Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

En minä pyri elämään hiljaisesti. Kunhan vaan elän.

Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.

Itse koetan olla aiheuttamatta ääniä talossamme mutta huomaan tosiaan, etteivät monetkaan muut sitä tee.  Kaipa nykyisin jokaisen sitten katsotaan saavan elää ja asua kuten haluaa, ja kantautuvathan äänet väistämättä jonkin verran joka tapauksessa.

Minut kasvatettiin samoin ja ehkä se on syy miksi itse kiinnitti toisten metelöintiin enemmän huomiota niin että ärsytti. Muutin puoli vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Se on hassua miten vieläkin välillä kuiskii ja ajattelee että en voi imuroida keskellä yötä (vuorotyössä) pestä pyykkiä tai käyttää aamuisin tehosekoitinta kun koitan edelleen ottaa naapurit huomioon :D

Taitaa ne omat oikeudet elää miten lystää olla nykyään tärkeämpää kuin muiden huomioon ottaminen.   Kohotellaan hartioita muka voimattomina että "tää on kerrostaloelämää" mutta sehän on juuri sellaista joksi asukkaat sen elämäntavallaan tekevät.  Aloittaja on pitkälti oikeassa.

Aluksi otin muita huomioon ja yritin elää niin, että kaikilla on hyvä olla. Sitten tajusin, että naapureita ei voisi vähempää kiinnostaa se, miten heidän elämänsä muihin vaikuttaa. Ryhdyin iloisesti elämään kuin he.

Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.

Tämä tuntuu olevan juuri se nykyinen tapa suhtautua - eli se, ettei äänten kuulumisesta muihin asuntoihin tarvitse välittää.  Itse en osaa ajatella noin, en todellakaan.  Eikö muiden viihtymisellä ole väliä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?

Meidän yläkerrassa ei ainakaan yritetäkään olla hiljaa. Lapsi juoksee edestakaisin ja pianoa pimputetaan.

Meille sanottiin lapsena omakotitalossa asuessakin, että sisällä ei juosta. Ei ollut naapureita häiriintymässä, mutta ihan jo turvallisuuden vuoksi ettei liukastuta ja kaaduta pää edellä sohvapöytään päin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?

Juhlapyhiä ovat myös mm. joulu sekä itsenäisyyspäivä. Onko sinusta silloin ok melskata eri tavoin?

Naapureiden huomioiminen kerrostalossa asuttaessa olisi suotavaa ja kohteliasta.  Kohteliaisuus on muiden huomioon ottamista, eikä se taida olla peräänkuulutettua muutenkaan nykyaikana, joten ei ihme, ettei muiden asumisrauha tunnu moniakaan kiinnostavan.

Eilen ainakin oli täällä keskustelu, jossa monet eivät lainkaan ymmärtäneet, ettei sovi huutaa, ulista ja paukuttaa seksin yhteydesdä. Kuulemma jokaisen oma asia, miten sekstailee. Ei olisi tullut kuuloonkaan pari-kolmekymmentä vuotta sitten seksikiljua kerrostalossa (ja ihan kuin olisi mitenkään pakollista tuollainen metelinpito kenellekään, kunhan pitää esiintyä, naisten siis).

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan ja seinät on kuin paperia. Olen hyväksynyt sen että elän kasvottomassa kommuunissa. Keitän aamukahvini samaan aikaan kun naapurini herää tupakkayskäänsä. Alakerrassa soi kitara ja piano monta tuntia päivässä. Naapurin lapset parkuu ja huutaa, alakerran koira haukkuu lähes vuorokauden ympäri. Se on elämää.

Kamalankuuloista elämää...

Jos yöllä oltaisiin hiljaa niin kestäisin. Päivisin voin olla jossain muualla missä on hiljaista, mutta yöllä pitäisi nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yläkerrassa ei ainakaan yritetäkään olla hiljaa. Lapsi juoksee edestakaisin ja pianoa pimputetaan.

Meille sanottiin lapsena omakotitalossa asuessakin, että sisällä ei juosta. Ei ollut naapureita häiriintymässä, mutta ihan jo turvallisuuden vuoksi ettei liukastuta ja kaaduta pää edellä sohvapöytään päin...

Ei hemmetti piano kerrostalossa.

Kun olin lapsi, niin vanhemmat päättivät että muutetaan pois kerrostalosta rivitaloon jottei minun aiheuttama vähäinenkään meteli häiritsisi muita asukkaita, ja jotta saadaan oma piha jossa voi juosta niin ettei kaikuminen yhtä kovaa pihalla kuin kerrostalolähiössä. Valituksia ei ollut tullut eikä kukaan ollut pahastunut, mutta vanhemmat ajattelivat että kaiken varalta hyvä muuttaa ennen uhmaikääni ja koska talossa asui parit eläkeläisetkin. Minulla oli lapsena alkava astma, joten vanhemmat halusivat senkin takia pois vilkkaasti liikennöidyltä alueelta toiseen lähiöön joka luonnon helmassa. Astma ja allergiat paranivat samalla.

Itse asun nykyään mieheni kanssa kerrostalossa, ja huomioimme toiset asukkaat, koska muistan tuon oppimani lapsuudesta. Kauheinta on perheet jotka kuvittelevat asuvansa omakotitalossa, vaikka ovat kerrostalossa yläpuolellanne asumassa. Sellainen sattui kerran kohdalle aiemmin. Sitä kolinaa, huutoa, kirkumista, kiroilua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?

Juhlapyhiä ovat myös mm. joulu sekä itsenäisyyspäivä. Onko sinusta silloin ok melskata eri tavoin?

Minä en melskaa tarkoituksellisesti millään tavalla, mutta mielestäni matot voi kyllä tampata jouluna ja itsenäisyyspäivänä aamulla. Näistähän ap puhui. Sinustako niitä ei voi tampata tuolloin? 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan ja seinät on kuin paperia. Olen hyväksynyt sen että elän kasvottomassa kommuunissa. Keitän aamukahvini samaan aikaan kun naapurini herää tupakkayskäänsä. Alakerrassa soi kitara ja piano monta tuntia päivässä. Naapurin lapset parkuu ja huutaa, alakerran koira haukkuu lähes vuorokauden ympäri. Se on elämää.

Astma aiheuttaa myös kovaa yskimistä varsinkin aamulla kun yön aikana on kertynyt limaa. Ei tarvitse olla aina tupakoitsija vaikka yskii. Sori siitä nyt kuitenkin.