En rakasta lastani.
Lapseni on 11 kuukautta vanha. En tunne häntä kohtaan mitään, en siis kerrassaan mitään. En vihaa, en rakkautta, en siis yhtään mitään. Ihan sama minulle, vaikka hän kuolisi, minua ei kiinnostaisi yhtään. Olisin vain helpottunut, että ei tarvitsisi nähdä enää häntä eikä hänen rumaa, vammaisen näköistä läskinaamaansa.
Kommentit (16)
Tunteet tulevat muuttumaan, mutta hae apua.
Vaikea synnytysmasennus taitaa olla. Hae ensitilassa apua itsellesi, aamulla soita neuvolaan.
Vaikea synnytysmasennus taitaa olla. Hae ensitilassa apua itsellesi, aamulla soita neuvolaan.
Minulla ei ole mitään masennusta, sillä en ole hullu!!!! T: ap.
vaiheessa että lapsellasi on samat tunteet sua kohtaan.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Tunteet tulevat muuttumaan, mutta hae apua.
En usko, että tulen koskaan tuntemaan tuota vauvaani kohtaan mitään muuta kuin vihaa ja inhoa. Parempi olisi, jos lapseni kuolisi. T: ap.
niin minä annan hänelle niin kovasti piiskaa, että hän oppii rakastamaan minua. T: ap.
Näin huono provo osoittaa tekijältään jo todella huonoa makua.
niin minä annan hänelle niin kovasti piiskaa, että hän oppii rakastamaan minua. T: ap.
tollasilta lapsen pois, vaikka mulle tai mun lapsettomalle ystävälle:(
Masennus on asia, joka voi kohdata ketä tahansa, mutta toi lapsen lyömisellä provoilu on van niin liikaa.
Miks ylläpito ei puutu?
Taitaapi olla kyseessä ihminen jolla ei ole lasta. Tai sellainen, jonka oma äiti ei tätä rakastanut ja joka haluaa tällä tavalla käsitellä näitä tunteita. Se lienee ainakin selvää, että olet sairas vaikka olisitkin "vain" provo.
niin nyt olet aikuinen
JA ITSE VASTUUSSA ONNELLISUUDESTASI JA EETTISISTÄ VALINNOISTASI.
Vituttaa tuollaiset huonolla lapsuudella ratsastajat. Entäs me, joilla oli huono lapsuus mutta olemme silti hyviä vanhempia? Se on itsestä kiinni haluaako olla hyvä vai paha ihminen. Sinä olet valinnut olla paha.
Minä rakastan lapsiani, enkä ikinä halua heille tapahtuvan mitään pahaa. t. psykis
Älkää vittu sotkeko mua joka ikiseen Inhoan lapsian-ketjuun.
En ole missään vaiheessa inhonnut lapsiani vaan perhe-elämää ja sekin on muuttunut kun on saanut levättyä ja nukuttua.
hänen 2kk kuluttua syntyvää veljeään tai siskoaan ja minulle mahdollisia myöhemmin syntyviä lapsia? Ei minuakaan rakastettu lapsena, lapsuuteni oli pelkkää pelkoa, kauhua, raiskauksia, hylätyksi tulemista, pahoinpitelyä, lastenkodista toiseen muuttoa, nälkää, kylmyyttä, koulukiusaamista ja kaikenlaista kurjuutta. Esimerkiksi yksi ensimmäisistä lapsuusmuistoistani oli se, kun äiti löi isää kaulimella päähän, kun äiti sai tietää, että isä oli nussinut minua ja isä kuoli. Omien lasteni elämä on kuitenkin parempaa kuin minun lapsuuteni. Tuo tyttäreni on jo sentään jo melkein vuoden vanha eikä häntä edes ole kertaakaan raiskattu, hakattu eikä hänen ole tarvinnut kokea nälkää, 30 asteen talvipakkasilla vähissä vaatteissa naapurin pihassa olevassa leikkimökin lattialla nukkumista, tappoyritystä tai mitään mitä minä koin lapsena. T: ap.
mutta annas olla, jos joku sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan eräistä bloggareista tai -vielä pahempaa- maahanmuuttajista niin johan paukkuu bannia tai ketju vähintäänkin poistetaan! mä en tajua!!!!
Tunteet tulevat muuttumaan, mutta hae apua.
En usko, että tulen koskaan tuntemaan tuota vauvaani kohtaan mitään muuta kuin vihaa ja inhoa. Parempi olisi, jos lapseni kuolisi. T: ap.
Tosi huono provo, kun ensin sanoo ettei tunne mitään, ei vihaa, sitten haukkuu lapsen ulkonäön ja seuraavissa viestissä julistaa jo vihaavansa.
Ja sanoo, ettei ole masennusta, koska ei ole hullu. Just.
Terkkuja Porvooseen!
pakota ittes laulelemaan ja juttelemaan. Sitä voi tehdä vaikka ei rakastakaan. Aikuisena kait ymmärrät ettet halua vahingoittaa ketään.
Voisko homeopaatti auttaa? Klassisen koulutuksen saanut ensisijassa.
hänet minulle! Kaipaan lasta niin...