Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun "ystäväpariskunnan" näkeminen ei kiinnosta?
22.02.2020 |
Minulla on siis seuraavanlainen tilanne. Miehelläni on kaveri, jonka on tuntenut lapsuudesta saakka. Tällä kaverilla on vaimo ja heillä kaksi pientä lasta. Mieheni ja minä olemme myös heidän toisen lapsensa kummeja. Kun lapsi syntyi menin tyhmänä suostumaan kummiksi vaikka tuolloin tämä ystäväpariskunta ei juurikaan tuntenut minua tai minä heitä. Virhe! En vain kehdannut silloin kieltäytyä ja rehellisesti sanottuna en ajatellut silloin muuta kuin, että kysehän on kummiudesta eikä ystävyyssuhteesta minun ja vanhempien välillä. Selvästi minua pyydettiin kummiksi vain miehen kylkiäisenä. Lapsi on suloinen ja ihana ja hoidan kyllä kummivelvollisuuteni ilolla. Ongelma vain on se, että kun olen tutustunut paremmin tähän pariskuntaan niin olen huomannut ettei minulla ole heidän kanssa mitään, siis ei yhtään mitään yhteistä. Erityisesti tämän rouvan kanssa. Hän on myös aika ronski ja dominoiva persoona ja en yleensäkään viihdy sellaisten ihmisten kanssa. Heidän näkemisensä on itselleni aivan pakkopullaa. Ja kyllä, pari kertaa vuodessa näkeminen olisikin ok ja riittäisi minulle, olisi ihan mukavaakin, mutta kun he ovat harva se viikonloppu ehdottamassa yhteistä tekemistä! Ruuhkavuosien ja kiireisen työelämän keskellä haluan käyttää vähän vapaa-aikani niiden oikeiden ystävieni ja rakkaiden sukulaisten tapaamiseen enkä "velvollisuuksiin". Jos emme olisi heidän lapsen kummeja niin sanoisin miehelle, että näe sinä ystävääsi keskenäsi. Nyt koen etten voi liueta noista yhteisistä tapaamisista tämän kummiuden takia. Tuntuu myös kiusalliselta, kun en itse koskaan ehdota heille tapaamisia yms. mutta he haluavat silti nähdä ja vaikutan ihan kusipäältä, kun en ole vastavuoroinen. Se ehkä olenkin, mutta eihän ystävyyttä voi pakottaa.
Ja mitä tästä opin:ei pidä IKINÄ suostua kenenkään kummiksi, jos kyseessä eivät ole sinulle oikeasti läheiset ihmiset. Etenkin, jos kummiksi pyydetään vain pariskunnan toisena osapuolena. Nyt olen lapsen kautta "sidottu" ihmisiin, jotka ovat itselleni (anteeksi, rumasti sanottu) täysin yhdentekeviä ja joita ei vaan jaksaisi nähdä.
Kommentit (42)
Ei sun tarvitse heitä nähdä. Sanot että ei sovi kun on muuta sovittuna. Et edes valehtele koska näet oikeasti niitä tärkeämpiä kavereita. Sitä ei tarvitse heille sanoa etteivät ole sulle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummina olet vastuussa vain lapsen kristillisen kasvun edistämisessä vanhempien apuna. Oikeasti, se on kummin tehtävä. Ei toimia ystäväperheenä tai ostella lahjoja. Jos ei kristillinen kasvattaminen kiinnosta, ei pidä suostua kummiksi.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin ihmissuhteisiin. Olet aikuinen ihminen, joten pystyt ihan itse sanomaan, että haluat viettää viikonlopun kotona/muiden ihmisten parissa. Puolisosi tekee omat ratkaisunsa. Jos annat ymmärtää, että sinäkin haluat viettää viikonloppuja tuon perheen kanssa, niin turha itkeä selän takana, kun he sellaisia ehdottavat.
Olet tapaamatta näitä ihmisiä ja kummilapsen synttäreille menee mies ja vie teidän lapsen. Näin käy kun ei jo seurusteluaikana ole rehellinen ja karsi joutavaa porukkaa miehen ystäväpiiristä pois. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä tätä tehdä.
Olet itsekäs. Elämässä joutuu olemaan ja seurustelemaan myös niiden ihmisten kanssa joista ei pidä. Ei aina voi olla kivaa ja hauskaa ja muuta mukavaa.
Pitää oppia tulemaan monenlaisten ihmisten kanssa, eikä nyrpistellä nenää ihmisille, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eivätkä ole samaa mieltä kuin sinä.
Ja onko pakko tavata niin usein, tapaamiskertoja voi vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Olet tapaamatta näitä ihmisiä ja kummilapsen synttäreille menee mies ja vie teidän lahjan *. Näin käy kun ei jo seurusteluaikana ole rehellinen ja karsi joutavaa porukkaa miehen ystäväpiiristä pois. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä tätä tehdä.
Korjattu*lahjan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on tavallaan eri muodoissa ikuisuusongelma: miten kieltäytyä kohteliaasti ihmisten tapaamisesta, joiden näkeminen ei anna itselle hirveästi mitään, mutta säilyttää kuitenkin välit. Ei auta muu kuin, että olet ystävällinen silloin kun näette, mutta et anna ymmärtää, että haluat nähdä usein. Älä tosiaan ehdota mitään. Esim. oma äitini ei voinut sietää yhtä sukulaistätiä, mutta silti aina eteisessä hyvästeli näiden perheen saatesanoilla "voi kun kiva, kun kävitte, nähdään taas pian!" Ilmeisesti ihan vaan koska ajatteli, että se kuuluu käytöstapoihin. Jos teillä on nyt tapana nähdä aina perheinä, niin voisit ehkä pikkuhiljaa ajaa tapaamisia myös siihen suuntaan ettet ole aina itse paikalla. Esim. miehesi menee käymään heillä yksin kahvilla tai he teillä ja olet silloin jossain muualla. Voit vaikka sanoa olevasi auttamassa vanhaa sukulaista, työmenossa tms. pakottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs. Elämässä joutuu olemaan ja seurustelemaan myös niiden ihmisten kanssa joista ei pidä. Ei aina voi olla kivaa ja hauskaa ja muuta mukavaa.
Pitää oppia tulemaan monenlaisten ihmisten kanssa, eikä nyrpistellä nenää ihmisille, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eivätkä ole samaa mieltä kuin sinä.
Ja onko pakko tavata niin usein, tapaamiskertoja voi vähentää.
Työelämässä joutuu tapaamaan ja sietämään monenlaista viheltäjää, mutta yksityiselämässä ei tarvitse. Ihan vapaasti saa laittaa välit poikki ihmisiin, joiden seuraa ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi tossua jos ei osaa sanoa että on muuta menoa
Ala harventamaan ja lyhentämään vierailuja. Älä mene joka kerta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaa heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
Lähes yhtä sidottu olisit heihin, vaikka vain miehesi oliis kummi.
Toki silti haluaisivat tavata teitä perheenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaa heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
Miksi sinun pitäisi näiden kakaraa nähdä? Paketti synttäreiksi ja jouluksi on ihan riittävä panostus. Siinäkin on enemmän kuin monet kummit panostaa.
Mä olen exäni kahden sisaruksen lapsen kummi. Yhdessä sitten käydään synttäreillä exän sisarusten perheissä. Kamalaa pakkopullaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaa heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
No jos kerran tuntuu tuolta niin sitten jatkat kuten tähänkin saakka. Emme me palstalaiset voi tulla sille toiselle perheelle kertomaan, että "olkaa nyt niin kilttejä, että annatte ap:n olla rauhassa". Sitäkö odotat, ratkaisua joltain ulkopuoliselta taholta?
Aikalailla samassa tilanteessa. Eroa on siinä, että perheen isä on minunkin vanha ystävä opiskeluajoista saakka. Miehen aiempi vaimo oli minun paras ystäväni ja teimme paljon kaikkea yhdessä. Mies jäi sittemmin leskeksi ja tämä uusi vaimo, joka on ronski ja dominoiva ja lisäksi tylsä ja huumorintajuton, on muuttanut aiemmin mukavan ja rennon miehensäkin itsensä kaltaiseksi. Ystävät ovat kaikonneet ympäriltä yksi toisensa perästä ja vaimo ihmettelee, mitä kummaa. Kun mieskään ei oikein tuota vaimoa kestä, ovat tapaamiset harventuneet luonnollista tietä. Onhan se surullista, mutta eipä sille paljon mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaao heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
No jos kerran tuntuu tuolta niin sitten jatkat kuten tähänkin saakka. Emme me palstalaiset voi tulla sille toiselle perheelle kertomaan, että "olkaa nyt niin kilttejä, että annatte ap:n olla rauhassa". Sitäkö odotat, ratkaisua joltain ulkopuoliselta taholta?
En tietenkään, tietysti tiedän, että minun ihan itse on tehtävä asialla jotain. Vaikka sitten uskallettava olla "tyly". Täällä tulikin hyviä neuvoja, että voisin välillä ehdottaa miehelleni, josko näkisivät ilman minua. Ja pakko vaan kerta toisensa jälkeen sanoa, että on jo muuta menoa. Nähdä sitten vaan harvemmin ja harvemmin. Luulen kyllä, että etenkin tämä lapsen äiti ottaa siitä nokkiinsa, mutta sitten käyköön niin. Välillä kyllä ihmettelen miksi ihmeessä he haluat tavata meitä, kun minusta tämä rouvakaan ei juurikaan pidä minusta. - Ap
Vilpitön kysymys: tarkoittaako kummina oleminen jollekin vielä jotakin, oikeasti? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs. Elämässä joutuu olemaan ja seurustelemaan myös niiden ihmisten kanssa joista ei pidä. Ei aina voi olla kivaa ja hauskaa ja muuta mukavaa.
Pitää oppia tulemaan monenlaisten ihmisten kanssa, eikä nyrpistellä nenää ihmisille, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eivätkä ole samaa mieltä kuin sinä.
Ja onko pakko tavata niin usein, tapaamiskertoja voi vähentää.
Työelämässä joutuu tapaamaan ja sietämään monenlaista viheltäjää, mutta yksityiselämässä ei tarvitse. Ihan vapaasti saa laittaa välit poikki ihmisiin, joiden seuraa ei halua.
Tässä tapauksessa ap on lapsen kummi ja ap:n mies pariskunnan kaveri, joten on kummallinen neuvo, että pitäisi näyttävästi laittaa välit poikki.
Kannattaa ainakin miettiä, mitä tällaisesta seuraa.
Pitäähän lapsen takia olla vanhempienkin kanssa ok väleissä, ei voi oikein kuvitella, että kummivelvollisuuden voi hoitaa ja samaan aikaan välit vanhempiin kokonaan poikki. Jos taas haluaa laittaa poikki kummisuhteen, niin sekin varmasti onnistuu, mutta entäs tilanteet, kun mies pitää pariskuntaan yhteyttä ja ehkä tuon takia joutuu kuitenkin olemaan jossain tapauksessa tekemisissä. Onko hyvä, että silloin välit ovat viileät/huonot?
Sitä en sano, että pitäisi teeskennellä ystävyyttä. Ennemmin laittaa omat rajat. Juurikin noin, että mies enemmän tekemisissä pariskunnan kanssa ja sitten kerran vuodessa voi kohteliaisuudesta nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen exäni kahden sisaruksen lapsen kummi. Yhdessä sitten käydään synttäreillä exän sisarusten perheissä. Kamalaa pakkopullaa kaikille.
Miksi ette vain voi mennä eri aikaan? Kai kaikki ymmärtävät tilanteen. Sillei että mies menee synttäreille kello 17-18 ja sinä tulet sinne 18-19, esimerkiksi. Tai mies menee itse synttäreille ja sinä käväiset vain seuraavana päivänä kahvilla.
Sanot miehesi ystäville, ettei kiinosta tavata, mutta Jaska tulee teille ilomielin. Totuus on aina paras politiikka.