Johtuuko se aivokemiasta vai geeneistä, että alkoholista ei saa mitään iloa, vain ainoastaan kamalan kankkusen?

Muistelen että jossain ohjelmassa oli ihmisistä joihin huumaavat aineet eivät oikein vaikuta. Siitä on liian monta vuotta että muistaisin tarkemmin. Jotain siinä oli että vaikuttavat huonommin tai eivät jopa ollenkaan. 

Minulla on tuo, että en saa mielihyvää mistään aineista. Alkoholi kyllä nousee päähän ja ei onneksi krapulaa tule noin helposti. Nuorena kyllä kun join silti ja meni sitten koko seuraava päivä oksentaessa, usein se alkoi jo illan aikana. Eli en pysty juomaan liikaa, kun se tulee ylös. Erästä toista päihdettä kokeillut joskus myös ja ei sekään vaikuttanut, hieman toki sellainen humalainen olo hetkeksi. Mitkään opioidit ei vaikuta nekään. Panacod ei toimi ollenkaan, mutta sehän ei kaikilla toimi, jos maksa ei muuta sitä kodeiinia. Tupakasta en saa myöskään mitään, paitsi huonon olon. Toisaalta hyvä, toisaalta välillä olisi kiva saada mielihyvää edes jostain. 

Mulla on sen verran herkkä keskushermosto että mulla sammuu valot jo lihasrelaksantista. Alkoholia en käytä kun se saa mut nuokkumaan ja menettämään muistini jo vähäisistä määristä.

Tupakalla ei ollut minuun mitään vaikutusta. Kolme kertaa olen elämäni aikana yrittänyt aloitella pitkäkestoisempaa tupakointia eli 12-vuotiaana, 20-vuotiaana ja lähes 3-kymppisenä. Ei mitään vaikutusta. Siksi pidänkin tupakoitsijoita tyhminä, mutta ehkä vika oli "aivokemiassani".

Ne joille tulee aivan jäätävä krapula eivät sairastu alkoholismiin eli heillä on biologinen antabus. Näitä onnekkaita on eli geneettinen juttu, eikä sukulaisistakaan löydy juoppoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuo, että en saa mielihyvää mistään aineista. Alkoholi kyllä nousee päähän ja ei onneksi krapulaa tule noin helposti. Nuorena kyllä kun join silti ja meni sitten koko seuraava päivä oksentaessa, usein se alkoi jo illan aikana. Eli en pysty juomaan liikaa, kun se tulee ylös. Erästä toista päihdettä kokeillut joskus myös ja ei sekään vaikuttanut, hieman toki sellainen humalainen olo hetkeksi. Mitkään opioidit ei vaikuta nekään. Panacod ei toimi ollenkaan, mutta sehän ei kaikilla toimi, jos maksa ei muuta sitä kodeiinia. Tupakasta en saa myöskään mitään, paitsi huonon olon. Toisaalta hyvä, toisaalta välillä olisi kiva saada mielihyvää edes jostain. 

Tää on mielenkiintoista! Saatko mielihyvää seksistä? Tunnetko muuten iloa ja naurat? Saatko motivoitua itsesi helposti tekemään tylsiä asioita? 

Mulla vähän samaa. Toki pieni hiprakka ok mut ei se mielihyvää tuota. Poistaa jännitystä kun olen ujo. Alkoa otan muutaman kerran vuodessa seurassa. Silleen hyvä fiilis tulee kun ujous poistuu ja saa laittautua ja jutella ihmisten kanssa mutta en yksin ikinä ota enkä pienessä tutussa porukassa.

Tupakkaa poltin jokusen vuoden mut en jäänyt ikinä riippuvaiseksi eli poltin vaan seuran vuoksi. Nyt en oo yli 20 vuoteen polttanut edes seuran vuoksi. Ei mitään hyvää oloa siis tupakasta. Huono olo jos poltti vähänkään liika, ei muuta.

Huumeita oon koittanut myös ja aika suurella repertuaarilla. Kerran kokeilin suonensisäisestikin. En jäänyt ikinä koukkuun. Sama fiilis kuin alkosta. Plus yhtä huumetta käytin laihdutukseen. Kukaan ei huomannut käyttöä. Tosin en niin salaillut eli kaverit tiesi. 17 vuoteen en oo niitäkään käyttänyt. Mut en saanut sellaista hyvää oloa että olisin koukkuun jäänyt.

Mut ruoka! Oi että mikä hyvänolontunne siitä tulee! Monta kertaa miettinyt että olisipa sama alkoholiin. Mutta olisiko se sit kuitenkaan hyvä?

Kun aivot tarpeeksi turtuu johonkin, niin siitä ei saa enää nautintoa. Liikuntaa ei kannata harrastaa vain hyvää oloa odottaen, vaan kannattaa asettaa itselleen tavoitteita. Niiden tavoitteiden rikkomisen myötä se mielihyväkin yleensä tulee.

Vastauksistanne tulikin mieleen, että itse kokeilin aikoinaan myös tupakkaa, en saanut siitä yhtään mitään. Joku viisi eri kertaa poltin kaverilta saadun tupakan ja tuli vain yökötys. En siis ole koskaan polttanut, olen vain maistanut, miltä se tupakka ylipäänsä maistuu. Panacodista ei tullut yhtään mitään euforiaa, ainoastaan ummetus. Määrättiin kovaan särkyyn. En myöskään juo kahvia, vaikka sitäkin väkipakolla kokeilin vuosia. En jää mihinkään koukkuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ne joille tulee aivan jäätävä krapula eivät sairastu alkoholismiin eli heillä on biologinen antabus. Näitä onnekkaita on eli geneettinen juttu, eikä sukulaisistakaan löydy juoppoja. 

Mulla on kyllä alkoholisteja lähisuvussa, mutta itse en voi juoda juurikin tuon epänormaalin pahan krapulan vuoksi. Teininä join kavereiden kanssa, ja makasin puolikuolleena 2 vrk sen jälkeen. Pari kertaa yritin ottaa sitä "loiventavaa" seuraavana iltana kavereiden väittäessä sen auttavan. Menin yhdestä paukusta tulipunaiseksi, pulssi hakkasi lähes kahta sataa istuessakin.

Krapulassa näin joskus harhoja, siis yhden illan juomisen jälkeen. Aina juodessani aloin jossain vaiheessa oksentaa, eikä mikään pysynyt enää sisällä. Syödä en voinut.

Iän myötä krapulat kestivät aina pitempään ja pitempään, lopulta 3-4 vrk yhden illan juomisesta. Alkoholinkäyttö väheni 1-2 kertaan vuodessa.  Lopulta jo puoli pulloa viiniä ruoan kanssa aiheutti krapulan, ja nykyisin juon vain jonkun 16cl lasin viiniä pari kertaa vuodessa ruoan kanssa. Alkoholistiäitini juo yhä, vaikka on yli 80v ikäinen. 

Minulla ainakin on jokin aasialainen geeni vieläkin vaikuttamassa, koska alkoholi saa sydämen hakkaamaan ja iholle lehahtaa kutiseva punoitus sekunneissa. Sen vuoksi en todellakaan halua alkoholia. Olen kohteliaisuudesta yrittänyt juoda alkoholia muiden mieliksi ja lopulta päätin lopettaa koko pelleilyn, koska sillähän menee samalla ilo koko ruokailusta. 

Todennäköisesti alkoholi ei vapauta aivoissasi dopamiinia samalla tavalla kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Eli voit kyllä juoda itsesi humalaan (koordinaatio alkaa sakkaamaan, lihakset ehkä rentoutuvat, reaktiokyky huononee, ehkä tulet uneliaaksi pidemmän päälle jne) mutta se "humala" mitä yleensä juomisella tavoitellaan (eli mielihyvä) jää välistä. Alkoholi siis vaikuttaa keskushermostoon muutoin, mutta ei vapauta höpömiineja. 

Voi myös olla, että opioidireseptorit ovat valikoivempia. Tietyt lääkkeet (kuten naltreksoni) blokkaavat opioidireseptoreja, jolloin niihin kohdistuvien päihteiden halutut vaikutukset jäävät toteutumatta, mutta yleensä ei-toivotut vaikutukset toteutuvat. Joillain ihmisillä myös on maksassa tietty geenimuunnos joka estää tiettyjen aineiden muuntumisen muotoon joka reagoi opioidireseptorien kanssa. Näillä ihmisillä tietyt tähän muunnokseen nojaavat kipulääkkeet (kuten kodeiini tai tramadoli) eivät toimi joko lainkaan tai todella huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Kun aivot tarpeeksi turtuu johonkin, niin siitä ei saa enää nautintoa. Liikuntaa ei kannata harrastaa vain hyvää oloa odottaen, vaan kannattaa asettaa itselleen tavoitteita. Niiden tavoitteiden rikkomisen myötä se mielihyväkin yleensä tulee.

Siis pitää asettaa riman ylemmäs päihteiden käytölle? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuo, että en saa mielihyvää mistään aineista. Alkoholi kyllä nousee päähän ja ei onneksi krapulaa tule noin helposti. Nuorena kyllä kun join silti ja meni sitten koko seuraava päivä oksentaessa, usein se alkoi jo illan aikana. Eli en pysty juomaan liikaa, kun se tulee ylös. Erästä toista päihdettä kokeillut joskus myös ja ei sekään vaikuttanut, hieman toki sellainen humalainen olo hetkeksi. Mitkään opioidit ei vaikuta nekään. Panacod ei toimi ollenkaan, mutta sehän ei kaikilla toimi, jos maksa ei muuta sitä kodeiinia. Tupakasta en saa myöskään mitään, paitsi huonon olon. Toisaalta hyvä, toisaalta välillä olisi kiva saada mielihyvää edes jostain. 

Se liittyy jotenkin ihmisen aineenvaihduntaan, eli metaboliaan. Jos on nopea metabolia, niin ainakin tuollaiset lääkkeet kuin Panacod vaikuttaa enemmän, ja jos on ultranopea, niin jopa niin nopeasti että voi saada myrkytyksen. Hitailla ei sitten ole just mitään vaikutusta. CYP2D metabolia on kuvattu tuossa: https://pharmacafennica.fi/spc/3001007

Lopetin samasta syystä alkoholinkäytön kokonaan vuosia sitten.

Ainakin ikä vaikuttaa. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vaikeampi on saavuttaa nousuhumalan iloista "pähinää" ja euforiaa. Tulee vain huono olo, närästystä ja seuraavan aamun takuuvarma kankkunen. Ikä muuttaa merkittävästi sitä, miten koemme alkoholin ja kuinka voimakkaana, tai pitkänä nousuhumalan tuoma iloisuus tuntuu. Iän myotä aivojen ja elimistön kemia muuttuu. Tämä muuttaa myös alkoholin aiheuttaman mielihyväreaktion.

Minulla on maksassa joku vika, jonka takia elimistöni käsittelee alkoholia eri tavoin. En humallu, mutta saan 15 minuutin sisään ihan järkyttävän päänsäryn ja sitä kestää vähintään 40 päivää. Joskus tulee myös pahoinvointia. En ole käyttänyt alkoholia sitten nuoruuden. On niin karmeat kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Ne joille tulee aivan jäätävä krapula eivät sairastu alkoholismiin eli heillä on biologinen antabus. Näitä onnekkaita on eli geneettinen juttu, eikä sukulaisistakaan löydy juoppoja. 

Joo, olen samaa mieltä. Tuosta syystä minusta ei tule (todennäköisesti) holistia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joille tulee aivan jäätävä krapula eivät sairastu alkoholismiin eli heillä on biologinen antabus. Näitä onnekkaita on eli geneettinen juttu, eikä sukulaisistakaan löydy juoppoja. 

Mulla on kyllä alkoholisteja lähisuvussa, mutta itse en voi juoda juurikin tuon epänormaalin pahan krapulan vuoksi. Teininä join kavereiden kanssa, ja makasin puolikuolleena 2 vrk sen jälkeen. Pari kertaa yritin ottaa sitä "loiventavaa" seuraavana iltana kavereiden väittäessä sen auttavan. Menin yhdestä paukusta tulipunaiseksi, pulssi hakkasi lähes kahta sataa istuessakin.

Krapulassa näin joskus harhoja, siis yhden illan juomisen jälkeen. Aina juodessani aloin jossain vaiheessa oksentaa, eikä mikään pysynyt enää sisällä. Syödä en voinut.

Iän myötä krapulat kestivät aina pitempään ja pitempään, lopulta 3-4 vrk yhden illan juomisesta. Alkoholinkäyttö väheni 1-2 kertaan vuodessa.  Lopulta jo puoli pulloa viiniä ruoan kanssa aiheutti krapulan, ja nykyisin juon vain jonkun 16cl lasin viiniä pari kertaa vuodessa ruoan kanssa. Alkoholistiäitini juo yhä, vaikka on yli 80v ikäinen. 

Aika jännä miten eri tavalla vaikuttaa. Minullakin on suvussa alkoholisteja, joten tiedostan että niitä geenejä varmaan voi minullakin olla. En esimerkiksi saa ollenkaan fyysistä krapulaa. En ole huomannut alkoholista muuta vaikutusta kuin iloisen nousuhumalan. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ikä vaikuttaa. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vaikeampi on saavuttaa nousuhumalan iloista "pähinää" ja euforiaa. Tulee vain huono olo, närästystä ja seuraavan aamun takuuvarma kankkunen. Ikä muuttaa merkittävästi sitä, miten koemme alkoholin ja kuinka voimakkaana, tai pitkänä nousuhumalan tuoma iloisuus tuntuu. Iän myotä aivojen ja elimistön kemia muuttuu. Tämä muuttaa myös alkoholin aiheuttaman mielihyväreaktion.

Nykyään 50+ iän myötä olen havainnut, että alkoholin nauttimisesta seuraa masentunut olo juomista seuraavana päivänä ja jonkin verran vielä sitäkin seuraavana. Ei siis mikään fyysinen olo, eikä morkkis, että kaduttaisi jokin tietty asia, vaan ihan sellainen syvä yleismasis, että olen ihmisenä täysin epäonnistunut ja eläminen on turhaa. Se olotila on niin ikävä, että sen takia en juuri enää harrasta mitään hilpeää nousuhumalaa.