Yhteiskunta on TÄYSIN EPÄONNISTUNUT kohdallani poistaakseni köyhyyden

Yhteiskunta ei ole velvollinen poistamaan köyhyyttäsi - yhtään sen enempää kuin tekemään minusta 20 kg hoikempaa.

Sinä olet itse vastuussa siitä.

Miksi yhteiskunnan pitää poistaa sinun köyhyytesi? Mikset itse tee asialle jotain?

Tyhmyyttäkään ei ole näköjään onnistunut poistamaan :( 

Tää oli hyvä😁 5/5

Olen kokenut ihan saman. Köyhyyteen putoaminen on todella järkyttävää ja traumaattista. En tiennyt, että täällä meillä Suomessa kohdellaan ihmisiä tällä tavalla ennenkuin itse sen koin. 

Ja se juttuhan on se, että ei yhteiskuntaa kiinnosta sinun nostamisesi köyhyydestä. Vaan se, että sinusta olisi mahdollisimman vähän suoria kuluja yhteiskunnalle. 

Mistä päästäänkin toiseen älyttömyyteen. Köyhyydessä ja kyykytettävänä oleminen syö työkyvyn ja mielenterveyden aika nopeasti. Kenellä nopeammin, kenellä hitaammin. Joillakin pettää fyysinen terveys huonon ravinnon ja stressin seurauksina nopeammin. Millaiset kustannukset aiheutuvat yhteiskunnalle siitä, että ihminen ei pystykään enää palaamaan työelämään? Ja sairastuu vakavasti? 

Sillä ei tunnu olevan väliä, kunhan ei vain euroakaan ole maksettu toimeentulotukea liikaa. 

Ja kolmas älyttömyys: ainakin lapsiperheille on ties minkälaista hyppelyapua olemassa. On perheneuvola ja diipaa ja daapaa. Mutta jos ja kun on rahasta pula. Niin sitä ei saa. Keskusteluapua siihen, miltä köyhyys tuntuu, voi saada. Voi hemmetin hemmetti. 

Uusin villitys on se, että köyhyyteen tarjotaan ratkaisua yhteisöllisyydestä. Ihan käsittämätöntä. 

Otan osaa. Kuitenkin: asiat voivat aina muuttua. Tämän hetkinen tilanteesi ei ole lopullinen. Diakoniatyö on itselleni ollut ainoa paikka, jossa minut on nähty ihmisenä ja josta olen saanut inhimillistä apua. Mistään suurista rahamääristä ei siinäkään puhuta, enemmänkin kokemuksesta. He näkivät minut ja hätäni ja halusivat oikeasti auttaa. Sossulassa hädästäni taas syytettiin itseäni ja epäiltiin minun pimittävän jotain tietoja tai vetävän salaa huumeita tai huoh. Jopa: eihän kukaan pärjää noin pienellä rahalla on kuultu (=sun täytyy vähintään myydä itseäsi) tai ei ketään jätetä tuollaiseen tilanteeseen (what? on jo jätetty).

Yhteiskunta maksoi peruskoulusi. Jätit tilaisuuden käyttämättä ja nyt kannat satoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ihan saman. Köyhyyteen putoaminen on todella järkyttävää ja traumaattista. En tiennyt, että täällä meillä Suomessa kohdellaan ihmisiä tällä tavalla ennenkuin itse sen koin. 

Ja se juttuhan on se, että ei yhteiskuntaa kiinnosta sinun nostamisesi köyhyydestä. Vaan se, että sinusta olisi mahdollisimman vähän suoria kuluja yhteiskunnalle. 

Mistä päästäänkin toiseen älyttömyyteen. Köyhyydessä ja kyykytettävänä oleminen syö työkyvyn ja mielenterveyden aika nopeasti. Kenellä nopeammin, kenellä hitaammin. Joillakin pettää fyysinen terveys huonon ravinnon ja stressin seurauksina nopeammin. Millaiset kustannukset aiheutuvat yhteiskunnalle siitä, että ihminen ei pystykään enää palaamaan työelämään? Ja sairastuu vakavasti? 

Sillä ei tunnu olevan väliä, kunhan ei vain euroakaan ole maksettu toimeentulotukea liikaa. 

Ja kolmas älyttömyys: ainakin lapsiperheille on ties minkälaista hyppelyapua olemassa. On perheneuvola ja diipaa ja daapaa. Mutta jos ja kun on rahasta pula. Niin sitä ei saa. Keskusteluapua siihen, miltä köyhyys tuntuu, voi saada. Voi hemmetin hemmetti. 

Uusin villitys on se, että köyhyyteen tarjotaan ratkaisua yhteisöllisyydestä. Ihan käsittämätöntä. 

Otan osaa. Kuitenkin: asiat voivat aina muuttua. Tämän hetkinen tilanteesi ei ole lopullinen. Diakoniatyö on itselleni ollut ainoa paikka, jossa minut on nähty ihmisenä ja josta olen saanut inhimillistä apua. Mistään suurista rahamääristä ei siinäkään puhuta, enemmänkin kokemuksesta. He näkivät minut ja hätäni ja halusivat oikeasti auttaa. Sossulassa hädästäni taas syytettiin itseäni ja epäiltiin minun pimittävän jotain tietoja tai vetävän salaa huumeita tai huoh. Jopa: eihän kukaan pärjää noin pienellä rahalla on kuultu (=sun täytyy vähintään myydä itseäsi) tai ei ketään jätetä tuollaiseen tilanteeseen (what? on jo jätetty).

Jokaisella on vastuu omasta itsestään ja toimeentulostaan!

Sosialistisen suomen tasavallassa on järjestetty mm. toimeentulotuki niille jotka eivät pärjää.

Tälläistä ei muualla maailmassa ole.

Miksi ette muuta suomesta pois.

500 000 ihmistä on lähtenyt aikoinaan USA, Kanada ja Ruotsiin.

He ottivat vastuun itsestään ja perheestään.

N. 52

Singapore since 2001

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei ole velvollinen poistamaan köyhyyttäsi - yhtään sen enempää kuin tekemään minusta 20 kg hoikempaa.

Sinä olet itse vastuussa siitä.

Miksi yhtesikunta on mielestäsi velvollinen pelastamaan Kreikkaan tai rikkaita

Suomi on varmaan maailman ainoita maita jossa aikuinen, ilmaisen laadukkaan koulutuksen saanut ihminen syyttää yhteiskuntaa siitä että elämä ei ole mennyt putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ihan saman. Köyhyyteen putoaminen on todella järkyttävää ja traumaattista. En tiennyt, että täällä meillä Suomessa kohdellaan ihmisiä tällä tavalla ennenkuin itse sen koin. 

Ja se juttuhan on se, että ei yhteiskuntaa kiinnosta sinun nostamisesi köyhyydestä. Vaan se, että sinusta olisi mahdollisimman vähän suoria kuluja yhteiskunnalle. 

Mistä päästäänkin toiseen älyttömyyteen. Köyhyydessä ja kyykytettävänä oleminen syö työkyvyn ja mielenterveyden aika nopeasti. Kenellä nopeammin, kenellä hitaammin. Joillakin pettää fyysinen terveys huonon ravinnon ja stressin seurauksina nopeammin. Millaiset kustannukset aiheutuvat yhteiskunnalle siitä, että ihminen ei pystykään enää palaamaan työelämään? Ja sairastuu vakavasti? 

Sillä ei tunnu olevan väliä, kunhan ei vain euroakaan ole maksettu toimeentulotukea liikaa. 

Ja kolmas älyttömyys: ainakin lapsiperheille on ties minkälaista hyppelyapua olemassa. On perheneuvola ja diipaa ja daapaa. Mutta jos ja kun on rahasta pula. Niin sitä ei saa. Keskusteluapua siihen, miltä köyhyys tuntuu, voi saada. Voi hemmetin hemmetti. 

Uusin villitys on se, että köyhyyteen tarjotaan ratkaisua yhteisöllisyydestä. Ihan käsittämätöntä. 

Otan osaa. Kuitenkin: asiat voivat aina muuttua. Tämän hetkinen tilanteesi ei ole lopullinen. Diakoniatyö on itselleni ollut ainoa paikka, jossa minut on nähty ihmisenä ja josta olen saanut inhimillistä apua. Mistään suurista rahamääristä ei siinäkään puhuta, enemmänkin kokemuksesta. He näkivät minut ja hätäni ja halusivat oikeasti auttaa. Sossulassa hädästäni taas syytettiin itseäni ja epäiltiin minun pimittävän jotain tietoja tai vetävän salaa huumeita tai huoh. Jopa: eihän kukaan pärjää noin pienellä rahalla on kuultu (=sun täytyy vähintään myydä itseäsi) tai ei ketään jätetä tuollaiseen tilanteeseen (what? on jo jätetty).

Jokaisella on vastuu omasta itsestään ja toimeentulostaan!

Sosialistisen suomen tasavallassa on järjestetty mm. toimeentulotuki niille jotka eivät pärjää.

Tälläistä ei muualla maailmassa ole.

Toivottavasti tunkio lentää jonain päivänä sinunkin tuulimyllyysi ja heräät. 

Kaikki ei tässä maailmassa ole itsestä kiinni, vaikka meillä yhteiskunnassa elääkin tällä hetkellä sellainen eetos. Tulee yt-neuvotteluita, onnettomuuksia, tulipaloja, hometaloja, syöpiä, avioeroja, psykooseja - kaikenlaista odottamatonta. Jos luulet, että kaikki on omista valinnoista kiinni, ehkä joku päivä yllätyt. 

Toivottavasti silloin sinutkin jätetään pulaan. 

Aivan oikein AP.