella on rajansa ja joskus hinta on liian kallis.

80-luvulla opettajat olivat kuukauden lakossa. Me 1-3 luokkalaiset oltiin ihan keskenämme, hilluttiin avaimet kaulassa kallioilla ja pihoilla. Ei ollut Wilmaa, ei kännyköitä, ei etäopetusta.  Opin paistamaan jauhelihapihvejä kaverin kotona tuolloin. Äiti teki voileipiä jääkaappiin ja neuvoi, miten ruokaa lämmitetään paistinpannulla (ei ollut mikroaaltouuneja vielä silloin). Opin myöskin kuumentamaan pakastetun pinaattikeiton kattilassa tuolloin.

Kukaan tuntemani ei syrjäytynyt noiden neljän viikon kouluttomuuden vuoksi., moni muistaa sen ihan parhaana aikana lapsuudesta. Se oli jännää ja se oli hauskaa.  Me oltiin omassa koulussani aika poikkeuksellinen porukka, kun mentiin melkein koko jengi ala-asteen ekalta ylioppilaiksi yhdessä. Meistä tuli ihan kunnollisia ihmisiä: lääkäreitä, lakimiehiä, duunareita, hoitajia, "projektipäälliköitä" jne. Itse valmistuin TuTalta DI:ksi. Vaikka olin neljä viikkoa heitteillä vuonna 1984. Jauhelihapihvit paistan edelleen samalla metodilla ja pakastepinaattikeiton sulaessa kattilassa muistan aina saman tien tuon ajan.

Vierailija kirjoitti:

Minun käy sääliksi apn kaltaisia sukupolvia, joiden lapsuudessa on vaadittu itsenäistymistä liian vrhain. Kirjoituksessa korostuu se, että kaikki oikeasti kurjat jutut pitää kullata aikuisena, jotta se tuntuisi oikeutetulta. Onneksi tänä päivänä ei enää tällaista arvosteta. Puhumattakaan, että nyt ei ole kyse normikouluajasta, vaan poikkeustilasta. Ei pieniltä koululaisilta voida odottaa etäopiskelutaitoja ja selviämistä, kun aikuisiakin pelottaa.

Niinpä, kaikki kurja pitäisi aina saada siirrettyä seuraavalle sukupolvelle, ettei vain tulisi mieleen että se mitä on itse joutunut kokemaan ei ollut oikein hyvä juttu. Samalla syyllähän perustellaan kurittamistakin; minuakin kuritettiin ja näin hyvä ihminen minusta tuli (vaikka haluankin läpsiä ja tukistella pikkulapsia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1-3 luokkalaiset ovat vaiheessa missä luodaan pohjaa tuleville opinnoille. Heidän tulevaisuuttaan ei tule vaarantaa vain riskiryhmiä uhkaavan kuolleisuus piikin vuoksi. Noilla lapsilla on kyse pohjan rakentamisesta tulevaisuudelle. Se ylittää tärkeysjärjestyksessä koronan tuomat riskit. Kuten sanottua solidaarisuudella on rajansa ja joskus hinta on liian kallis.

80-luvulla opettajat olivat kuukauden lakossa. Me 1-3 luokkalaiset oltiin ihan keskenämme, hilluttiin avaimet kaulassa kallioilla ja pihoilla. Ei ollut Wilmaa, ei kännyköitä, ei etäopetusta.  Opin paistamaan jauhelihapihvejä kaverin kotona tuolloin. Äiti teki voileipiä jääkaappiin ja neuvoi, miten ruokaa lämmitetään paistinpannulla (ei ollut mikroaaltouuneja vielä silloin). Opin myöskin kuumentamaan pakastetun pinaattikeiton kattilassa tuolloin.

Kukaan tuntemani ei syrjäytynyt noiden neljän viikon kouluttomuuden vuoksi., moni muistaa sen ihan parhaana aikana lapsuudesta. Se oli jännää ja se oli hauskaa.  Me oltiin omassa koulussani aika poikkeuksellinen porukka, kun mentiin melkein koko jengi ala-asteen ekalta ylioppilaiksi yhdessä. Meistä tuli ihan kunnollisia ihmisiä: lääkäreitä, lakimiehiä, duunareita, hoitajia, "projektipäälliköitä" jne. Itse valmistuin TuTalta DI:ksi. Vaikka olin neljä viikkoa heitteillä vuonna 1984. Jauhelihapihvit paistan edelleen samalla metodilla ja pakastepinaattikeiton sulaessa kattilassa muistan aina saman tien tuon ajan.

Ja sinustako tämä sinun kavereitten kanssa viettämä hauska aika vastaa sitä että lukitaan pikkukoululaisia kotiin katsomaan yksin katastrofiuutisia?

Vierailija kirjoitti:

Minun käy sääliksi apn kaltaisia sukupolvia, joiden lapsuudessa on vaadittu itsenäistymistä liian vrhain. Kirjoituksessa korostuu se, että kaikki oikeasti kurjat jutut pitää kullata aikuisena, jotta se tuntuisi oikeutetulta. Onneksi tänä päivänä ei enää tällaista arvosteta. Puhumattakaan, että nyt ei ole kyse normikouluajasta, vaan poikkeustilasta. Ei pieniltä koululaisilta voida odottaa etäopiskelutaitoja ja selviämistä, kun aikuisiakin pelottaa.

En ole kullannut. Näin vain oli, sen totesin ja hengissä edelleen olen. Omilleni en samanlaista toivo. Ensiksikin itselläni on useampi kuin yksi lapsi. Onnekseni ja lasten onneksi perheemme on pysynyt kasassa. Sama parisuhde on ollut jo monta kymmentä vuotta. Omia lapsiani en ole koskaan jättänyt yksin. Olivat melkoisen suuria, kun ekan kerran olivat yksin. Alaikäisenä ei yötä yksin. Lastenhoitoapua meillä ei ole ollut omia menoja varten. Olemme kulkeneet perheenä. Työssäkäynnin ajan tietty päivähoidossa, ei muuten sielläkään. Eli taitaa tuo oma lapsuus kuitenkin heijastua. Mutta hengissä selvisin. Ja joitakin juttuja muistelen hauskoina, joista äiti ei vieläkään tiedä mitään...