Lue keskustelun säännöt.
Olen maanantaikappale ja huonoista geeneistä koottu.
02.03.2020 |
Molemmilta vanhemmilta saatu ne paskimmat geenit.
Tämä tulee vaan selkeämmäksi miten vahemmaksi elän.
Ei tää oo enää elämää.
Kommentit (12)
Itse olen tiistaikappale, ulkonäkö kyllä kunnossa mutta mieli niin rikki ja täynnä perinnöllisiä mt-ongelmia etten pysty työntekoon vaikka haluaisin ja elämä on tämän takia täyttä eristäytynyttä paskaa.
Mutta nauti vielä kun voit, parin vuosikymmenen päästä, tai ehkä parin vuoden, ollaan jo mullan alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulle yks nainen sano noin, vaikka oon kaunis en tosiaan ruma. Mikälie älynväläys.
Onneksi täällä av-palstalla voit sentään tuntea ylemmyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi täällä av-palstalla voit sentään tuntea ylemmyyttä!
Tai samaistumista. ❤️
Monen suomalaisen tarina. Siinä suhteessa et ole yhtään sen huonompi kuin moni muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se teettää kun kaikenlaiset ihmiset pääsee lisääntymään. Kyllä joku taso pitäisi säilyttää Suomessakin.
Loppupeleissä me kaikki ihmiset olemme ns. maanantaikappaleita. Jokaisella ihmisellä on jotakin ongelmaa, ei kukaan täällä selviä harmitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Kummankin vanhemman puolella autismia ja mt-ongelmia. Vanhemmillani itsellään ei ole mitään noista (sisarillaan ja muulla suvulla on), ja ovat ulkonäöllisestikin komeita, hoikkia, tummahiuksisia ihmisiä ja kuusikymppisiksi lähes rypyttömiä.
Mä olen ylipainoinen, harmaasilmäinen, maantieharmaahiuksinen as+adhd+masis+paniikkihäiriöinen, jolla on kamalat silmäpussit, ja luultavasti mulle määrätään työkyvyttömyyseläke. En ole ollut vielä päivääkään töissä vaikka olen yli 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Sisarus onneksi pei kaikki hyvät piirteen vanhemmiltamme. Vanhempamme aina muistavat ihailla miten sisarukseni on niin hyvä asiassa x, ihan kuin äitinsä! Tai on yhtä kauniit silmät kuin isällään!
Minun sairauksiani(perinnöllisiä) ja niistä tulleita vaikeuksia pidetään omana syynäni.
Äiti on alkanut kyllä vanhemmuuttaan vähän pehmenemään, kun hänen veljellään ja veljensä lapsella on samanlaisia geenijuttuja kuin minulla. Isälleni hän ei kuitenkaan san mitään vaan antaa isän miua vähätellä aina kun nähdään. Yleensä kuulen ainakin nämä: Minulla on vaikeuksia nousta istumasta ylös, niin isäni sanoo aina ett
mikä siinä nyt on taas niin vaikeaa sen kun nousee vaan ripeästi. Kyllä ihmisen pitää harrastaa urheilua päivittäin, sinä et vain viitsi. Mm. 2vkon sairaalajakson jälkeen tämä, kun olin kuulemma vain maannut toisten passattavana 2 viikkoa ,että on jo aika lähteä urheilemaan.
No, sinulla sentään on ne "huonot geenit" joita voit syyttää. Me muut joudumme ottaa ihan itse vastuun omista epäonnistumisistamme.
Tuttu tunne!