Rakkaus kaunista lastaan kohtaan
Tämä on varmasti osalle ihan hullu ajatus ja lopuille tabu. Mutta mitä ajattelette siitä, että vanhemman on huomattavasti helpompaa ja luonnollisempaa rakastua kauniiseen (ehkä itsensä näköiseen? Tai omia kauneusihanteita omaavaan....) lapseensa?
Tiedän paljon äitejä, jotka suosivat omaa kaunista tai kauneinta lastaan. Vastaavasti tiedän äitejä jotka eivät ole kiintyneet omaan vauvaansa tai joilla on etäiset välit lapseensa. Näitä tapauksia yhdistää se että lapsi on joko luonteeltaan hyvin erilainen kuin äitinsä ja toisaalta myös ulkoisesti vähemmän viehättävä.
Ajatuksia?
Minulla itsellä yksi poikalapsi jota rakastan enemmän kuin mitään. Rakastuin häneen heti saatuani hänet syliini. Hänellä on suuret kauniit silmät niinkuin minullakin. Hän kerää aina kehuja ulkonäöstään mihin vain meneekään. Olen hurjan ylpeä hänestä. Jos saisimme vielä toisen lapsen, olisi outoa jos lapseni ei olisikaan suloinen....
Kommentit (7)
Olen lähemmäs 60v nainen. Minulla kolme aikuista tytärtä.
Keskimmäinen tyttäreni on aina ollut huomattavan kaunis ja kerännyt kehuja. Kaksi muuta tyttöäni ovat olleet ja ovat siis edelleen minun näköisiäni. Välillä surettaa että eivät saa kuulla ihmisiltä kehuja minun vuokseni. Minähän ne geenit olen heille antanut.
Tästä kauniista lapsestani olen aina pitänyt erityisen hysteerisesti huolta. Hän on pieni ja siro ja jotenkin haavoittuvainen silmissäni. Hänellä on riittänyt kiinnostuneita miehiä ympärillä ja minä äitinä olen pelännyt.
Nyt kaikki tyttäreni on naimisissa olevia ja äitejä. Kaikki ovat samalla viivalla. Nuorimmaiseni on eniten minun kaltaiseni ja hänen kanssaan olen henkisesti läheisin.
Se valehtelee joka väittää ettei kaunis lapsi olisi ylpeyden aihe. Kauniit äidit saavat komeita poikia. Komeat (feminiiniset) miehet kauniita tyttäriä.
Kuulostat narsistiselta äidiltäni.
Ikävää, mutta totuus. Sellaiselle ihmiselle ulkonäkö ja status on kaiken A ja O.
Minulla on pieni tyttö, jota rakastan valtavan paljon. Joskus ajatukseni harhaillessa hänen (kauniiseen) ulkonäköönsä, herätän itseni tuosta sairaasta kuplasta. En halua olla kuten äitini ja ajatella tytärtäni objektiivisesti.
En ole koskaan rohjennut aiheesta keskustella miesystäväni kanssa, mutta hänen kolmesta lapsestaan yksi on todella kaunis (tyttö), yksi "tavallinen" näköinen (poika) ja yksi hurjan epäviehättävän näköinen (tyttö). Että onko sattunut koskaan huomaamaan... :D Eihän tuollaista voi tietenkään sanoa ääneen. Kumpikaan vanhemmista ei ole erityisen näyttävä/ruma, jostain kauempaa tulee se leuattomuus ym. epäviehättävät piirteet. No, sattuu kuitenkin olemaan sitten taas poikkeuksellisen herttainen ihminen muuten, tosi empaattinen, fiksu ja kaikin tavoin ajattelevainen ja miellyttävä ihminen. Puhun siis aikuisista lapsista.
Ainahan nämä vaikuttaa alitajunnassa, ihan tutkitustikin. Epäilen kuitenkin että mitään tietoista suosimista tai muuta on lopulta vähän ja lähinnä mieleltään sairaiden kohdalla lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
Se valehtelee joka väittää ettei kaunis lapsi olisi ylpeyden aihe. Kauniit äidit saavat komeita poikia. Komeat (feminiiniset) miehet kauniita tyttäriä.
No ei mene aina näinkään. Tämä nyt kuulostaa siltä, että kehun vain äidinylpeyden vuoksi lastani, mutta häntä on pyydetty esim. Muotikuvauksiin/ kilpailuihin ( ei mennyt).
Itse en todellakaan ole kaunis. Ulkonäkönsä tulee jostain ihan muualta.
Tyhmä ihminen, ja sydämetön. Pinnallinen. Ja hyvin nuori ja kokematon.
Omaan lapseen rakastuu vaikka lapsi olisi millainen tahansa