Lue keskustelun säännöt.
Alan olla oikeasti loppu tähän elämääni.
23.02.2020 |
En ole ikinä pärjännyt elämässä kuten muut (koulut jäi kesken, en pärjää työelämässä ym)
Nyt sain aikuisiällä selityksen miksen pärjää ja kaikki tulevaisuuden haaveet tuntuu kaatuneen. Sain siis tietää lievästä kehitysvammaisuudestani, joka ei kyllä tunnu lievältä kun sen kanssa elää.
Halusin aina oman talon, perheen ja työpaikan, mutta mikään noista ei taida toteutua. Kuntoutusta on yritetty mutta siitä ei ollut apua. Olen yrittänyt vaikka mitä mutta tässä sitä ollaan.
Masentaa myös se, että rahatilanne tulee ilman lottovoittoa (enkä edes veikkaa) olemaan aivan surkea koko loppuelämäni ajan. Olen vasta n. 30 vuotias ja en näe mitään mieltä elämässäni. Vaikka nyt minulla on selitys sille miksen pärjää niin silti saan ulkopuolelta arvostelua ja kommentointia siitä kuinka minun pitäisi pärjätä ja olen kuulemma vain laiska ja saamaton.
En ole itsetuhoinen, enkä voisi ikinä satuttaa itseäni, haluaisin vain olla pärjäävä ihminen tai jos se ei kerran ole mahdollista niin haluaisin vain pois.
Kommentit (9)
Harvinaisen hyvää suomen kieltä sinä kyllä kirjoitat. Ajattelun ilmaiseminen sanoin on myös poikkeuksellisen tasokasta kielellisesti. Vaikea uskoa, että olisit kehitysvammainen edes lievästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen hyvää suomen kieltä sinä kyllä kirjoitat. Ajattelun ilmaiseminen sanoin on myös poikkeuksellisen tasokasta kielellisesti. Vaikea uskoa, että olisit kehitysvammainen edes lievästi.
Ihan normaalia suomenkieltä.
Jeesus rakastaa sinua ap ihan omana itsenäsi jos tämä yhtään lohduttaa <3 Kannattaa kokeilla Herran puoleen kääntymistä, et ainakaan mitään häviä siinä! Itselläni aika samanlaisia kokemuksia oman elämäni varrelta ja vaikeahan niitä on hyväksyä mutta ajan kuluminen auttaa...
Ei täälläkään sen helpompaa ole jos yhtään lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän moni oikeastikin vammainen on työelämässä. Siivooja, kaupan työntekijä, lapsiryhmän ohjaaminen tms voisi hyvinkin tulla kyseeseen kohdallasi. Seurakunnat ja yhdistykset auttavat yms. mahdollisuuksia on, ota ihmeessä yhteyttä kuntasi te-toimistoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän moni oikeastikin vammainen on työelämässä. Siivooja, kaupan työntekijä, lapsiryhmän ohjaaminen tms voisi hyvinkin tulla kyseeseen kohdallasi. Seurakunnat ja yhdistykset auttavat yms. mahdollisuuksia on, ota ihmeessä yhteyttä kuntasi te-toimistoon.
Niin just joo. Jos ihmisellä on haaveessa vaikka asianajajan työ, mutta rajoitteiden vuoksi ei siihen kykene niin varmasti lohduttaa joku siivoojan työ . Masentaa jo pelkkä ajatus. Mutta pääasia että on työ, jota tehdä päivästä toiseen, jossa haaveilla paremmasta.
Kyllä kannattaa välillä ajatella, että miltä ihmisestä tuntuu kun haaveet suuremmasta, mutta olosuhteiden vuoksi joutuu tyytymään siihen mihin ei ole mitään intohimoa tai halua, mutta on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kyllä meillä kaikilla on rajoitteita. Minäkin haaveilin professorinvirasta, mutta nyt näyttää siltä, että olen juuttunut loppuiäkseni yliopistonlehtorin toimeen. Masentaa jo pelkkä ajatus.
No millä tavalla siis et pärjää?