Yksin olo pitkän suhteen jälkeen..

Siihen tottuu. Tai turtuu, miten vain.

Joo, ja olen vielä kateellinen exälleni, koska ajattelen hänen panevan huoletta menemään ja itse, noh, istun kotona yksin ja mietin, että voisi olla kiva panna menemään itsekin, mutta ei onnistu.

Miten pääsee yli siitä kun ex löytää toisen :'(

Puolivuotta täyttä tuskaa. Seuraava puolivuotta ihan ok tilassa hoidon kanssa. Sitten vuosi kunnon suhde. Ja ero kun tajusi että yksin on helpompaa, edullisempaa ja terveellisempää. Kaksi vuotta omassa rauhassa, eikä kiirettä suhteisiin mutta ovet auki jos se oikea sattuisi tulemaan elämääni.

Mutta elämä hymyilee niin kuin minäkin, eikä mitään stressi minkään suhteen (tai no ehkä jää lapsettomaksi tällä tavalla).

Sehän on just upeaa...

Ymmärrän, usko tai älä mutta väitän, että jotain ymmärrän tlanteesasi  . - Itse olen vastaavasti ollut aina sinkkuna (ikää minulla on vajaa neljäkymmnetä vuotta)  ja vastaavasti minusta välillä tuntuu, että mahdanko ikinä kyetä oikeasti olemaan ja elämää parisuhteessa.  En lähe väitämään että oma eloni olisi parempaa saai huonompaa kuin sinun. Vertailu tuskin hyödyttäisi. Tarkoitan vain, että kumppanin kaipuu, halu tulla kohdatuksi; kuten kosketetuksi, kuulluksi ja nähdyksi ova perin yleisinhimillisiä.