Miten eroon epätoivoisesta ihastumisesta
Miten pääsen eroon tästä ihastumisesta... olen varattu nainen ja ihastunut varattuun mieheen. Tunne ilmeisesti molemminpuolinen, jonka vuoksi olemme yrittäneet ottaa etäisyyttä, mutta ajaudumme olemaan yhteydessä yhä uudelleen...
Mitään pettämistä ei fyysisellä tasolla ole tapahtunut, henkiseksi sellaiseksi moni tätä kutsuu varmaan. Myöskään mitään härskiä viestittelyä ei ole vaan tavallisista asioista liittyen yhteisiin kuvioihin.
Välitän hänestä syvästi, tiedän että hänkin minusta. En halua rikkoa mitään enkä ketään, miten pääsen tästä yli?
T. nainen, 38v
Kommentit (26)
Olen yrittänyt. Aina ajaudumme jostain yhteydenpitoon. Helposti voi mennä 1-2kk ettemme ole tekemisissä, sitten taas joku päivä tiivistä viestittelyä ja meillä on tosi hauskaa. Sitten taas ihan kuin molemmat vetäytyisivät jälleen - kun tajutaan ettei ole ”sopivaa” tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Aina ajaudumme jostain yhteydenpitoon. Helposti voi mennä 1-2kk ettemme ole tekemisissä, sitten taas joku päivä tiivistä viestittelyä ja meillä on tosi hauskaa. Sitten taas ihan kuin molemmat vetäytyisivät jälleen - kun tajutaan ettei ole ”sopivaa” tms.
Ap
Tiedän. Kuten sanoin, mulla meni 5 vuotta. Ja tarvitsin hänen kylmyytensä siihen että pääsin asiasta kokonaan yli. Mutta se on ainoa lääke, valitettavasti, ainakin vahvoihin tunteisiin.
Tunnusta ihastumisesi miehellesi. Hyvässä lykyssä se saa aikaan lumivyöryn, jonka keskellä et enää jouda ajattelemaankaan epätoivoista ihastustasi.
Ripuloi "vahingossa" sen päälle, niin sillä tulee terve inhotus sua kohtaan 😀
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta ihastumisesi miehellesi. Hyvässä lykyssä se saa aikaan lumivyöryn, jonka keskellä et enää jouda ajattelemaankaan epätoivoista ihastustasi.
Miksi ap:n pitäisi pahoittaa miehensä mieli? Ketä se palvelisi? Kun mitään ei ole tapahtunut. Parhaimmassa tapauksessa harmittomasta flirtistä saa potkua omaan parisuhteeseen
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta ihastumisesi miehellesi. Hyvässä lykyssä se saa aikaan lumivyöryn, jonka keskellä et enää jouda ajattelemaankaan epätoivoista ihastustasi.
Tämä. Ja sen jälkeen saatat oikeasti olla eronnut yh sinkku, joka entistä epätoivoisemmin metsästää elättäjää. Tosin kukaan tolkun mies ei lankea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta ihastumisesi miehellesi. Hyvässä lykyssä se saa aikaan lumivyöryn, jonka keskellä et enää jouda ajattelemaankaan epätoivoista ihastustasi.
Miksi ap:n pitäisi pahoittaa miehensä mieli? Ketä se palvelisi? Kun mitään ei ole tapahtunut. Parhaimmassa tapauksessa harmittomasta flirtistä saa potkua omaan parisuhteeseen
Ohis
No eipä tunnu saavan koska jatkuvasti haikailee vieraisiin pöytiin. Itsehän potkaisisin tuollaisen puolison pihalle. Haikailkoon keskenään muita.
Tällaiset tilanteet ovat ystäväpiirissäni todella yleisiä: tämä on yleisempää kuin luullaan....
Helppo on huudella ohjeet, mutta kun omalle kohdalle käy, niin. Niin.
T, kohtalotoveri
Vierailija kirjoitti:
Helppo on huudella ohjeet, mutta kun omalle kohdalle käy, niin. Niin.
T, kohtalotoveri
Helppo huudella kun on järki päässä eikä ole muutenkaan pilvilinnoihin kurkottelija tai päiväuneksija. Realiteetit edellä.
T. Kohtalotoveri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo on huudella ohjeet, mutta kun omalle kohdalle käy, niin. Niin.
T, kohtalotoveri
Helppo huudella kun on järki päässä eikä ole muutenkaan pilvilinnoihin kurkottelija tai päiväuneksija. Realiteetit edellä.
T. Kohtalotoveri
Sydän edellä.
Mulla vähän samankaltainen tilanne. Yksinkertaisesti poistin miehen numeron puhelimesta, sillä viestittelimme toisillemme. Nyt ei tule kiusausta laittaa viestiä, vaikkakin hänen numeronsa ulkoa muistankin.. ja hyvä neuvo on, että poissa silmistä, poissa mielestä.
Olen vastaavassa tilanteessa. Olemme molemmat varattuja. Minä olen se kuka on pää pilvissä vaikka ymmärrän, että tästä ei koskaan tule mitään suhdetta välillemme. Ihastukseni haraa enemmän vastaan ja on jopa kylmä minua kohtaan aika ajoin. Silti olemme jatkuvasti yhteydessä. Nyt kuitenkin haluaisin jo tästä riippuvuudesta eroon.
"Ilmeisesti" molemminpuolista.
Meillä oli ystäväpariskunta, jonka miehen kanssa joskus vaihdoimme s-posteja työasioihin liittyen, pidin häntä samanlaisena ystävänä kuin vaimoakin. Vietimme aikaa pariskunnittain, kunnes sitten eräässä illanvietossa tämä mies tunnusti rakkautensa ja kertoi haluavansa erota ja aloittaa elämä minun kanssani!
Olin totaalisen äimänkäkenä! Mies oli siis luullut, että meillä oli kipinää ja vastavuoroisia tunteita ja kehitellyt tästä oikein vuosisadan rakkaustarinan omassa mielessään. Tosiasiassa hän ei ole millään tavalla tyyppiäni ja en ole ikinä ollut hänestä yhtään kiinnostunut paitsi ystävänä. Pidin häntä hauskana ystävänä siis.
Ota siis huomioon, että olet voinut kuvitella koko jutun. Ihastuneen mieli tekee tepposia.
Edeltävä 15 jatkaa.
Jos mitään muuta ei ole tapahtunut kuin tavallisista asioista juttelu ja pitkät katseet ja henkinen ja näkymätön yhteys ja kemia, niin lähes varmasti koko molemminpuolisuus on pelkkää kuvitelmaa. Kyllä mies osaa ilmaista sen sanoin, jos on ihastunut niin kuin mullekin kävi. Sitä ennen oli muitakin merkkejä kuten liian kalliiden lahjojen ostelu (ihmettelimme mieheni kanssa sitä) ja vähän erikoisten tekstarien lähettely, mutta panimme ne aina jonkun järkevän syyn piikkiin.
Mies oli juurikin kuvitellut pitkiä katseita, lämpimiä viestejä (ihan tavallisia viestejä olivat, kiitti, peukku, ei edes sydämiä) ja keskinäistä kemiaa, sitten oli närkästynyt, kun sanoin että en ole ollut koskaan sinuun ihastunut, vaan pitänyt mukavana muuten.
Ystävyys loppui sitten siihen kertaheitolla, koska rupesi ällöttämään koko juttu.
Mäkin olin tässä vähän aikaa sitten epätoivoisesti ihastunut mutta tajusin että se johtui vaan mun elämäntilanteesta joka on välillä vähän paska.
Siis välttelin ko henkilöä viimeiseen asti. Nyt mietin vaan että mitä hittoa ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin tässä vähän aikaa sitten epätoivoisesti ihastunut mutta tajusin että se johtui vaan mun elämäntilanteesta joka on välillä vähän paska.
Siis välttelin ko henkilöä viimeiseen asti. Nyt mietin vaan että mitä hittoa ajattelin.
Moni ihastus alkaa siitä, että oma parisuhde ja tai elämä on kuralla, kyllä. Ripustautumimen johonki ei mihinkään on pakoa siitä ja ainakin voi kuvitella olevansa haluttu ja rakastettu.
Niin, olen yrittänyt miettiä mitä en mieheltäni muka saa kun ihastun toiseen: en ole päässyt asiasta selvyyteen. Meillä nimittäin menee tosi hyvin mieheni kanssa ja hän on minulle todella rakas.
Silti haaveilen esim.sek**stä tuon toisen kanssa! Ihan hirveää! Enkä siis olisi valmis välttämättä tekemään mitään mutta jo se, että haaveilen. Huh. En tiedä mitä tehdä.
Ja joo - olen varma etten ole kuvitellut vastapuolen tunteita. Kyllä sielläkin niitä on - en vain tiedä miten kovia ovat ja olisiko hän valmis mihinkään.
Ap
Lopettamalla kaiken kontaktin.
Olin rakastunut sinkkuna varattuun mieheen. Tätä kesti VIISI VUOTTA. Mitään ei tapahtunut mutta olin myös tuon koko ajan sydän kiinni. Kenties olisin voinut tavata jonkun oikeasti vapaan jos olisin paljon aikaisemmin tajunnut miten typerää tuossa tunteessa roikkuminen oli. Kolme vuotta sitten hän lakkasi tapaamasta minua edes kahvilla. Nyt en enää rakasta häntä. Mutta en myöskään aio tavata häntä enää koskaan ellemme vahingossa törmää.