Uskaltaako ottaa pennun jos emolla pieniasteinen patellaluksaatio?
Jos koira emolla on patellaluksaatio med 1/med 1, niin mitä mieltä olette, uskaltaako siltä ottaa pentuja? Polvet näin ollen ovat suht terveet, mutta lumpion saa paikaltaan ojentamalla. Onko kokemuksia, miten helposti koiralla lähtee polvilumpio paikaltaan ja mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Tuleeko koiran polvet olemaan kipeät ja mahdollisesti tulla muita polviongelmia vanhetessaan? Ja kuinka paljon joutuu eläinlääkärissä ravaamaan polvien takia tai joutuuko joka kerta käyttää siellä kun polvi lähtee sijoiltaan?
Tiedän patellaluksaation olevan perinnöllinen, mutta miten paljon tulisi koiran elämässä näkymään ongelma?
Kommentit (5)
Uskaltaisin, mutta isän pitäisi olla polvitutkittu ja terve.
Kyllä ne tosi tavallisia kääpiökoirilla ovat.
En ottaisi. Vastuullinen kasvattaja ei teetä pentuja koiralla, jolla patellaluksaatio. Mikä rotu? Ota tervepolvisista vanhemmista ja jos sellaista ei löydy, niin vaihtaisin rotua.
Meidän kääpiökoiralla oli, vaikka vanhemmat terveitä. Erittäin kivulias juttu, polvi lähti sijoiltaan satunnaisesti ihan vaan kun nousi esim. makuulta ylös. Oli hankala saada paikoilleen, kipeän koiran jalan ojentaminen ei mikään helpoin juttu kun eläin vastustelee ja puree. Ei tykännyt lenkkeillä koskaan ja vanhemmiten tuli myös kulumaa.
Miksi sellaisella koiralla on teetetty pentuja?