Miks on niin vaikeaa olla onnellinen elämässä

Huono kasvatus ja/tai geenit. Luultavasti molempia.

Se on vaikeaa silloin jos luulet pystyväsi kontrolloimaan elämää ja odotukset ovat sellaiset, että mitään negatiivista ei saisi tapahtua. Negatiiviset asiat kun kuuluvat osana elämään eikä niiltä voi mitenkään välttyä. Hyväksymällä asiat sellaisina kuin ne on alkaa helpottaa, taistelemalla vastaan tätä voit vain huonosti.

Syy on varmaan se, että et koskaan elä läsnä tässä hetkessä, et koskaan meditoi.

Ala lukemaan kirjallisuutta kuten: Läsnäolon voima, Eckhart Tolle

Sitten alat meditoimaan.

Et voi olla muuta kuin onnellinen, kun olet läsnä tässä hetkessä. Epäonnellisuus tulee menneisyydessä ja tulevaisuudessa elämisestä.

Suurin syy on ettei kannabis ole laillista tai edes sallittua. Ihan pepusta että pitää rikkoa lakia jos haluaa olla onnellinen. Tylsästi olen jo pitkään ollut lainkuuliainen lammas. Suorastaan häpeän itseäni.

Ihmiset haluavat huomiota. Onnellisuudella ei saa huomiota.

En tiedä.

Ehkä se johtuu siitä että some ja media syöttää meille jatkuvasti viestiä siitä millainen pitäisi olla. Parempi, kauniimpi, isompi talo, hienompi ura. Tämän takia erosin mm.instagramista ja koen elämänlaatuni parantuneen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä.

Ehkä se johtuu siitä että some ja media syöttää meille jatkuvasti viestiä siitä millainen pitäisi olla. Parempi, kauniimpi, isompi talo, hienompi ura. Tämän takia erosin mm.instagramista ja koen elämänlaatuni parantuneen.

Lisään vielä: mitä enemmän aikaa vietän pois verkosta oikeassa elämässä oikeiden ihmisten kanssa, sitä onnellisemmaksi tulen.

synkkä elämäntaival

Maailmassa on niin paljon kärsimystä; empatian kautta se vähentää onnellisuutta. Myös huoli itsestä ja omasta lähipiiristä vähentää onnellisuutta.

Jokainen tulee kuolemaan (ja sitä ennen todennäköisesti kärsimään mm. heikkoudesta ja itsenäisyyden ja yksityisyyden vähentymisestä), mikä heittää varjon tulevaisuusnäkymien päälle silloinkin, kun vielä on terve ja vahva.

Edellisten lisäksi ajattelen, että ihmisen kärsimyksestä osa on eksistentiaalista: Onko elämässä mitään lopullista tarkoitusta? Onko kaikki turhaa? Rakastaako kukaan minua? Olenko arvokas, vaikken ole ollenkaan sellainen, mitä maailma pitää arvokkaana? Tai toisaalta, arvostetaanko minua vain siksi, että olen hyödyllinen muille? Jne.

Raamatussa sanotaan "minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani" (Ps. 73:28). Se tarkoittaa minulle sitä, että noihin kaikkiin edellä mainittuihin Jumala on vastaus:

- kärsimys ja kuolema ovat seurausta syntiinlankeemuksesta, mutta Jumala lähetti Jeesuksen, joka sovitti meidän syntimme

- kun uskoo Jeesukseen, elämä ei pääty ruumiilliseen kuolemaan tässä maailmassa, vaan saa elää ikuisesti Jumalan luona, eikä siellä enää ole kärsimystä eikä kuolemaa

- Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, ja jokainen on arvokas siksi, että Jumala on luonut jokaisen omaksi kuvakseen ja lähettänyt Jeesuksen sovittamaan koko maailman synnit