Onko joku muu luovuttanut jo, ja ajelehtii vaan ilman määränpäätä eteenpäin elämässään?

No en ole varsinaisesti luovuttanut, mutta mitään suurempaa määränpäätä ei näy. Koitan kuitenkin asettaa itselleni jotain pieniä tavoitteita lyhyehköllä aikavälillä. Esimerkiksi, että saan kotiteatterin subwooferin kotelon valmiiksi, maastavedossa 200 kg rajan rikki tai vaikkapa sen 300 kW dynotettua autosta.

Mutta, että vielä tätä samaa pitäisi jaksaa sen 40 vuotta päästäkseni eläkkeelle (jos  sitä enää silloin on olemassakaan). En oikein osaa kuvitella itseäni eläkkeellä puolen vuosisadan päästä.  Enkä kyllä usko eläväni sinne asti.

-Yksinäinen susi

Olen luovuttanut aivan kaiken suhteen. Mikään ei enää kiinnosta tässä maailmassa. Nyt teen säästöillä kodista pienen palatsin kun täällä tulee vietettyä kuitenkin melkein jokainen valveillaolohetki. 20 tonnia mennyt jo projektiin. Hankin lähinnä aitoa antiikkia, kullattuja esineitä jne. ja seuraavaksi tapetoin koko paikan kattoja myöten.

Odotan eläväni vielä n. 5-10 vuotta jonka jälkeen menee kuppi nurin.

Mulla on lyhyentähtäimen suunnitelmia. Tiettyä työtä kausi kerrallaan. Asumisjärjestelyt tietyksi pätkäksi. Ulkomaille tietyksi pätkäksi. Mielentilakysymys. Olisi kammottavaa jos olisi suunnitelma koko elämäksi miten sen haluaa menevän, koska todellisuus ei koskaan mene niin.

Vain rahojen riittäminen on pitkäntähtäimen suunnitelma. En ole varoissani, ja  juuri siksi joudun olemaan siinä tarkka ja tekemään välillä ehkä outojakin ratkaisuja. 

Kummiksi katulapsille?

Olen luovuttanut monen asian suhteen. Kauhean pitkä aika vain maata paikoillaan loppu elämä, mutta miksi tehdä muutakaan.

Ennen sentään ajattelin, että psykologilla käynnit voisivat auttaa, mutta kun se on koettu jo, niin ei oikein mitään uskoa/toivoa parempaan jaksa enää, lillun vain mielen tyhjyydessä.