Riittääkö miehen sisäinen kauneus, jos ulkonäkö ei niin sytytä?

siihen ulkonäköönkin voi tottua äkkiä tai voi laittaa silmät kiinni :D

14v yhdessä onnellisesti

Anna mennä vaan. Jos mies on se oikea, jos annat itsesi rakastua, niin kas - jonkin ajan päästä ne kasvot on sulle kauneimmat ja rakkaimmat mitä on.

Itsellä kokemusta sen verran, että oman mieheni tapasin netissä ja kuvia vaihdettiin ennen tapaamista. Kuvasta mies ei niin sytyttänyt, ulkonälö ei siis ollut ollenkaan " minun tyyppiäni" . Ensi tapaamisella haihtui epäilyt ja mies tuntuu päivä päivältä komeammalta. :) Nyt ollaan naimisissa ja lapsiakin löytyy.



Kyllä sillä ulkonäöllä on väliä, mutta se ei ole pääasia. Itse sen tietää treffeillä, että sytyttääkö toinen ja oletko seksuaalisesti hänestä kiinnostunut.



Oikein paljon onnea treffeille! Toi on niin ihanaa aikaa! :)

Jos kerran perhosiakin tuntui niin ei se ulkonäkö niin vastenmielinenkään voinut olla.



Ei kannata lukkiutua liikaa tiettyyn muottiin. Voihan olla että leffatähdissä ja laulajissa vetoaa tietynlainen ulkomuoto, mutta se oma elämän mies on kuitenkin ihan eri näköinen.

Jos on oikea niin ulkonäöllä ei todellakaan merkitystä ja niitä oikean tuntuisia ei kävele vastaan niin kovin monia tässä elämässä.

tuontyyppinen mies sopisi erinomaisesti. Lyhyeeseen suhteeseen voikin sitten valita sen hyvännäköisen, ei henkisesti sytyttävän.

sisäinen olemus muuttaa ihmisen joko kauniiksi tai rumaksi. Jopa upea adonis voi muuttua yllättävän idiootiksi, jos hän paljastuu täysin idiootiksi. Samoin jotkut kaverit on mun silmissä aivan upeita, koska tunnen heidän ihanan persoonallisuutensa.



Ap

sille, että se voisi kehittyä. VOi olla että sua häiritsee se ulkonäkö ainakin toistaiseksi, mutta älä anna sen häiritä. Se on kuitenkin pinnallista.

Voit toki löytää unelmiesi adoniksen joka on oikeesti joku aivan idiootti.

Ihmettelen, ettei kukaan haukkunut minua pinnalliseski idiootiksi vaan kannustitte oikeasti tutustumaan tähän mieheen. Olen ajatellut häntä kaiken aikaa siitä saakka kun tavattiin. Hän on harvinaisuus, sillä hän on täydellinen herrasmies, joka osaa puhua ja näyttää tunteensa :) Ei lääppimällä tai änkeämällä iholle vaan kohteliaasti ilmoittamalla, että aikoo/haluaa istua viereeni eikä vastapäätä, kertomalla miten mukavaa seurassani on ja saattamalla minut kotiovelle. Eikä hän kuvitellutkaan tulevansa sisälle. Tunsin voivani olla täysin oma itseni hänen seurassaan. Toivottavasti tapaan hänet pian :)