Jos olisit virkamies, jolla olisi 100 asiaa ruuhkautuneena jonossa eikä lisää resursseja olisi luvassa, miten toimisit?

Eihän sata asiaa ole mitenkään erityisen paljon. Kääri hihat ja hoida työsi? Miten olisi sellainen vaihtoehto.

Teen sen minkä teen. Kaikki työpaikan työt ovat työnantajan töitä, eivät minun. Tehköön töilleen mitä haluaa.

Priorisoin.

Kumpi aiheuttaa isomman ongelman, väärä kielteinen vai myönteinen päätös?

Hyväksyisin sen, että aiheutan pienempää pahaa tekemällä vääriä kielteisiä päätöksiä kuin paneutumalla asioihin todella hyvin.

Tekisit työpäiväni ahkerasti ja mahdollisimman tehokkaasti ja se on sitten muiden päänsärky mihin se riittää.

C) kävisin uudelleen esimiehen puheilla, sanoisin että ratkaisuja tilanteeseen on A ja B ja pyytäisin häntä valitsemaan. Pyytäisin häneltä myös ohjeita tehtävien priorisointiin. Ja nämä kaikki sitten myös kirjallisesti.

Sen jälkeen keskittyisin tekemään omaa työtäni saamieni ohjeiden mukaisesti, pomoille maksetaan siitä että huolehtivat muusta.

Jos esimieheni ei antaisi tarvittavaa ohjausta, puhuisin hänen esimiehelleen, yksikön päällikölle tms. Ja myös luottamusmiehelle.

Lopeta se eri paristen sukkien tutkiminen ja sano sille idiootille esimiehellesi että lopettaa sellaisten ilmoitusten mankumisen hesarissa.

Hidastaisin työskentelyä ja ottaisin lahjuksia siitä hyvästä että asia käsitellään nopeammin.

Puolisen vuotta sitten vaan tuli uusi rakennustarkastaja joka meinasi pilata bisnekset täysin, mutta onneksi koeaikaa oli sen verran jäljellä että sen sopimus ehdittiin purkaa.

Ratkaisin asian niin, etten hakenut jatkoa määräaikaiseen virkasuhteeseen. Nyt yksityissektorilla ihanassa työpaikassa.

Itsellä tuo tilanne on arkipäivää. Ratkon sitä niin, että teen yhden asian kerrallaan. En välttämättä vastaile jokaiseen puheluun ja välillä teen jotain helppoa näpräämistä, joita työtehtäviin kuuluu myös. Pidän kiinni myös lounaasta ja kahvitunnista ja pidän työpäivät normimittaisina, en todellakaan notku iltoja jonoa purkamassa.

Jättäytyisin työuupumukseen vedoten kahden kuukauden sairaslomalle ja matkustaisin Aruballe toipumaan.

Minulla ei ole sataa asiaa työlistallani mutta monta kuitenkin.

Töitä tehdään asioita priorisoiden, niin nopeasti ja niin hyvin kuin voidaan.

Oman mielenterveyden kannalta on pakko Pitäytyä siinä ajattelussa, että parhaani teen enkä enempää voi. Esimies tietää tilanteen mutta ei voi kunnan heikon taloustilanteen ja rekrytointikiellon vuoksi auttaa.

Meillä erottamisen uhalla vaadittiin kohtaa B. Pitää olla tehokas ja nopea. Jäljellä ei ole väliä. Sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Uusi työpaikka on etsinnässä.

Sama tilanne nyt päällä ja teen asiat nopeutettuna (yleensä varmistelen pariin kertaan, nyt teen ja katson kerran läpi ja laitan eteenpäin). Sähköpostin katson vain kerran päivässä ja vastaan yhtenä tai kahtena päivänä viikossa sitten muutaman tunnin ajan posteihin. Mulla tosin asiaa auttaa deadline, johon mennessä nuo kaikki asiat on hoidettava, eli noita ei tule koko aikaa lisää.