Lue keskustelun säännöt.
Erityislasten vanhemmat, pyyntö!
07.03.2020 |
Tuli taas oikein mitta täyteen kun tapasin veljeni. Hänellä on adhd-poika, jolla massiiviset koulunkäyntivaikeudet. Ymmärrän. Varmasti valtavan rankkaa.
No veljeni nyt sitten on keksinyt purkaa tätä pahaa mieltään ja stressiään minun lapsiini. Jotka menestyvät koulussa. Aivan jäätävää vittuilua ja haukkumista ja kuittailua. Seksististä paskaa siitä, miten tytöt kuitenkin päätyy kaupan kassalle.
Minut haukutaan siinä sivussa, miten olen pyrkyriäiti jonka lapsilla ei ole kivaa koulussa. Ja niin edelleen.
ÄLKÄÄ TEHKÖ TÄLLAISTA. Se teidän tilanteenne ei ole muiden vika. Ainakaan muiden lasten.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo liity veljesi persoonaan. Meitä on moneksi. En tunnista ongelmaa.
Ohjaa tuo pyyntösi idiooteille ihmisille erityislasten vanhempien sijaan.
Juu, minun lapsella on sydänvika ja on näin ollen erityislapsi mutta koulussa pärjää hyvin, joten en kuulu tähän dissaaja porukkaan sen takia, että minulla on erityislapsi.
Näen erästä erityislasta, joka kiipeilee kattokruunuihin kuvaannollisesti sanottuna. Kiipeää kyllä oikeasti, jos on jotain, mitä pitkin kiivetä. Ei tottele mitään, karkaa, ja mongertaa tekstiä, josta ei saa mitään selvää.
Kun häntä tuodaan sinne, missä häntä näen, saattajat ovat aina kyllästyneen ja turhautuneen näköisiä ja häipyvät paikalta heti kun voivat. Sanomatta pojalle mitään. Poika on täysin mahdoton, mutta häntä käy sääliksi. Häntä saatetaan kuin vankia, kynkästä pitämällä molemmin puolin.
Sellaisen kanssa voi olla rankkaa. Se ei tietenkään oikeuta aikuisten huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo liity niinkään erityislapsiin vaan mihin tahansa tilanteeseen.
On kyllä jäätävät yleistykset tuossa, kun vedotaan erityislasten vanhempiin. Sinun veljesi on törppö ihminen ja sinun pitää kertoa se suoraan hänelle, tuskin hän vauvapalstaa lukee. Voisitte saada hyvät keskustelut aikaan mm. kohtalosta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja muusta. Vaikeista asioista keskusteleminen on kehittävää ja voi syventää teidän suhdetta paljon. Voi olla, että ensin menee riidaksi, jos veljesi suuttuu, mutta sen jälkeen saaatte varmaan keskusteltua asiat auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt samaan ilmiöön. Koulussa ei kukaan saisi olla parempi kuin se erityislapsi. Lopetin erään äitiryhmän tapaamiset, kun siellä oli samanlaista.
Uskonpa, että veljesi on aina ollut hiukan yksinkertainen, sovinistinen urpo. Saa nyt toteuttaa itseään lapsensa varjolla. Mitäpä, jos sanoisit hänelle asiasta aivan suoraan? Vaikuttaa siltä, että mitään et menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt samaan ilmiöön. Koulussa ei kukaan saisi olla parempi kuin se erityislapsi. Lopetin erään äitiryhmän tapaamiset, kun siellä oli samanlaista.
Aika outoa. Yleensähän erityislapsilla on erilaisia oppimisvaikeuksia.
Kateus on sellainen asia, josta ei saa keskustella. Se kalahtaa niin monen ihmisen nilkkaan, että heti pitää vihaisena huutaa "En minä ainakaan tunne yhtään ihmistä joka on koskaan kateellinen ollut!!! Ei ole olemassa! Itse olet!"
Jotenkin se vaan tuntuu tosiaan menevän niin, että kateellisia pitää varoa ja paapoa, ettei vaan tule paha mieli. Ja, ettei kukaan nyt älähdä, niin minulla on sairauksia jotka estävät monta asiaa elämässä, mm. parisuhteet, lapset, kouluttautumisen jne. En silti katkerana lauo kommentteja ihmisten saavutuksista, vaan onnittelen ja kyselen, annan ihmisen loistaa ja kertoa. Minä kerron sitten omista jutuistani. Olen ihan opetellut keräämään sellaista positiivisten juttujen varastoa, josta voin ammentaa. Lääkäreiden kanssa käyn sitten nämä haasteisiini liittyvät asiat läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus on sellainen asia, josta ei saa keskustella. Se kalahtaa niin monen ihmisen nilkkaan, että heti pitää vihaisena huutaa "En minä ainakaan tunne yhtään ihmistä joka on koskaan kateellinen ollut!!! Ei ole olemassa! Itse olet!"
Jotenkin se vaan tuntuu tosiaan menevän niin, että kateellisia pitää varoa ja paapoa, ettei vaan tule paha mieli. Ja, ettei kukaan nyt älähdä, niin minulla on sairauksia jotka estävät monta asiaa elämässä, mm. parisuhteet, lapset, kouluttautumisen jne. En silti katkerana lauo kommentteja ihmisten saavutuksista, vaan onnittelen ja kyselen, annan ihmisen loistaa ja kertoa. Minä kerron sitten omista jutuistani. Olen ihan opetellut keräämään sellaista positiivisten juttujen varastoa, josta voin ammentaa. Lääkäreiden kanssa käyn sitten nämä haasteisiini liittyvät asiat läpi.
Tiedätkö, en ymmärtänyt tuosta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on sellainen asia, josta ei saa keskustella. Se kalahtaa niin monen ihmisen nilkkaan, että heti pitää vihaisena huutaa "En minä ainakaan tunne yhtään ihmistä joka on koskaan kateellinen ollut!!! Ei ole olemassa! Itse olet!"
Jotenkin se vaan tuntuu tosiaan menevän niin, että kateellisia pitää varoa ja paapoa, ettei vaan tule paha mieli. Ja, ettei kukaan nyt älähdä, niin minulla on sairauksia jotka estävät monta asiaa elämässä, mm. parisuhteet, lapset, kouluttautumisen jne. En silti katkerana lauo kommentteja ihmisten saavutuksista, vaan onnittelen ja kyselen, annan ihmisen loistaa ja kertoa. Minä kerron sitten omista jutuistani. Olen ihan opetellut keräämään sellaista positiivisten juttujen varastoa, josta voin ammentaa. Lääkäreiden kanssa käyn sitten nämä haasteisiini liittyvät asiat läpi.
Tiedätkö, en ymmärtänyt tuosta yhtään mitään.
Toi on muuten äärimmäisen näppärä keino hiljentää toinen ihminen. Jos oikeasti et ymmärtäisi, esittäisit tarkentavia kysymyksiä.
En ole koskaan kuullut erityislapsen vanhemmasta, joka tekee noin. Yleensä erityisvanhemmuus kasvattaa ihmistä oikein kunnolla, eikä tuollainen tule mieleenkään. Harmi sinulle, että näin on käynyt. Ehkä täytyy pitää etäisyyttä.